Heissan kaaleet.. Ootteko koskaan tulleet ajatelleeks mitä elämä antaa kun on uskossa? Kyllä varmaan. Mutta ootteko tulleet ajatelleeks miten paljon enemmän elämällä on annettavana jos vielä elämme uskossa ihan kunnolla. Tarkoitan että niin moni on tullut uskoon, käy kokouksissa ja nuorten illoissa yms. Se on hyvä asia, jatkakaa samaan malliin. Mutta uskosta huolimatta vaikka rukoilemme kyllin jne,. moni ei kuitenkaan elä uskon mukaan.. Lähimmäistä tulisi rakastaa ynnä muuta. Ja moniko muistaa mitä Raamattu sanoo hirrestä omassa silmässä ja rikasta toisen silmässä? Ehkä muistaakin, mutta kuinka moni tätä asiaa toteuttaa käytännössä. Koittakaahan muistaa että Jumala on yksi ja ainut joka arvostelee ihmiset, ja on ainoa joka on kyllin hyvä puhumaan rikasta juuri sinun silmässäsi... Meillehän on opetettu että Jumalan tulee olla tärkein, se ehdoton ykkönen elämässämme. Muistakaa että Jumala on ainut pysyvä asia ja kaikki muu on katoavaa. Sen jälkeen vasta kaikki muu. Tämäkin kannattaisi muistaa ja koittaa todella elää Jumalan tahdon mukaan.
Uskosta pari sanaa kaaleet
Vain Minä
8596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kukaan ei tosiaan ole luvannut, että elämä Jumalan kanssa olisi aina helppoa.Päinvastoin. Tuntuu siltä, että joita Jumala rakastaa niitä hän myös kurittaa. Ei ole kiva katsoa itseään ja huomata, että uskovanakin sortuu tekemään pahoja tekoja on arka ja pelokas. Mutta Jumala on luvannut olla kanssamme juuri tässä meidän arjessamme. Jumalalle ei tarvitse esittää, valehdella eikä näytellä. Tällaisena saamme anteeksi joka päivä, jos sitä vilpittömästi anomme. Mutta Jumalan kanssa ei voi pelleillä. Hän ei ole armoautomaatti, joka jakelee meille armoa, jos aivan tietoisesti ja pilkaten teemme väärin. Ihmeellisintä tässä kaikessa on, että kun ihminen itse joutuu nöyrtymään, sen jälkeen kasvaa Jumala suureksi. Silloin on helppo kiittää. Kiitos tulee sydämen pohjasta, eikä kenenkään tarvitse pakottaa, tyyliin "meillä täällä srk:ssa nyt on tapana vähän kiitellä" Kun Jumala on suuri eli se todellinen ykkönen, niin lähimmäinenkin alkaa näyttää melkoisen siedettävältä. Jumala auttakoon meitä pienenemään ja Jumalaa kasvamaan. Se on varmasti sitä, jota kutsutaan hengelliseksi kasvuksi. Ainoa tie, jolla ihminen voi tulla onnelliseksi, vaikeuksista huolimatta.
Näinhän se on. Ja vaikka kirjoititkin aivan kuin itsesi ulkopuolelle jättäen, niin kyllä nämä asiat tietenkin pätevät kaikkiin.
Kaaleilla on paha tapa tulla uskoon ja sitten vähän ajan päästä jatkaakin oman mielensä mukaan, kunnes elämä käy niin raskaaksi omilla eväillä, että nöyrtyy pyytämään anteeksi Jumalalta ja vannoo olevansa uskollinen Hänelle, kunnes... taas tulee jotakin ja sama soutaminen ja huopaaminen alkaa alusta ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.
Tämä ei tietenkään ole Jumalan tahto.
Jos Herra on Jumala, palvelkaamme Häntä KOKO sydämellämme, mutta jos raha, viina, huumeet, ahneus, rahanhimo, kierous, valehtelu, lihan himot, jne, jne, jne, ovat herrojamme, niin palvelkaamme sitten niitä omaksi tuhoksemme.
Valinta on meidän. Jumala ei pakota ketään, vaan ainoastaan hellävaraisesti kysyy juuri sinulta: "Olenko Minä sinulle rakas?"
Vain sinä ja minä itse tiedämme vastauksen omalla kohdallamme.
Ihan tekisi mieli laittaa tähän myös yksi linkki, josta löytyy hyvä puhe.
http://www.saarna.net/saarna.php?id=731
Klikkaa sanaa "Kärsimys"
Hei.. Myös itseäni tarkotin myös, kuten kaikkia muitakin.. Ja kiitos linkistä, sen olen kans menossa juuri kattomaan!
kaalo on oikeasti uskossa, sitä moni hurskastelee ja puhuu uskostaan ja silti on huijaamassa ja valehtelemassa sekä pahan teossa toiselle lähimmäiselle seuraavana hetkenä.
Sanon vaan että olkaa mitä ootte kunhan ette ole tekopyhiä, sitä on vastenmielistä katsoa vierestä. Miehen pitää elää elää sanojensa mukaan, muuten ei ole miehellä peelonkaan virkaa.
kaaloja jotka ovat uskossa tänään ja huomenna ei riipuen millä päällä on...Ei kovinkaan hyvää mainosta ole helluntailaisille, tiedän mistä puhun niin kysymys kuuluu minkä takia olevinaan ollaan uskossa jos uskossa pysyminen on sitten niin vaikiaa...yksi sama henkilö lankeaa satoja kertoja kun välillä pitää tehä pahoja...
Juuri tota tarkotin, vaikka en sitä osannu ilmasta. Sanoit just sen mitä ajoin takaa.. Heh.
huomenta kaaleet. ja miksei kaajeetkin, jos tätä luette. niin, oot oikeessa. siittä mun piti sanoa, ettei kaikki kaaleet käy helluntaiseurakunnassa. aika moni käy baptistiseurakunnassaki.. joo, sellasta se on nykyään että "tullaan uskoon" ja sitten luovutaan siittä ihan kun se olis joku ohimenevä muotivillitys. jumalaa käytetään muutenki (ja uskoa yleensä) pelivälineenä niin monessa asiassa ja niinhän ei pitäs olla.. omasta itsestä voin sanova että ei se uskossa olevanakaan tää elämä oo kuulkaas pelkkää ruusuillatanssia. vaikeuksia tulee aina välillä tasaseen tahtiin, mutta tiiätte kuitenki varmaan sanomattaki että uskossa ku on niin siinä on paljon niitä asioita mitä ilman ihminen tuntee ittensä tyhjäks.. on hyvä jos ihminen tekee parannuksen mutta tuo on just se mistä meinasin myös sanoo,.. sanoit että yks ja sama henkilö lankee satoja kertoja ku välillä pitää tehä pahoja.. niin aivan. mikä siinä niin vetää että pitää luopua?? onko sekään nyt oikeen laitaa että ihminen luopuu tyyliin sata kertaa uskosta, tulee sitte taas uskoon ja on pari päivää kunnolla ja palaa taas maailmaan. seilaamista. päätös pitäs tehä ja sellanen pysyvä. "olen uskossa ja se pitää olla niin". eihän tuostakaa oo mitään hyötyä jos järjellä aatellaa, että soutaa ja huopaa ees takas. koska jumala ei hylkää vaan se on ihminen itse jota maailma vetää. mutta jumalasta täytys vaikeinaki hetkinä pitää kii, tiukasti. ei aina voi luopua jos ei heti onnistu tai menee huonosti. siis pien vertaus. jos mä teen ruokaa ja epäonnistun siinä syystä tai toisesta niin en mä voi sanoa että nyt riittää, en tee enää ruokaa, luovutan. pien laps jatkaa kävely harjotteluaan niin kauan että onnistuu, eihän sekään luovu...
Hei. Viistaita sanoja kirjoittelit. Näinhän se juuri tuntuu ja näyttää olevan meni sitten minne hyvänsä katsomaan mitä ihmisten elämään kuuluu. Moni tuntee olevansa uskossa, vaikka usko näkyykin lähillä sanoissa. Voisi siis sanoa, että he "huulilta" ovat uskossa, mutta miten on kaiken muun laita? Siitä huolimatta, että käysään kokouksissa ja kuunnellaan opetuksia, rukoillaan, lauletaan ja keskustellaan uskon asioista, niin kokouksista päästessä meininki on jotain muuta. Ei oikein millään mallilla. Mielestäni se joka on tiukasti uskossa, haluaa myös elää Herran tahdon mukaisesti.
Puhuit viestissäsi hirrestä omassa silmässä ja rikasta toisen silmässä. Tuossa toisessa viestissä jonka joku on kirjoittanut, käsitellään myös "vaivannäköä". Myös siltä kannalta, että mitä jos vaivannäkijät ovatkin uskovia ihmisiä. Niinhän se pitäisi olla, että omat asiat tulisi ensin hoitaa kuntoon ja sen jälkeen vasta keskittyä muiden asioihin. Ja oikeastaan jokaiseen muiden ihmisten asiaan ei edes pidä keskittyä, jotkut asiat kun halutaan pitää lähinnä itsellään ja miettiä niitä yksikseen. Tässä olisikin ymmärryksen ja parantamisen paikka meillä jokaisella.
Terveisin
Eräs Nainen