Yks jenkki valitteli, että heillä ei transitio ole mahdollista oikein töissä, eikä itse asiassa missään. Pitäisi kadota maan alle pariksi vuodeksi ja sitten ilmaantua uutena ihmisenä takaisin ja elää jossain uudessa paikassa uudella identiteetillä. Stealth on hänen mukaansa heillä pakko, ei valinta.
Meidän pienessä maassamme tällainen temppu ei niin vain onnistu ja on siksi vaihtoehtona aika teoreettinen. Täällä joutuu siis sompailemaan joka tapauksessa koko prosessin ihmisten seassa, joista osa aina tietää taustat. Siksi, jos nyt sattuu olemaan hyvä työpaikka, kannattaa juroutua siihen prosessin yli. Vaikka keljuttaisi ja tuntuisi ajoittain mahdottomalta.
Loppua kohti helpottaa.
Meidän pienessä maassamme tällainen temppu ei niin vain onnistu ja on siksi vaihtoehtona aika teoreettinen. Täällä joutuu siis sompailemaan joka tapauksessa koko prosessin ihmisten seassa, joista osa aina tietää taustat. Siksi, jos nyt sattuu olemaan hyvä työpaikka, kannattaa juroutua siihen prosessin yli. Vaikka keljuttaisi ja tuntuisi ajoittain mahdottomalta.
Loppua kohti helpottaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielestäni stealth ei täällä onnistu. Pienessä maassa on pienet ympyrät ja aina joku tuntee jonkun. Aikanaan minäkin mietin asiaa, mutta totesin taustan salaamisen ylivoimaiseksi. Jo työpaikan pitäminen edellytti ulostulemista ja uutta työpaikkaa en olisi enää saanut prosessin jälkeen. Jos olisin ottanut loparit ja prosessin jälkeen hakenut uutta työpaikkaa, olisin outtaantunut väkisin vanhojen työtodistusten takia. Opiskelutodistukseni on kyllä uudella nimellä ja hetulla, mutta kaikkia työtodistuksia ei olisi saanut muutettua. Onneksi työtoverini hyväksyivät minut ja pystyin jatkamaan työelämässä aivan normaalisti.
Mikäli olisi halunnut täyden stealthin, olisi pitänyt "kuolla" kaikilta sukulaisilta ja tuttavilta, koska aina joku kuitenkin puhuu sivu suunsa. Siksi oli parempi käyttää rajoitettua ulostuloa. Sukulaiset tietävät aivan kaukaisimpia lukuunottamatta. Tuttavapiiristä prosessistani tietää ne joille olen kertonut ja tietenkin ne joille huhut on kantautuneet. Koska ulkonäköni muuttui niin paljon ettei minua yleensä enää tunnisteta, ei huhuja kuulleetkaan välttämättä tunnista minua.
Maistraatissa tein vain tavanomaisen tietojen salauksen, koska tietojani voi kuitenkin levitä muuta kautta.
Yhteenvetona voisi todeta, että elän ihan tavallisen naisen elämää, eikä tällainen osittainen outtaantuminen ole tuonut ongelmia. Kaikillahan ei suju näin hyvin, mutta siinä pitää kuitenkin elää.
Joo, tilanne on se, että monet tuttavat, jotka teoriassa tietävät, eivät kuitenkaan tunnista. Eli sen puoleen voi kävellä rauhassa kaupungilla. Hassuja tilanteita tulee korkeintaan silloin, kun vanha tuttu esittäytyy ikään kuin uudelle ihmiselle. Olen sellaisissa tilanteissa itsekin esittäytynyt, sanonut nimeni.
Enkä ole ruvenut selittämään mitään tyyliin "entinen se ja se".
Olen kutakuinkin kadonnut.
Teen merkityksetöntä massatyötä silloin kun teen.
Elän liikkuvaa elämää.
Minulla on se joko stealth tai kuolema. Ei ole mitään elämää "kolmannessa sukupuolessa".
Vaihdoin työpaikkaa prosessin alussa ja onnettomien yhteensattumien kautta jouduin jäämään pois työstä (Tukholmankadulla oli tässä merkittävä rooli).
6,5 vuoteen en ole ollut työssä, prosessi on käytännössä läpi, mutta työpaikkaa ei Suomesta löydy alallani minulle. Hassua vielä, että olen todella hyvin koulutettu ja meitä on vain muutama saman tason henkilö koko maassa. Mutta ei auta.
Ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt itseni ja tietotaitoni maastavienti. Ei voi mittään. Roikun vielä täällä yhteiskunnan varoilla, kunnes olen kokonaan "valmis" uuteen maailmaan. Varteenotettava vaihtoehto on Australia. Siellä elelee osa sukuani ja olisihan siellä lämminkin :)
samassa pienehkössä toimistossa edelleenkin,
enkä ole päin naamaa saanut pahoja kommenteja.
prosessi loppusuoralla, vanhat tutut eivät kaikki enää tunnista kadulla, kaupassa, jos sattuvat vastaan enkä ole alkanut heille selittämään, uusi aika ja uudet tutut.