ettei vain aina rahasta puhuttaisi ;)
Kerran elämässäni oli vaihe kun kaipasin ystävää rinnalleni. Etsin radion kautta sekä kirjeenvaihtopalstoilta kaveria. Kyllä niitä sitten kaikenlaisia olikin tarjolla ja varmasti ihan asiallisiakin vastaajia mutta: Hieman kylläkin säikähdin niitä omituisia ihmisiä jotka ottivat yhteyttä vain haukkuakseen minut ihan vain siitä syystä kun olin YH jolla oli lapsia. Yksikin totesi lakonisesti minun aivan varmasti etsivän itselleni lastenhoitajaa ja elättäjää. Kyllä se nyt oikeastaan pistää naurattamaan että joku ihan tosissaan tuollaisia selittelee ja vieläpä itse uskoo sellaiseen. No en minä sieltä mitään seuraa itselleni löytänyt kun jäi sellainen olo että kaipa ne kaikki on jotenkin vinksahtaneita jotka vielä vapaana kulkee. Yksin olen vieläkin vaikka lapset on jo isoja. Eikä minulla ole kyllä tässä välissä ketään ollut ja erosta on jo aikaa 16 vuotta.
Kertokaapa muut millaisia kokemuksia teillä on ollut ja oletteko löytäneet kaverin ja millaisen. Onko se jotenkin minun perusominaisuuteni joka houkuttelee kaikki paskakärpäset kimppuuni,(haisenko lannalle?:) vai missä sitten lienee syy. Haluaisin niin mielelläni lukea muidenkin kokemuksia tässä asiassa.
Kerran elämässäni oli vaihe kun kaipasin ystävää rinnalleni. Etsin radion kautta sekä kirjeenvaihtopalstoilta kaveria. Kyllä niitä sitten kaikenlaisia olikin tarjolla ja varmasti ihan asiallisiakin vastaajia mutta: Hieman kylläkin säikähdin niitä omituisia ihmisiä jotka ottivat yhteyttä vain haukkuakseen minut ihan vain siitä syystä kun olin YH jolla oli lapsia. Yksikin totesi lakonisesti minun aivan varmasti etsivän itselleni lastenhoitajaa ja elättäjää. Kyllä se nyt oikeastaan pistää naurattamaan että joku ihan tosissaan tuollaisia selittelee ja vieläpä itse uskoo sellaiseen. No en minä sieltä mitään seuraa itselleni löytänyt kun jäi sellainen olo että kaipa ne kaikki on jotenkin vinksahtaneita jotka vielä vapaana kulkee. Yksin olen vieläkin vaikka lapset on jo isoja. Eikä minulla ole kyllä tässä välissä ketään ollut ja erosta on jo aikaa 16 vuotta.
Kertokaapa muut millaisia kokemuksia teillä on ollut ja oletteko löytäneet kaverin ja millaisen. Onko se jotenkin minun perusominaisuuteni joka houkuttelee kaikki paskakärpäset kimppuuni,(haisenko lannalle?:) vai missä sitten lienee syy. Haluaisin niin mielelläni lukea muidenkin kokemuksia tässä asiassa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lantatörkiäiset haistavat empatian.
NE ovat kotikutoisia psykologian korkeimman arvosanan suorittaneita hyväksikäyttäjiä,jotka pitäisi siirtää tuonelaan aamunkoitteessa.
En voi kertoa "hyvä-ystävä"-kokemuksiani.
Ensimmäinen ihmissuhde monta vuotta sitten tapahtuneen eron jälkeen on vasta oraalla ja pikkuhiljaa uskallan taas varoen nauttia hyvänolontunteesta, jonka saa aikaan vain Aidon ihmisen kanssa jaettu hetki.
Älä ajattele että vika olisi sinussa.Onnesi odottaa jossain,kun vain löytäisitte toisenne.
Anne..etsi! Ei rakkaus kiven alle piiloudu.
Riippuu ihan omasta itsestä, minkälaisia ihmisiä vetää puoleensa ja löytääkö mielenkiintosia hyviä tyyppejä. Eli korjaa vähän asenteitasi, jos haluat hyviä tyyppejä elämääsi.
niin näkihän ne mun asenteeni radion kautta, vaikken itse ollut äänessä tai sitten sen kirjeenvaihtoilmoituksen kautta jossa hain itselleni ystävää, jossa kyllä kerroin että olen YH ja minulla on kaksi pientä lasta....Joo ihan varmaan ne näki noin niinkuin telepaattisesti mikä ja kuka minä olen ja mitkä mun asenteet oli...tätä minä juuri tarkoitin niiden vastausten kanssa. Tässä on yksi niistä....Mistä nää ihmiset oikein tulee. Onko niitä oikeasti olemassa vai pilaileeko ne? Siis kuulunko johonkin harvinaiseen katoavaan tervejärkisyyden kastiin kun totean että ei minulle kuka tahansa kelpaa enkä ketää tahansa halua elämääni pilaamaan?? Nää miehet ilmeisesti odottaa että ne voi sanoa ja tehdä mitä tahansa ja siitä huolimatta heidän pitäisi kelvata Yksinhuoltajille kun niillä jos joillain on NIIIIN suuri tarve saada juuri heidät itselleen. Ja paskat sanon minä. Ennen olen vaikka loppuelämäni YKSIN kun otan tuollaisia aivokääpiöitä rinnalleni elämään. Korjatkaa vaan itse asenteitanne, ei me naiset ja Yksinhuoltajat kuuluta teille että te voisitte sanella meille miten tulisi elää ja ajatella...Me ollaan ihmisiä ihan siinä missä muutkin. Onko selvä???!!!!!!!
Ai kun saisinkin joskus käsiini tuollaisen SOVINISTIN niin tekisin siitä pannukakun.(noin niinkuin henkisessä mielessä)
Enkä kyllä nytkään HAE ketään enkä mitään. Kunhan nyt halusin tietää miten muilla on nämä asiat käynyt. Onko kenties samanlaisia vaiko erinlaisia kokemuksia....On se kyllä kumma miten ihmisten mielessä vääristyy ihan selvästi kysytyt asiat. Luetteko näitä jossain aineissa vai missä vika kun saatte selvästi esitetyn kysymyksen muutettua päässänne ihan joksikin muuksi?? Tarkoitan tällä sitä miespuolista vastaajaa joka käski asennetta korjaamaan.(ainakin uskon hänen olevan mies, vastauksesta päätellen)
joopa joo! en jaksa edes kommentoida, olen kaltaisiisi tyyppeihin törmännyt yh-vuosinani ihan liiankin kanssa!
miehet luulee, että yh hakee itselleen elättäjää ja lapsilleen isää - että kyseessä siis olisi joku epäitsenäinen ja epätoivoinen tapaus, joka ei kykene huolehtimaan itsesään ja lapsistaan ja jolle kelpaa kuka ja mikä tahansa, kunhan se vähän miessukupuolta muistuttaa!!?? sitäpaitsi KAIKILLA lapsilla on isä!! myös sen yh-naisen lapsilla on isä!! eli lapset eivät tarvitse isää.
anne - olen itsekin törmännyt juuri näihin asennevammaisiin tyypeihin. muistan tapauksen, jonka kerran erehdyin ottaa saatille kotiini asti, lapset olivat isällään. tajuttuaan että mulla on kaksi lasta, tyyppi muutti kylmäksi:"siis mitä sä oikeen haet!" sanoin: kuule en mitään, voit lähteä, ja avasin oven.
sitä vain toivoi enemmänkin ystävää, juttukumppani, jotakuta jonka kanssa vaihtaa ajtuksia, aikaa, kuin elättäjää (pärjätiin hyvin) tai edes miehenkuvaa sohvan pohjalle..
olin aina todella mielenkiintoinen, erilainen tapaus mielipiteineni - kunnes jossain vaiheessa iltaa selvisi että olen yh. Sitten tuli: "Ai, ootsä katkera". kritiikki ja räväkät mielipiteet/kommentit, se että seuraa aikaansa ja ottaa kantaa, verbaalisuus, sanavalmius, temperamentius; ne kaikki ovat mielenkiintoisia ominaisuuksia, kuuluvat persoonaan jne, mutta yh:n kohdalla kyse onkin katkeruudesta!?? tuo kaikki on sallittua vain sinkuille taiparisuhteessa oleville naisille!!??
Ja oletko huomannut että monen naisen mielestä yh on ikään kuin uhka heidän parisuhteelle: Yh:ta ei kutsuta perheellisille kylään, on vaikea saada ystävää naimissia/parisuhteessa olevasta naisesta!! Ikäänkuin yh yrittäisi vampata jokaisen kaljuuntuvan sohvaperunan!
tämä oli valitusta, mutta halusin vain tuoda esille närkästykseni niitä luutuneita asenteita kohtaan, joita on yksinhuoltajia kohtaan. siis noita väärinkäsityksiä joita ei edes olla halukkaita muuttamaan, koska totuudesta ei olle kiinnostuneita.
karistele sitekästi ne lantakärpäset kimpustasi. Sinussa on jotakin huolehtivaa, empaattista, hoivallista ja äidillistä, ymmärrystä, mikä vetää näitä luoksesi. Sinussa on avoimuutta ja rehellisyyttä - ja ihmiset luulevat, että suorasanaisuus ja rehellisyys on sitä, että voi loukata toista! ja siksi heitetään tommosia kommentteja kuten tämäkin. Sotketaan siis kaksi asiaa. Rehellinen ja suora voi olla loukkaamatta toista.
Ihanaa että joku ymmärtää minuakin. Ajattelin jo epätoivoisena että onkohan muita, jotka osaavat ajatella, olemassakaan. Mutta kiva kun edes kaksi vastaajaa ymmärtää mistä halusin keskustella. Hienoa, maailmalla on vielä toivoa. Ja ne parisuhteessakin elävät joutuvat vielä sen yksinhuoltajuuden läpikäymään jossain vaiheessa. Oletteko kenties panneet merkille? Ei ne liitot nykyisin kauaa kestä kun niistä muodostuu jokin ihme "minä määrään täällä" kamppailu. Eikä se liitto pitäisi sellaista olla vaan aivan oikeudenmukaista ja tasa-arvoista. Niin ettei kumpikaan pyrkisi alistamaan toista orjakseen tai alamaisekseen...vaikka kuinka tienaisi enemmän tai jotain muuta vastaavaa. Mutta kun ihmiset on niin pirun lapsellisia, suurin osa, niin ei se mikään ihme sitten ole ettei mikään kestä...No onhan niitä tietysti muitakin syitä mutta tuo oli yksi esimerkki johon jaatkuvasti törmää nykyisin.
"etsimisellä" en tarkoita epätoivoista bongailua a la "prinssiä heinäsuovasta" :)
Yksin on parempi kuin wäärän kanssa.
Jokainen varmasti allekirjoittaa tämän ken on huonosta suhteesta lähtenyt.
Ja vielä..minua ei ole vuosiin kutsuttu parillisten koteihin kyläily-ja juhlavieraaksi,mutta kuin taikaiskusta asenteet muuttuivat Miehen myötä...*hekottaa ja pistää kutsun roskiin*
" Sitten tuli: "Ai, ootsä katkera". kritiikki ja räväkät mielipiteet/kommentit, se että seuraa aikaansa ja ottaa kantaa, verbaalisuus, sanavalmius, temperamentius; ne kaikki ovat mielenkiintoisia ominaisuuksia, kuuluvat persoonaan jne, mutta yh:n kohdalla kyse onkin katkeruudesta!?? tuo kaikki on sallittua vain sinkuille taiparisuhteessa oleville naisille!!??"
Jospa se mies joka kysyy ootko katkera ei tarkoita oletko katkera ex-miehellesi vaan katkeruutta juuri elämäntilanteestasi johtuvaan asenneongelmaan. Siitä nimittäin näytät todellakin katkera olevan! Itselleni on yksi paskan maku jos joku luulee minun olevan katkera. Minulta ei itseasiassa ole koskaan kukaan tullut tuollaista kysymäänkään vaikka olen tavannutkin miehiä useampiakin. Jospa se mun "hällä väliä"- meininki näkyy hyvin ulospäin (??). Mä ainakin suhtaudun tähän kaikkeen huumorilla. Jos tulee puhetta yksinhuoltajuudesta heitän herjaa kuinka mun asunto saa nyt olla ihan rauhassa sekainen ja voin häpeilemättä kertoa kuinka p.a aina olen koska se "kuuluu nyt asiaankin" kun olen yyhoo =D Mulle on useempikin jo sanonut kuinka ovat positiivisella tavalla yllättyneet tyylistäni yyhoona. Varmaankin juuri siksi kun en ota pulttia noista asioista mistä sä näytät ottavan. Jos joku tulisi multa joskus kysyy olenko katkera niin varmaan nauraisin että joo siis ihan sairaan katkera ja mä kostan kaikki SULLE! Naurattais varmaan kysyjääkin jo.... Että silleen.
Kunnes tulin tarpeeksi vanhaksi, vahvaksi ja itsenäiseksi. Lakkasin olemasta kiltti ja herttainen "kyllä kultaseni"-nainen ja niin loppui "lantakärpästen" pyöriminen mun nurkissani. Nyt on mukava mies kuvioissa ja saan olla hänen seurassaan oma itseni.
Mistä Saija sen mukavan miehen löysit kun mulla on ihan samanlaisia kokemuksia kuin Annella. Muuten kyllä pärjään miesten kanssa erittäin hyvin, sekä työkuvioissa että ystävien aviomiesten kanssa ja missä tahansa. Tiedän, että minua ja mielipiteitäni arvostetaan aidosti ja se kyllä pitää itsetunnon suht. korkealla. Mutta joku sellainen näkymätön leima on kyllä edelleen otsassa, että vain kaikki äidillistä sun muuta hoivaa tarvitsevat vapaat tai "vapautetut" miehet yrittävät kynsin hampain kiinni tarrata. Ei siis yksikään fiksu ja mukava mies joita heitäkin eri yhteyksissä tapaan. Ehkä sit pitää vaan elellä lasten kanssa loppuelämä ja uskoa, että jokin vika minussa on. Pakko olla, kun muuten kelpaan mutta normaalit, kunnolliset elämäntavat omaavaa seurustelukaveria en vain onnistu löytämään. Hyvinä päivinä jaksankin ajatella, että ihan hyvä näin, parempi yksin kuin vaikeassa parisuhteessa mutta aina silloin tällöin tulee katkeruuden hetkiä. Miehiä on maailma täynnä mutta minulle niistä ei riitä yhtään. Kaikille muille kyllä vaikka sekään ei tietysti pidä paikkaansa. Onneksi katkerat hetket ovat kuitenkin lyhyitä ja ohimeneviä ja osaansahan täällä on jokaisen tyydyttävä jos sitä ei muuttaa voi.