sinusta

rytmiin runoon tämän
lumoutui ja
sanoi lopulta
tuohon mielikuvien
bittiavaruuteen



shhhh...


tulkoon rauha!

- - - -

I

1.

tänä yönä en enää kirjoita pitkiä runoja.
joku toivoo toiselle kaikkea hyvää: toteutukoon unelmasi.
suupielessä katkerat juonteet.

kuvittelee
mitä toinen hyväksi kuvittelee,
sitä vielä toivottaa.

ja syyttää häntä, että sellaisia toivookin!
unelmia, jotka hänelle kuvittelee;
katkerasti yössä toivottaa.

2.

hyvää yötä.
tuuli puiden latvoissa kuiskii.
kun en sitä kerro, en puhu siitä mitään.

itkettää kauneus yön.

luona metsän reunan
jos toivotan, suljetuin silmin ehkä silloin, vaieten vain
rakastan.

II

1.

sinut kääriköön yö peittoon parhaimpaan.

vajavaisia, puolin ja toisin?
erehtyviä?
kyllä niin, arvokkaita
kaiken kaikkiaan.

nuku hyvin, huomenna päivä on uusi.

2.

liian pitkäksi tämäkin runo?

venahti, voi sentään.
lyhentämään jos alkaisin tai hiomaan - ei.

toteutukoon, ei unelmasi.
se mitä toinen äänekkäästi toivottaa.

ei, ei se milloinkaan!

vaan toteutukoon, kaikkein paras.
mitä emme osaa toivoakaan.

III

1.

limittyvät ajatukset.
olemisen juonteet.
sormi paperilla juoksee sanat ylös alas.
ylös alas.

2.

anna hänelle anteeksi.

vaikka väistäisit kosketustaan, rakasta kuitenkin.

sylissä levollisen yön.

3.

ajatusten pauhu?
jälkikaiku kellojen - veden ääni,
ihon tuoksu.

vaatimatta läsnä, soi.

4.

vapaasti hengitystä sielun
laulu.

IV

1.

metsä etääntyy ja lähenee,
taas puiden varjo.
vaikeneminen puheenaiheena.
kirjoitan runoa.
muistelen, kuin pyyteetöntä rakkautta
ylistettäisiin toista piikitellen.
ei siihen pystynyt hän.

2.

niin, mitä silloin ylistetään?
tuskaa kalvavaa.

3.

ajatusten pauhu hymyyn tyyntyy hiljaa hyväksyvään.
ei pystynyt hän?

4.

silti arvokas ja tärkeä.

tällaista litaniaa, huomenna ehkä harmittelen, sanottua häpeilen,
vaan rohkenen toivoa, nyt
hetken, jos ehkä ajatuksen juonteen tavoitit,
rakentavan, pilkahduksen kättä
ojentuvaa.

jos et, virheeni minulle salli.

Rakkaushaaveet ovat vain aavistus arjesta miehen ja naisen välillä. Todellinen, kuuma lähikontakti, niin johan on uusi aihe runoissa - tai sitten se katkaisee runosuonen tykkänään, kun haave on jo toteutunut. Eipä silti, kaikki runot ovat tarpeeseen. Tänään runo sopii toiselle, huomenna kenties itselle.

ADDIKTIO
*ennen kymmentä aamulla, joskus puolen aikaa tänään, niinpä tietty*

sanovat häntä kuningattareksi
nämä savuisten mökkien miehet, kumartuvat edessään
lähes lattiaan asti,
kaivavat kuvettaan, jos oikein sattui, tyhjenevät
tavaroista
onnensa rauettua
yön leikeissä, alakuloisesti
kävelevät yöhön hänen hymyä muistellen

oli niitäkin
jotka käsissään taitavasti
monta kuningatarta kerrallaan pitelivät,
ja toisille huonompaa toivoen
olivat voitosta varmoja?

monta perhettä hajosi savuisten huoneiden miesten
katsellessa hänen kasvojaan,
moni talo kaatui, vaikka kaikki alkoi pienestä,
lopulta panoksena oli elämä, suhde ei enää flirttiä
tappava addiktio se oli.

kuvasi on reunoistaan kulunut,
mutta hymysi sama
kuin vuosia sitten, kohdatessamme ensimmäistä
kertaa.
siitä on kauan - katson taas
kuningatarta,
onhan sillä rumempikin nimi, ja nämä muut
kuvakortit, jätkästä kunkkuun.

hahaa, lausuvat pelikaverit:
- sieltä tulee hän, joka vain kuningattarilla pelaa.


HEMPEÄ AVOHAKKUU LEMPEÄ KUKKUU
*kirj. kymmenen aikaan aamulla 2. maaliskuuta 2007*

jo on lihakirves laitettu puiden juurelle
kaarna hikoilee verta
possun takapuolen tahkotessa
tylsän puukon terää,
kuu putoaa
kuin ammottava silmä,
metsälammen kalvolla räpsähtää

suljinaukko
jalkojesi kiertyessä ympärille
huutooni herään
metsä kaatuu roviolle

kantojen lailla ihoni itsestään lohkottu
aamuyössä parkuu
kunnes uni viimein hellittää
ja huomaan, olet poissa, metsä kasvaa
paikallansa polku kutsuu taas,
kun omin jaloin astelen, tätä sielun
havumetsää:

kirveen tahdon muistaa, ääriviivat sen, jotta vapauttani
arvostaisin, en kaatuisi loveesi langeten


SIRKKA-LIISALLE
* ;-) sama päivä kymmenen jälkeen *

sorsapariskunta lipuu
koira haukahtaa,
syöksähtävät ilmaan
että ampuisin

vaan haulikosta jätin tahallani iskurin
sen irti sahasin,
antaa sorsan lentää, koira vaikka isäntäänsä mulkaisee -
olen tänään hassummalla päällä, huomaa

sydäntalvi, lumipeite lammen jäällä,
kesää kun muistelen
kaikki toisin,
nyt sängyssä lojuen on varaa
olla hienotunteinen

rakkahin Sirkka-Liisa siellä jossain, koirallemme juttelen

älä huoli Musti
isäntäsi aatoksista hempeistä,
vielä koittaa kevät, tänne, silloin paikallensa
laitamme iskurin


KATSELEN - - kuin runo
*jossain 020307*

katselen nuotioon, lumi sulaa.
taivas äänetön hyvyyttä ja pakkasyön tähtituike,
tulvillaan läsnäoloa yö.
onko kauniimpaa kuin rätinä kuusipuun.

pian tahdon nukahtaa, siis koivuhalkoa
heitän tuleen,
niin ei paisko kipunoita makuupussin päälle
hengitän ajatukset yöhön.

ote oravanpyörästä kirpoaa,
tajuntani lipuessa taivaan kanteen
jää nuotion jälkikuva, siihen uni auraa tietä
metsä suloisesti huokaa.

- - -

ja nyt ei muu auta! yes! pakko lähteä on
töihin :)))