kohtalon tovereita haen!!

tuskasi ja pahan olosi mutta Älä kuitenkaan ihan kaikkiin yhteydenottoihin usko koska täällä Suomessa niinkuin muissakin maissa on niitä hulluja ihmisiä jotka käyttävät sinun laisia ihmisiä myös hyväkseen!
Jaksamista sinulle ja ota päivä kerrallaan hakeudu ihmisten kanssa tekemisiin ÄLÄ JÄÄ YKSIN KOTIIN!!

Äiti Kymenlaaksosta...

omaisia samalla paikkakunnalla tai lähialueellanne
-hoiditko perheesi esim. huosta-asioita ihan yksin, vai oliko sinulla esim.sosiaaliasiamiestä apunasi
-kuinka kauan erosi jälkeen meni että lapsenne otettiin huostaan eli kuinka "paljon ja kauan" näitä "liikaa" annetuja avohuollon tukia annettiin
-tehtiinkö teille missä vaiheessa avohuollon tukitoimista suunnitelmaa ja päivitettiinkö sitä esimerkiksi eronne jälkeen
-onko teidän perheelle/lapsille tehty lainmukainen huoltosuunnitelma
-onko nämä erityislapsesi laitoksessa vai perhesijoituksessa
-onko entinen miehesi kuinka suhtautunut lastenne huostaan ja heidän sijoitukseen

oletko itse miettinyt millä tukitoimilla olisit jaksanut lastesi kanssa eli mitä palveluita käyttämällä teidän arki olisi sujunut

"muutama kysymys" (ei tarvitse vastata jos et hallua)

Kuuluvatko lapsesi autisminkirjoon? Selvitä liitosta alueesi jäsenyhdistyksen yhteystiedot, tiedä vaikka vertaistukea löytyisi sitäkin kautta. Tai minulta saisit tietoja myös, sen mitä liiton lehdestä löytyy kun vain tietäisin, onko alueesi Kanta-Hämettä vai mitä :)

Tutulle tuntui päättelysi huonosta parisuhteesta ja toiveesta oman voimaantumisen suhteen kun siitä pääsee eroon. Nimittäin kun kumppani ei suostu mihinkään yhteistyöhön liiton parantamiseksi. Varmasti saat voimasi kerätyksi nyt ihan eri tavalla kuin huonossa parisuhteessa, mutta kun siitäkin eroaminen vaatii vielä erotyön omassa sisimmässäsi! Ei kaikki käy hetkessä.

Erityislapset jos ketkä tarvitsisivat ehjän perheen, jossa 2 aikuista ottaa vastuun asioiden hoitamisesta, koska ihan varmasti heidän hoitamisensa on raskaampaa kuin tavallisten lasten. Mutta silloin kun ero on parempi vaihtoehto, jää toiselle sananmukaisesti kaksinkertainen työ, joka tuntuu monesti liian raskaalle varsinkin, kun oma sisin on vielä erosta karrella.

Mielestäni sosiaalityöntekijöiden olisi pitänyt antaa toipumisellesi vielä vähän aikaa, heidän toimensa olivat väärin ajoitetut! Mutta koska tilanne on nyt tämä, on lähdettävä suunnittelemaan tästä lähtökohdasta. Yksi tärkeä asia mielenterveydelle kenellä tahansa, on hyväksyä olosuhteissa ne seikat, joita ei sillä hetkellä voi muuttaa, mutta työskentelee niiden asioiden parissa, jotka ovat tulevaisuuden kannalta tärkeitä ja joille voi nyt tehdä jotakin.

Ensin pitää yrittää muuttaa tulevaisuuden näkymäsi, asenne jolla siihen suhtaudut. Masentunut näkee edessään vain pitkän kapean mustan tunnelin, jonka päässä ei ole valoa näkyvissä. Mutta se valo on siellä vain ohuen valoverhon takana ja tunneli paljon lyhyempi kuin nyt ikinä uskotkaan! Tämän vaikean jakson jälkeen teillä on vielä paljon onnellisia aikoja yhdessä lastesi kanssa. Pidä tämä tulevaisuudenkuva mielessäsi, jota kohti ponnistelet, tuntui ja näytti tällä hetkellä mille tahansa.

Toinen vaikea asia (varsinkin kun olet noin nuori) on se tosiasia, että masentuntu kärsii aina yksinäisyyden tunteesta, eikä siihen olisi tehokkaampaa lääkettä kuin saada rakkautta niin paljon kuin mahdollista. Tässä tapauksessa se voi olla kavala ansa. Olet vielä erosta rikki ja masentunut muutenkin vaikeasta elämäntilanteesta ja uusi parisuhde sisältää aina riskin uudesta epäonnistumisesta. Kun jaksat sinnitellä muutaman vuoden, odottaa voimiesi paluuta ja sitä, että lasten asiat ovat järjestyksessä, ehdit saada uudesta suhteesta rakkautta vaikka koko loppuelämäsi, sitten kun sen aika on, mutta sen paras ajoitus ei ole vielä.

Kolmanneksi selvitä viranomaisten kanssa, onko lapsille järjestetty kaikki mahdollinen kuntoutus, mitä alueellanne on heidän tapauksessaan tarjolla. Erilaisista kehitysviivästymistä kärsiville pikkuisillekin on olemassa varhaiskuntoutusta. Tutustu lapsesi hoitajiin, laitos/perhe(?) ja iloitse jokaisesta rakastavasta, ymmärtävästä ihmissuhteesta, joita lastesi lähellä on. Pyri mahdollisimman hyvään luottamukseen lastensuojelutyöntekijöiden kanssa. Jos he ovat liian kiireisiä, eikä luottamusta tunnu löytyvän, älä syyllistä siitä itseäsi. Kuten ei siitäkään, jos korvissasi soi vielä ex-miehesi syyttelyt, joita hän käytti keppihevosena omalle vastuun pakoilulleen. Kun parisuhteessa ei toinen kanna vastuuta, siitä voi syyttää vain häntä itseään, ei ketään toista.

Yritä siis varmistaa itsellesi tunne, että lapsesi ovat turvassa, heillä on hyvä olla silloin kun ovat pois kotoa. Ilman sitä varmuutta sinun on vaikea keskittyä itseesi ja omaan toipumiseesi. Mieti mitä sellaisia harrastuksia on, joista olet kiinnostunut, mutta kahden taaperon kanssa ei niihin osallistuminen onnistu. Anna itsellesi niihin lupa nyt. Nauti hyvällä omallatunnolla pienistäkin iloista, hyvä kirja, elokuva, kävelylenkki, kaunis koti. Kysy terveysalan ihmisiltä, mistä voisit saada kirjallisuutta, jota käytetään masennuksen ehkäisykurssilla, jos sellaiselle kurssille ei ole mahdollista päästä. Jos kyseisen kirjan jostain saat, kannattaa lukea, suosittelen!

Jotkut ovat pitäneet päiväkirjaa lasten huostaanottoajalta. Asiantuntijat suosittelevat sellaisen antamista lapsille sitten kun he ovat isompia. Siitä he näkevät, miten paljon ajattelit heitä ja miten tärkeitä he sinulle olivat, miten paljon teit työtä, että sait heidät takaisin luoksesi. Mutta älä vaadi itseltäsi liikaa, voimat palautuvat vähitellen, ei hetkessä.

Voi olla hyvä myös suunnitella etukäteen viikonlopun ongelmahetkille jotain ratkaisumalleja. Pieni kiukkupussi ei oman turhautumisensa keskellä tiedä, että äiti voi olla sillä hetkellä niin ahdistunut, että tuntuu kuin sydän hyppäisi rinnasta. Vastaamalla lapsen tunteisiin saatte molemmat sitä lohdutusta ja läheisyyttä, jota niin kipeästi tarvitsette. Muista myös olla joukkueen pomo, kun näytät lapsille rauhallisesti, että sinulla on ohjat käsissä vaikeissakin tilanteissa, he saavat turvallisuuden tunnetta, joka helpottaa yhteistä elämäänne.

Toivottavasti en pahoita mieltäsi, jos kirjoitin sellaisista asioista, jotka ovat sinulle itsestään selviä. Älä anna liikaa vaikuttaa myöskään huostaanottoäitejä vähättelevien asenteiden, jos sellaiseen törmäät. Yleisesti ottaen voi sanoa, että nuo vähättelijät eivät tiedä, mistä he puhuvat. Toisaalta sen vähättelynkin voit kääntää omaksi voimavaraksesi kun kestät sen terveellä tavalla ja pystyt laittamaan omaan arvoonsa. Ihmisten seuraan kannattaa hakeutua sopivassa määrin ja muistaa, että omista asioistaan ei kannata puhua liikaa missä tahansa.

Varmista myös sossuilta, mitä sinulta tarkkaan ottaen vaaditaan, että saat lapset takaisin. Sekin poistaa epävarmuutta kun on tarkat suuntaviivat joiden puitteissa toimitaan. Haluaako ex pitää yhteyttä lapsiinsa? Lasten ja isän tapaamisista olisi myös hyvä olla selvät sopimukset, että niistä ei tarvitse kiistellä. Lapsilla on oikeus pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa, mutta jos isä ei sitä halua, yritä hyväksyä sekin asia sellaisena kuin se on. Et voi tehdä päätöksiä exän puolesta. Vaikka se tuntuu katkeralle lasten takia, ei toista ihmistä voi muuttaa ja pakottaa siinäkään asiassa.

Ja kaiken tämän keskellä muista, että elämässä kaikella on aikansa. Teillä on nyt tällaisen vaiheen aika ja edessä on jotain muuta. Sinulla on suuret voimavarat sisimmässäsi, kun annat niiden vapautua vaikuttamaan tekemiseesi ja olemiseesi. Älä anna tunteiden valehdella mitään sen suuntaistakaan, että kaikki on huonosti. Ota paperia ja kynä ja kirjoita lista asioista, jotka ovat hyvin, niitä löytyy nimittäin ihan varmasti yllättävän paljon. Anna itsellesi lupa nauttia niistä hyvistä asioista, koska usko tai älä, vielä huonomminkin asiat voisivat olla.

kaksi vuotta sitten lapsi siepattiin kotoa...miten voi -suomessa tapahtua tällaista? eikö viranomaisille vaadita rehellisyyttä ja oikeudentuntoa? eikö toimintaa valvo kukaan? miten saa lapsia sieppailla kodeistaan noin vain? miksi ei hallito-oikeus ota kantaa? lasten oikeuksien valvotjat ja "suojelijat" missä olitte kun lapset kidnapattiin? miksi ette auta äitejä joilta lapset viety päihdeongelmaisetko nyt enää ovat ihmisiä? muille potkuja ja lyöntejä, bisnes pyörii lastensuojeluyrityksissä...kannanottoja, please!

tällä nykyisellä tyylillä:
"lastensuojelun tukitoimet lapsiperheille = hoidetaan lapset omasta perheestään huostaanottamalla heidät"
kohtelee suomalaisia nuoria lapsiperheitä.


Nuori puolustuskyvytön äiti
yksin pienten sairaiden lasten kanssa......
huostataan lapset.

yksinhuoltajia, sairaiden lasten äitejä ja/isiä, nuoria vaikeuksien keskellä painivia lapsiperheitä, masentuneita ja väsyneitä lasten huoltajia

(esimerkiki kampanja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiville äideille; "hae apua...."
tätäkö ja tälläistako se apu onkin masentuneille, esim. riinuskan kohtalo, kun haetaan apua!)