"varustelutasonne" lapsenlapsia ajatellen?
Meiltä löytyy pinnasänky petauksineen, vanna, syöttötuoli, ja potta, sekä pari kassillista leluja ja kirjoja..:))
Meiltä löytyy pinnasänky petauksineen, vanna, syöttötuoli, ja potta, sekä pari kassillista leluja ja kirjoja..:))
Vastaukset 25
Vanhimmat
Vain potta löytyy WC:stä.
Ihania ovat nuo lapset kyllä ja 3 pikkuista löytyy tältäkin mummolta.Mutta asun yksiössä kaupungissa,joten en heitä yökylässä pidä lainkaan.Tyttäreni ymmärtää asian ihan hyvin.
Kun on tarvis voin kyllä mennä heitä hoitamaan omaan kotiinsa viikonloppuisin,päivät olen itsekin töissä nimittäin.
Minulla on kyllä muutenkin niin paljon menoa ja meininkiä että .........taidan olla aika mummo.
Mutta kun vähän kasvaavat, rupean käyttämään heitä teattereissa ja sun muissa Heurekoissa, Suomenlinnaa, Korkeasaarta .......jne
Keksitään sanoi Mummo
Minä asun yhdessä tyttäreni, hänen miehensä ja lapsensa kanssa. Erillisessä pikkuyksiössä, asuntojen välillä on yhteys. Arvaa onko ihanaa, kun yksvuotias pamahtaa itsekseen "meille" leikkimään.
TOSI katteellinen..mieki halluisin tuollaisen erillisyhteisen as.muodon, jossa saisi tahmatassu haleja joka päivä :/
muut exä vei mennessään, ai niin ja olen ostanut polkupyörän ensikesäksi. ;)
Niin kuulemma tuo lapsenlapsi haluaa soittaa vaarille koko ajan, ku on tuollainen leikki-kännykkä.
Näin minua muistetaan. ;)
kätevää kun lasten ei tarvitse rahdata, muutenkin jo täydessä autossa kaikkia lasten tarvitsemia varusteita.
Olen säästänyt lasteni sadevaatteita, ja hieman muutakin varavaatetta; on mistä ottaa jos nämä lähempänä asuvat lapsenlapseni sattuvat lähtemään matkaan yksillä vaatteilla, ja tuleekin kylmä tai sattuu joku vahinko leikeissä.
Polkupyörä oisi myös hyvä olla varalla, meillä on vain sellainen potkulauta, josta ei taho riittää kaikille, jos sattuuvat kaikki viisi yhtäaikaa lomalle :)
Mopoa jo kyselivät poijjat, mutta ei vielä oikein papppista uskalla heille antaa, pittää olla iskä mukana siinä touhussa.
Narukeinun olemme virittäneet puiden väliin, siitä he tykkäävät.
kun meijjän tyttären poika oli vähän vuoden paremmalla puolen, niin hänelle oli ostettu sellainen leikki kännykkä, ja voitte uskoa että oli poika polleaan kun hän nykäisi sen puhelimen korvalleen, hyvä ettei kaatunu selalleen kun niin nykäsi taaksepäin, ja sitä pulinaa :))
Huvittavia ovat..
ja kun on opittu jotain, sehän on esiteltävä välittömästi useaan kertaan,
vaikka tuo kaatuminenkin esimerkiksi. ;)
Tämä meitin ainoa jälkeläisen jälkeläinen asuu aivan muutaman sadan metrin päässä nyt, kun ostivat tuon ok-talon.
Minä jouduin juuri ostamaan uuden puhelimen, kun se epeli sai vanhan käsiinsä ja puhui siitä näytön pimeeksi. Takuu voimassa mutta ei korvannut, kun oli känny täynnä kuolaa.
Sitten se söi vielä mun herätyskellon.
toisella hampaita tekee, pitäähän se jäystää vaikka puhelinta, ja kelloakin - tosin koskaan en ole aiemmin moista tapausta kuullut, eikä varmaan liikekään jonne puhelimen toimitit "korjattavaksi" :D
"Meijä kuopus" jo koht 7v. Ni ei enää tarvita em,tavaroit.
Aikanaa ne oli.Kirjoi ja lelui o omas kaapis ja
namia...Karkkipäivän varal.Muute kunnioita vanh.
"määräyst",ettei herkutella muullo,ku letuil,pipareil ja jätskil.Kolme meillä niitä
aurinkoja on.
"Ei ole suurempaa rakkauden valaa,
kuin se,että lapsenlapsi iloisesti halaa"!
lapsenlapsilla on määrätyt karkkipäivät, eikä sitä passaa sooloilla näissä asioissa, mumminkaan :)
ja...
"Ei ole suurempaa rakkauden valaa,
kuin se,että lapsenlapsi iloisesti halaa"
olipa ihan "värssy" :)
Voivat tulla milloin vain ilman rekvisiittaa. Jopa ruuat ja vaipat, monen ikäiselle ja kokoiselle. Ja unnuja tietty :)
Sitteriä ei ole eikä sänkyä. Syötän sylissä ja nukutan vieressä.
Meillä lapsenlapsi on 3,5 vuotias, ei tarvitse enää pinnasänkyä. Sekin oli tietysti paikalla, kun tyttö oli pienempi. Nyt löytyy varavaatteita jalkineita, leluja ja kirjoja.
Itte laitoin kaikki pois, kun muutto tuli, nyt olen ostanut leluja sisä-että ulkokäyttöön, pulkkaa ja muuta sellasta ja rattaat. Rattaat ovat yleensä pojalla ja tuovat mukanaan, kun tulevat kyläileen. Lapset nukkuu vieressäni, kun yöpyvät :) Välillä on varpaat mummon suus, kun pienimmäinen kieppuu kuin väkkärä sängys. Potta pitänee hankkia. Isommat käyvät pytyllä ja apuna on sellainen korotus lattialla.
Niin ja akattomalle, luin noita viestejä. Itte oon syntynyt Ruotsis, en osaa kuin itteni esitellä ruotsinkielellä. Sitäkin vois opetella enkun rinnalla, ehkäpä..
lasten peruja ollut kuin kaikkien uninallet, ja nekin jo osin invaliideja..:)
Olen ostanut kirppareilta kun sattuu jotain kivaa löytymään, ja kaupoistakin esim. pikkuisia formula autoja - ne on ollut pojille kysyttyjä, joka kerta he purkavat ne tuohon lattialle ja päristelevät sitten niillä :)
Tämä nuorin tyttölapsukainen, 1,4 v. oli hauska, kun hän nappasi esimmäisenä auton ja traktorin lelukorista, - tullu selvästi mummoonsa, mie en leikkiny nukeilla millonkaan :))
kaikki varustukseni, täytyy sanoa että oli täydellinen varustus, vaatteista lähtien. Pojanpoika olis voinu jäädä pitemmäksi aikaakin.
Kun muutin uuteen kotiin, poika tuli ensimmäisiksi öiksi kaveriksi ja toi tullessaan pleikkarin ja leluja. Kummasti aina pyykkikorissa on pojan vaatteita ja mökiltä löytyy säävarakin.
Kohta pitää hankkia puikkosänky sille tulevalle pikkuiselle.
sanotaan pinnasänkyä puikkosängyksi, alueellinen murre-ero näkyy "huonekalujen" nimissäkin..:)
Meillä pinnasänky on sitä pienintä yövierasta varten, sitä vajaa puolitoista vuotista tirppanaa, pikku Helmiä.
On heillä sellainen matkasänkykin, mutta se on toisen sisaruksen luona kyläilijää oottamassa.
Isommat lapset osaavat jo nukkua tavallisesa sängyssä, tai niinkuin he usein tahtovat - lattialla siskonpetissä, se on heistä hauskaa vaihtelua. :)
Onko kotinne palosta jo kauan aikaa, se on varmasti aika traumaattinen kokemus?
niin kauan että kärsii jo ajatella, neljä vuotta.
Sekin on niitä kokemuksia että sen tietää vasta kun on kokenut, miltä se tuntuu.
niin pyhä immeiselle, että tulipalossa palaa muutakin kuin materiaa.
Minä pelkään joka kesä kun on kuiva kausi ja ukkosta sen jälkeen, että jos se salama sytyttää tuon kuivan kangasmaaston, niin meijjän mökkiä ei kerkiä pelastaa mikään - hyvä kun karkuun eistä ehtisi juosta - onneksi on järvi tuossa vieressä, siihen voisi ehkiis hypätä :/.
Millään pysty keräämään tavaraa jemmaan :(...Itse tehtyjä puseroita ja vaatetta olen muutenkin kuitenkin säästänyt....Mutta ei noita lapsenlapsia kuulu...:((((
Akatonkin tuolla samasta asiasta jo surkeana oli, mutta kai niitä ajastaan alkaa ilmaantumaan; se ei taijja olla meijjän käres - niinku sannoovat.
Sisarellani on vain yksi perillinen; heille minä jo toivoisin lapsenlapsia - poikakin jo yli kolmekymppinen, mutta eihän lapsiaan voi näissä asioissa mennä kovin neuvomaankaan, suuttuvat viellä.
Mutta ootahan vaan, yksi päivä ja ilouutinen tulee sinullekin :))
Hiljaa pitää meidän olla, eikä mennä neuvomaan...:( Kylläpä nuo tietävät...:)Mutta tiedätkö, että niitä muksuja nhoitaa ja paijaakin sitten ihan eri lailla kuin omia...:))))
emo jo omillekin, taisin hemmotella "piloille", mutta eihän läpset liikaan rakkauteen kuole...:)
Osasin mie rajatkin pitää, mutta lellitin kyllä.., kai se kun ite en kokenut saaneeni lapsena mitään sellaista lämpöä jota oisin kaivannu, vaikutti niin että korvasin sen rakkauden puutteen omilleni.
Kyllä niitä lapsenlapsia ehtii tulla. Itsekin odottelin monet vuodet... mutta syksyllä, kun tyttäreni täytti 36 vuotta, tuli maailmaan pieni ihana poika, joka nyt on mummon ilona. Samat terveiset Akattomalle miehelle, kyllä ne nuoret saavat aikaiseksi sitten, kun heille itselleen sopii.
Varusteita ei ole vielä kertynyt nurkkiin, poika on ollut vasta kerran hoidossa mummon luona. Ajan mittaan luultavasti kertyy melkoinen varustus.
mutta "pikkuvieraita" varten löytyy legoja, satukirjoja, barbeja, piirrustusvälineitä ja pelejä.
Lastenpyyhkeitä ja lakanoita löytyy myös.
On hauskaa myös aina silloin tällöin kauppareissulla puikkelehtia leluhyllyjen välissä.
Sillä tavalla pysyy ajantasalla "lasten maailmassa"