Jumala enkelin antoi
suojaamaan matkaani.
Kehdosta hautaan saakka
kulkemaan vierelläni.
Mutta missä hän oli silloin,
kun mua tuulet löi.
Kun tuskaa tunsin ja itkin
ja turvaa ikävöin.
Eksyinkö liian kauas
tieltä valkeuden?
Tunsin vain surun ja kivun
ja näin vain pimeyden.
Murtuiko enkelin siivet
pyörteissä myrskyjen?
Hän oliko liian hauras
saarteessa pahuuden?
Jumalan enkeli pieni
näen siipesi haavoitetun.
Annathan minun hoitaa;
saisin olla enkelis sun.
suojaamaan matkaani.
Kehdosta hautaan saakka
kulkemaan vierelläni.
Mutta missä hän oli silloin,
kun mua tuulet löi.
Kun tuskaa tunsin ja itkin
ja turvaa ikävöin.
Eksyinkö liian kauas
tieltä valkeuden?
Tunsin vain surun ja kivun
ja näin vain pimeyden.
Murtuiko enkelin siivet
pyörteissä myrskyjen?
Hän oliko liian hauras
saarteessa pahuuden?
Jumalan enkeli pieni
näen siipesi haavoitetun.
Annathan minun hoitaa;
saisin olla enkelis sun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Anna, tämä runo on uskonnolliseksi runoksi mielenkiintoinen osien kääntämisen vuoksi. Ihminen on aina pyytämässä jotain korkeammilta voimilta, kaikissa uskonnoissa. Tässä tarjoudutaan apuun. Tulee vähän mieleen H. Simbergin taulu "Haavoittunut enkeli"
Yksinkertaisesti on hyvä runo. Siinä on läsnä tuo vanha vastapari hyvä vs. paha, kumpi niistä on vahvempi.
Runo syntyi eilenillalla nopeasti. Mietin elämääni ja enkeliäni jonka siivet ovat haavoittuneet ja repaleiset hänen kulkiessaan rinnallani elämäni poluilla milloin huomaamattomana, milloin "nähtynä".
Epäkiitollisen tehtävän hän on saanut ja tunsin hätä kohtaan syvää myötätuntoa. Mietteistäni syntyi lukemanne runo, jonka särmät ja puutokset huomaan kirkkaamminkuin nyt, kuin eilen sitä kirjoittaessani.
Kiitos teille molemmille vastauksistanne.