halusin luulla
halusin tuntea
rakastaa
elääkseni, ollakseni jokin
joku
halusin syyn
selityksen
ihon, jolla valo uneksii
huulet joiden sisään
tähdet syöksyvät kuolemaan
tarkoituksen
naurun
yön
oppia sanojen kielen
halusin tuntea
rakastaa
elääkseni, ollakseni jokin
joku
halusin syyn
selityksen
ihon, jolla valo uneksii
huulet joiden sisään
tähdet syöksyvät kuolemaan
tarkoituksen
naurun
yön
oppia sanojen kielen
Vastaukset 3
Vanhimmat
tämä runo - tässä on sitä jotain joka sävähdyttää
minua. Alusta loppuun kuin taideteos konsanaan,
mutta kolmas säkeistö ehkä kosketti eniten.
Kaunis kiitos lukunautinnosta.
Ole hyvä, kiitos että pidit. Pitää tätäkin palstaa muistaa välillä :)
Runon kirjoittaneen nimimerkin takia minun oli pakko tulla kommentoimaan: muistelin sen kanssa joskus ennenkin jotain höpisseeni. Ja jossain muualla lukeneeni. Jotain.
Ensimmäinen ja viimeinen säe saa minut pitämään kokonaisuudesta. (Muussa tapauksessa laskisin sen ehkä liian viitteelliseksi runopuheeksi, josta en voisi löytää merkityksiä minua itseäni varten.) Miellyttää tuo pehmeä, soljuva rytmi. Se saattaa runon vitkastelematta loppuun, vaikka lukijan mieli vielä pyristelisikin vastaan halussaan ymmärtää kaiken täydellisesti.
Moniulotteisuus pakotti lukemaan tämän useampaan kertaan. Ensin luulin, että se kertoo siitä, sitten luulin, että se kertoo tästä. Varsinkin viimeinen säe muuttaa ainakin minun päässäni alun vaikutelmia mukavan häiritsevästi. Kauniita sanoja yhtä kaikki, mielikuvamaalausta. Kiitos.