Enne vanhaan harrastin mustavalkokuvausta. Kuvasin, kehitin filmin, vedostin paperille ja onnistuneet kuvat pohjustin kartongille. Hienoja tuli.
Ajattelin ruveta harrastamaan nyt digikuvausta. Aion ostaa kameraksi Nikon D80. Siihen sopivan objektiivin. Siirrän kuvat tietokoneelle, jossa voin niitä vielä käsitellä jollakin kuvankäsittelyohjelmalla. Mutta miten saan kuvat paperille? Pitää kai hankkia jokin tulostin, mutta mikä? Saako kohtuuhintaisilla tulostimilla hyvää jälkeä? Haluaisin kuulla kokemuksianne siitä, miten olette saaneet kuvanne tulostettua. IFI ja muut kuvanvalmistajat niitä tekevät, mutta se ei ole sama kuin itse tehdyt kuvat.
Ajattelin ruveta harrastamaan nyt digikuvausta. Aion ostaa kameraksi Nikon D80. Siihen sopivan objektiivin. Siirrän kuvat tietokoneelle, jossa voin niitä vielä käsitellä jollakin kuvankäsittelyohjelmalla. Mutta miten saan kuvat paperille? Pitää kai hankkia jokin tulostin, mutta mikä? Saako kohtuuhintaisilla tulostimilla hyvää jälkeä? Haluaisin kuulla kokemuksianne siitä, miten olette saaneet kuvanne tulostettua. IFI ja muut kuvanvalmistajat niitä tekevät, mutta se ei ole sama kuin itse tehdyt kuvat.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei tarvitse enää pimiössä työskennellä, mutta saat edelleen kuvasi tehdä itse.Kuvatulostin pitää hankkia ja siinäpä se ydin onkin, millaisen hankit.
" IFI ja muut kuvanvalmistajat niitä tekevät, mutta se ei ole sama kuin itse tehdyt kuvat. "
Niin mikään ei ole kuin ennen : )
Eikä menneitä aikoja tuo takaisin tulostinkaan.
Tulostin tekee kuvan ja siinä on hyvin vähän käsityötä ja oman kädenjälkeä jäljellä : (
Ennen kuva syntyi paperille vedostusvaiheessa. Nyt sen tekee printteri hyvin eleettömästi.
Tuo kiehtova vedostusvaihe on siirtynyt kuvankäsittelyyn. Siinä pitäisi sitten pystyä tekemään ainakin samat temput kuin ennen labbiksessa, tai sitten ei.
Alkuun voi ottaa koville, on se kuitenkin niin erilaista. Vanhat opit antavat kyllä paremman pohjan ymmärtää miltä pitäisi näyttää, tai mihin pitäisi yrittää pyrkiä.
Ei silti etteikö sitä kuka vaan oppisi. Mutta tieto ja kokemus ennen tietokoneaikaa siitä, miltä hyvä sävykäs ja korkealaatuinen vedos näyttää. Antaa hyvän pohjan kokeilla kuvankäsittelyn rajoja tämän päivän kalustolla.
Hyvät kuvankäsittelyohjelmat pystyvät tuottamaan ihan kelpo jälkeä. Lopullinen taso määräytyy lähinnä tulostimen laadun tai tulostuspalvelun käyttämien laitteiden ja materiaalien mukaan.
Esimerkiksi tulostuspalveluiden käyttämien paperimateriaalien kiilto ja säilyvyys ovat aina vähän herran kädessä jossain määrin. Ja aina paremman värivastaavuuden saa jos profiloi tiedostonsa käyttämänsä firman koneen mukaan, mikäli labbis sellaista tarjoaa.
Omalla tulostimella printtaaminen on vähän kallista puuhaa. Mutta nykyiset pigmenttimusteet ovat jo aika kehittyneitä nekin. Mutta hintaa tulostimelle voi kertyä, varsinkin jos tykkää tehdä näyttelykuvia A3:sta ylöspäin. Vähän halvemmalla pääsee jos tyytyy A4 kokoon.
Mustavalkokuvauskin onnistuu yhtälailla. Värikuvan muuttamiseen mustavalkoiseksi harmaasävykuvaksi, antaa kuvankäsittely aivan uusia mahdollisuuksia tutkiskella oikeata sävyalaa jälkikäteen.
Myös pelkästään mustavalkoisia tulosteita varten jotkin tulostinvalmistajat (tai musteen valmistajat) myyvät erityisiä harmaasävy musteita laadukkaampaan harmaasävytulostukseen.
Meinasi unohtua yksi tärkeimmistä, ellei lähes tärkein seikka korkealaatuisen lopputuloksen varmistamisessa, myös harrastelijan näkökulmasta katsoen.
Se on monitorin kalibrointi. Siitä on kirjoitettu lähes kaikissa kunnon kuvankäsittelyoppaissa. ja hyvää tietoa saa myös tästä linkistä:
http://www.leuku.fi/info/kalibrointidata.htm
Ja esim. Pikseli DigiFAQ:
http://www.pikseli.fi/digifaq/5_varit.html
Kalibrointiohjelmat ovat alkaneet muuttua kohtuuhintaisemmiksi. Itse olen jo vähän katsellut siihen suuntaan.
Tässä nyt joitain huomioita joita itse olen tehnyt digikauteen siirtymisessä.
>Meinasi unohtua yksi tärkeimmistä, ellei lähes
>tärkein seikka korkealaatuisen lopputuloksen
>varmistamisessa, myös harrastelijan näkökulmasta
>katsoen. Se on monitorin kalibrointi.
Puppua.
LCD-näytöllä työskennellessä harrastelijalle riittää, kun käytössä on oikea väriprofiili näytöllä & tulostimessa.
Sen jälkeen tehdään koevedoksiin perustuen värien säädöt tulostimelle ja homma on about valmis. Harrastelija ei tämän monimutkaisempia kalibrointi-proseduureja tarvitse. Oikea sävy kuviin haetaan tekemällä pari-kolme koetulostusta. Jos puhutaan siis pohjustettavista, näytteille nostettavista kuvista. Lomakansiokuvien kanssa ei ole niin nuukaa.
Kas kun kotioloissa valaistusolosuhteet vaihtelevat aina, paitsi jossakin perunakellarissa. Olosuhteita ei voi, tai on hankala saada, vakioiksi. Ja entä sitten jos saisikin? Pitäisi olla huippuluokan monitori, jotta se pystyisi toistamaan väriavaruuden niinkuin tulostin toistaa värit. Eikä lopputulos siltikään vastaisi täysin todellisuutta - kuvavedosta saatetaan katsella loppuviimeksi aivan erilaisissa valaistusolosuhteissa, missä se tehtiin.
Eli monitorin ja tulostimen väriprofiilien kohdilleen, silmämääräinen "kalibrointi" koevedosten avulla ja lopuksi tarvittava määrä koevedoksia kun lopullista kuvaa tehdään.
Ei tehdä tiedettä näin yksinkertaisesta asiasta!
se nyt puppua on jos näytön kalibrointia suosittelee, olkoon sitten vaikka silmämääräinen, mutta kyllä se kannattaa tehdä. Yleensä näytöissä on ensiasetuksena kelvinit päin persettä, liian kylmää toistaa ja kirkkaus yleensä liian voimakkaalla.
Työssäni olen tuon huomannut kun asiakkaat ihmettelee miten kuvat ovat erilaisia mitä heidän näytöllään, muutaman näytön ja läppärin olen joskus tarkistanutkin ja kaikkissa värit ja tummuudet ihan pielessä, eli kyllähän noilla säädöillä ne keltaiset lampuvalossa kuvatut pokkarikuvat näyttääkin paremmilta, sitten kun niistä tekee kalibroidulla labbiksella kuvat niin ei ne näytäkään enää niin hyviltä jollei kuvia korjaile.
Katsokaapa niitä kuvia päivänvalossa.Päivänvalo on sitä oikeaa valoa, jossa lopputulosta pitää arvioida.
Ei kai tässä nyt sentään mitään tiedettä olla tekemässä.
Kuvia päivänvalossa katselee? Kuvia katsellaan yleensä sisällä keinovalossa. Ja jos kuvan värit ovat oikein niin ne näyttävät oikeilta, valosta riippumatta. Kun niinhän ne värit luonnossakin näyttävät eri valaistuksissa erilaisilta.
Ihmisillä on monitoreissaan ihan merkillisiä säätöjä. Tästä syystä webbiä on helppo tehdä, ei tekijä voi olla vastuussa katsojan monitorin säädöistä.
Kaikki näpräävät monitoriensa säätöjä itselleen "mieluisiksi", jos ei muuten niin ajan kulukseen ja testatakseen. Kelvinit ovat mitä ovat ja musta tukossa ja valkoinen palanut puhki, tai ihan mitä tahansa.
Ihan ensimmäinen asia mikä pitää opetella on monitorin kalibrointi. Silmämääräinenkin riittää jos tekijä ei ole värisokea. Sitten voi alkaa kuvan säätämistäkin harjoittelemaan.
Monitoreissa on nykyisin varsin kelvolliset värit, jopa lituissa. Ja lituissa sekin hyvä puoli että ovat teräviä.
Ja olen edelleen sitä mieltä' että lomakuviakaan ei kannattaisi tulostaa koti tulostimilla. Oikealle valokuvapaperille pikalaboratoriossa niin säilyy ihan varmasti. Tehtaitten lupaukset printtien säilyvyydestä perustuvat vain arvioihin ja ennustuksiin ja labra kokeisiin, eivät historiallisiin tosiseikkoihin.
Ja labrojen profiilien takia pitää monitorin olla kalibroitu kotonakin ja oikea profiili käytössä.
Harrastajia on monen tasoisia. Mutta vähänkin kuvausta harrastanut osaa pian katsoa kuvistaan myös viat.
Kohtuuhintaisella tulostimella saa nykyään hyvää jälkeä. Noin 110-160 euron haarukassa ja siitä ylöspäin hyviä A4-tulostimia löytyy useissa merkeissä. Oman Canon Pixma-sarjan tulostimen valitsin aikoinaan tulostustuslaadun ja hieman kilpailijoita edullisemman tulostuskustannuksen perusteella. Parhaita ovat pelkästään kuvatulostukseen tarkoitetut mustesuihkut. Edullisempia monitoimitulostimia välttäisin. Myöskään korttipaikalle, esikatselunäytöllenäytölle ja muille härpäkkeille tulostimessa en anna kovinkaan suurta arvoa, koska yleensä kuvat vaatii kamerasta riippuen pientä säätöä kuvankäsittelyohjelmassa.
Mitä yleensä tulee tulostuskustannuksiin; Ainakin kymppikuvat tulee edullisemmaksi kuvapalvelussa teettäen. Mutta eivät A-4 koon omatulosteetkaan mitään tolkuttoman kalliita ole. Toisaalta paperikuvakuluja vähentää se, että järkevä digikuvaaja valikoi paperille teettettävät kuvat huolellisemmin, jolloin turhista suttukuvista ei tarvi maksaa.
Kuvien säilytys digi-aikana on aivan oma haasteensa. Mikään yksityiskäyttöön tarjollaolevista sähköisistä säilytystavoista ei ole kovin varma, joten kuva-arkistot tulee varmuuskopioida vähintään kolmen vuoden välein esim hyvälaatuiselle CD:lle tai täytyy käyttää kokoajan kahta toisistaan täysin riippumatonta kovalevyä. Kompromissina ehkä yksi iso kovalevy, joka varmuuskopioidaan säännöllisesti muutaman kerran vuodessa DVD:lle.
Kuvien tulostuslaitteet ovat halpoja, muttta värit kalliita. Kolme merkkiä näyttää hallitsevan tulostusta: Canon, Epson ja HP. Digikuvalehdessä oli juuri A3 tulostimien testi, jossa muuten ei ollut riviäkään tulostuskustannuksista. Pienet paperikoot, kymppikuva ja A4, ovat markettien tarjoustavaraa, josta voi päätellä tulostimia jo myydyn aika paljon.
Siiten se suurin, ainakin hinnaltaan, haaste eli diaprojektorin korvaaminen videotykillä tai suurella televisiolla. Käytänössä esitslaitteen tulee olla HDTV-yhteensopiva, että saa edes jotain vastaavuutta kuvan laadussa. HDTV-standardeja on kolme ja parhaan standardin perustykit maksavat vielä yli 4000€.
Kun tuohon liitetään vielä joku kuvankäsittelyyn sopiva halpa tietokone ja siihen sopivat ohjelmistot, vaikkapa 24" iMac, jonka hinta täyteen kalustettuna on yli 3000€ ilman lisämassamuisteja ja ohjelmistoja, niin ihmettelen yhä sitä, että jotkut kehuvat digikuvausta edulliseksi. Oma viehätyksensä siinä kyllä on.
tarpeettomia. jos välttämättä isolta ruudulta haluaa katsoa, taulu-tv käy mainiosti.
Hyvänen aika sentään, mitä todellisuutta oikein elät? Sinähän suorastaan kaadat helvetinmoisen määrän turhaa krääsää kysyjän syliin!
Seniorikuvaaja kysyy digikuvaamisesta ja sinä ryhdyt tarjottelemaan videotykkejä ja täyteen varusteltuja tietokoneita. Digikuvaus sinällään on edullista, vaikka tulostais kuvansa itse. Itseasiassa jos olet ns. aktiiviharrastaja, et juuri edes harkitse kuviesi vedostamista jossakin labbiksessa. Sen verran surkeaa jälkeä ne _kaikki_ tekevät!
Vaikka ihan tyhjistä alottaisit, niin ihan kelpo digi-pimiön saat aikaan ja 1000 eurolla. Eikä vähääkään isompien (A4 & yli) vedoksien tekeminen silloin tällöin budjettia pahemmin rasita.
Edellä mainittujen ohjeiden ja neuvojen jälkeen en kyllä haukkuisi koko ammattikuntaa ja niiden labbiksia.!!
Niin, jos joku kirjoittaa nimmarilla "Seniori kuvaaja" hän kait tarkoittaa sitä kauanko on kuvannut, ei ikävuosiaan (tosin ne kulkevat yleensä käsikädessä).