Voisiko joku luoda toivoa... eli lapseni isä ollut kuviosta poissa jo yli kuusi vuotta. Tod. näk asuu ulkomailla nykyään.
Onko tilanteita kellään että isä monen vuoden jälkeen olisi palannut lastaan katsomaan???
lapsi kaipaa vaikkei isää muistakaan muuna kuin "isähahmona".
Onko tilanteita kellään että isä monen vuoden jälkeen olisi palannut lastaan katsomaan???
lapsi kaipaa vaikkei isää muistakaan muuna kuin "isähahmona".
Vastaukset 4
Vanhimmat
oli poissa neljä ekaa vuotta. Sitten palasi lapsen elämään ja hyvin on sujunut. Tapaavat toisiaan säännöllisesti ja usein, vaikka se ukko mua vihaakin.
Meillä mies oli nähnyt lastaan säännöllisen epäsäännöllisesti ja aina lapsen äidin ehdoilla ja oikkujen mukaan. Yritti kuuden vuoden jälkeen nähdä säännöllisesti lastaan,paperit tehtiin jne...mutta äiti ei vain oikein sopeutunut näihin uusiin tapaamiskuvioihin,eikä kyllä lapsikaan.
Eli oon sitä mieltä,että onnistuu,jos äiti tämän hyväksyy niin on myös lapsella helpompi hyväksyä...mutta jos äiti tappelee vastaan lähes joka asiassa mikä ei menkään oman mielen mukaan niin ei tule onnistumaan,vasta kun lapsi on iso,jos enää silloinkaan.
Toki meillä on lapsesta erkaantuminen myös osittain miehen omakin syy...mutta paljon on äidilläkin osaa siihen.
Mies häipyi ja oli pois lähes 15 vuotta. Ilmeistyi takaisin murrosikäisen nuoren elämään. Oli kuvioissa noin vuoden ja laittoi hänen elämänsä ihan mullin mallin. Osti, osti ja vielä kerran osti. Tämä vuosi kului ja äijä häipyi taas jälkiä jättämättä. Se oli iso pettymys nuorelle.
Voihan nämä miehet ilmestyä milloin vain kysymättä, mutta voivat, myös häipyä taas yhtä nopeasti.
Isä alkoi pitää 11 vuoden jälkeen yhteyttä lapseensa, noin 2-3 kertaa vuodessa. Joskus jopa kuukauden kerrallaan. Isä oli eronnut naisesta, joka oli "estänyt" lapsen tapaamisen.
Nyt isä haluaa 15 vuotiaan lapsensa asumaan luokseen ja houkuttelee lasta. Lapsi on kahden tulen välissä; toisaalta koko lapsuuden kestänyt isän ikävä houkutta isän luokse kuten myös murrosikään liittyvät kapinoinnit saavat aikaa muuttohalukkuutta. Mutta toisaalta lapsi ei ole päättnyt, missä haluaa asua.
Itse yksin lapsen hoitaneena ja kasvattaneena, vierestä seuranneena lapsen ikävää isäänsä, en voi hyväksyä lapsen muuttoa toiselle paikkakunnalla, periaatteessa ihan vieraan isän luokse.
En ymmärrä, miten isä kehtaa edes yrittää???
Olen järkyttynyt, enkä tiedä, mitä tehdä. Lapsi on liian nuori muuttamaan pois kaikesta tutusta: kavereista, äidistä, mummolasta jne. Lapsesta on tullut uhmakas, stressaantunut ja hermostunut.
Neuvoja?