Kertokaapas rakkaat kanssasisaret miten saisin vielä hieman epäilevällä kannalla olevan miehen vakuuttumaan siitä, että vauvan yrityksen aloittaminen olisi hyvä juttu? Aluksi mies tyrmäsi idean kokonaan hetkeäkään miettimättä, mutta sinnikkäästi jatkoin vihjailujani ja nyt olen saanut hänet jopa vakaasti harkitsemaan asiaa. Vielä tarvittaisiin vähän kannustusta :)
Joten, jos teillä on kertoa omia kokemuksianne, miten olette saaneet miehenne "pään käännettyä"?
Mainittakoon vielä, että mies kyllä haluaa lapsia, mutta häntä hieman "hirvittää" kaikki mitä se tuo tullessaan.
Joten, jos teillä on kertoa omia kokemuksianne, miten olette saaneet miehenne "pään käännettyä"?
Mainittakoon vielä, että mies kyllä haluaa lapsia, mutta häntä hieman "hirvittää" kaikki mitä se tuo tullessaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kun oot nyt saanu hänet harkitsemaan, ANNA AIKAA! Älä hoputa päätöksessä, anna rauhassa miettiä ja vasta jonku ajan päästä otat asian uudestaan puheeksi.
Voihan se olla että jotain perusteluja kaipaa: Miks just nyt? Miksi asia on sulle niin tärkeä?
Kukaanhan ei ole katunut lapsen saantia (en ainakaan tiedä ketään) ja kaikki siitä on selvinny. :)
Mitäköhän tuo "mitä se tuo tullessaan" mahtaa pitää sisällään?
Voin vakuuttaa että kutakuinkin kaikki mitä tuo sisältää, on turhaa pelkoa. Asennekysymys ennemminkin.
Kyllä Suomesta löytyy tuhansia ellei kymmeniä tuhansia lapsen tekoa katuneita ihmisiä. Sekä miehiä että naisia. Moni parisuhde ei kestä lapsen hankinnasta tulevaa stressiä. Tuolta parisuhde palstalta niitä tapauksia löytyy kymmenittäin. Ennen lapsen tekoa on myös selvitettävä miten käytännön arki hoidetaan. Minkäverran mies on valmis osallistumaa ja jos hän ei halua lapsen hoitoon ryhtyä, suostuuko äiti kantamaan koko vastuun. Päätökseen on suhtauduttava asian vaatimalla vakavuudella!
Miehellä pitää myös olla oikeus sanoa ei isyydelle.
Samassa veneessä ollaan. Mäkin ottaisin mieluusti vastaan miehenrohkaisuvinkkejä.
Meilläkin mies pelkää lasten hankkimista. On kyllä vakuuttanut haluavansa lapsia ja haluavansa niitä minun kanssa. Viimeisen vuoden sisällä olen ollut yhä varmempi siitä, että nyt ois sopiva aika ja mitä enemmän mä haluaisin, sitä enemmän miestä pelottaa. Mies uskoo, että pelko häviää odottamalla, mutta ainakin kaikki mun kokemani pelot on hävinnyt vaan sillä, että on mennyt ja tehnyt sen mitä oon pelännyt.
En millään jaksais odottaa. Kaikki "puitteet" on kohdallaan, eli taloudellinen tilanne vakaa, kämpässä ylimääräinen huone ja aiotaan elää loppu elämämme yhdessä. Kaiken lisäks mä oon jo ohi biologisesti parhaimman lapsen hankintaiän. En toki vielä lähelläkään varsinaista riskiryhmää. Ois kiva kuullu vinkkejä tai rohkasevia kokemuksia :)
Tsemppiä ketjun aloittajalle. Jos toi 22 tarkotti ikääsi, niin sulla on vielä aikaa odottaa =). Eiköhän se mies siitä vähitellen lämpene. Toivottavasti!
"Miehellä pitää myös olla oikeus sanoa ei isyydelle."
Erityisesti tämä on hyvä pointti. Joskus tuntuu, ettei eitä saisi sanoa ja toisaalta kun lapsi elämään on tullut, niin siinäkin on pysyttävä yhtenä perheenä (tietysti). Eli kyllä se on tuo lapsentekovaihe, jolloin perheasiat pohditaan ja suunnitellaan ja silloin pitää olla oikeus sanoa myös ei.
Etsikää hyvät naiset miehiä, jotka niitä lapsia kanssanne haluaa!
Etsikää hyvät miehet niitä naisia, jotka eivät halua lapsia, jos teillä itsellänne ei kerta ole halua jatkaa sukua. Törkeää harhauttaa toista ihmistä ja kiristää niinkin suurella asialla kuin lapset.
on HETI ALUKSI kieltänyt jyrkästi jälkikasvun hankkimisen eli tuskin tässä on mitään "harhauttamista" tapahtunut.
Eriävät mielipiteet eivät ole kiristämistä.
???
Eikö muka syntynyt rakkautta lasta kohtaan, kun kaduttaa?? Millaisia kummeniä tuhansia petoja Suomesta löytyy? Onhan naisia ja miehiä jotka eivät halua lapsia, sellaisten kuuluu olla yhdessä.
Isyydelle on helppo sanoa ei, on kymmeniä tuhansiä miehiä, jotka eivät halua tavata eivätkä tapaa ollenkaan lapsiaan, heillä on tärkeämpää tekemistä.
Minulla on neljä lasta, minulla, joka kaksikymppisenä ajattelin, että halua lapsia tähän pahaan maailmaan. Kiva puoliso pitää olla, luotettava ja vastuullinen.
No todella ei ole laiskan hommaa, mutta kun on oikeaan aikaan ahkera ja jaksaa viedä hiihtämään, askartelemaan, lukemaan, piirtämään, soittotunnille, tanssitunnille, rakentelemaan, kitkemään rikkaruohoja. Niin, nyt neljä upeaa, rakasta lähes aikuista iloitsee elämästään. Ei tarvitse olla huolissaan vaan voi olla ylpeä!
Hohhoijaa vai kaduttaa...
Mä vouhkasin asiasta ehkä vuoden, en omasta mielestäni kauheasti painostanut, miehen mielestä ehkä vähän, mutta aika paljon puhuin siitä.
Sitten kun mies sanoi tiukasti "ei nyt", ymmärsin, että asian pitäisi olla rauhassa jonkun aikaa. Unohdin asian aika lailla, mutta ehkä noin puolen vuoden päästä asiat ajautui niin, ettei miehellä ollutkaan enää ehkäisyn poisjättämisen suhteen vastalauseita. Yrittämään emme siis alkaneet, jätimme vain ehkäisyn pois.
Toisesta kierrosta tärppäsi, ja molemmat oltiin ihan äimän käkenä että mites se nyt noin nopsaa. Nyt sit valmistaudutaan kohta synnyttämään.
Minä perustelin järkisyillä: ikä alkaa jo painaa minulla(naisosapuoli) eikä lasta välttämättä edes heti kuulu. Aloitin myös vaivihkaisen vaikuttamisen ostamalla vauvalehtiä ja jättämällä niitä näkyville.
Keskustelimme myös paljon asiasta. Miehen pelko asian taustalla oli esim. tuleeko hänestä hyvä isä. Mielestäni miehestäni tulisi hyvä isä ja kannustin häntä nostamalla esiin hänen hyviä puoliaan mahdollisessa isänroolissa. Kerroin myös omasta halustani tulla äidiksi ja lapsen kaipuusta.
Vetosin myös miehen tunteisiin siten, että hänkin on joskus ollut vauva, joka on haluttu ottaa vastaan ja kasvattaa hienoksi mieheksi.
Miehille vastustelu taitaa olla luonnollisempaa, kun meillä naisilla taas hormonit hyrräävät... :D Jos tuo "22" on ikäsi, niin ei teillä toisaalta ole vielä kovaa kiirettä asian suhteen, joten malttia vaan! :)
Asiasta kannattaa puhua suht rauhallisesti. Unohda painostaminen ja liiallinen kiire! Jos mies on selvästi sitä mieltä, että ei nyt, niin anna asian olla hetken aikaa ja keskittykää vain toisiinne ja yhteiseen elämäänne. Toisaalta jotkut simppelitkin asiat voivat tulla miehelle yllätyksenä, esim. etteivät kaikki raskaudukaan tuosta vaan, joten jonkin verran kannattaa kokeilla "kepillä jäätä" ennakkoon, niinkuin olet tehnytkin...
Liian monet vanhemmat eroavat lapsen vauva-aikana tai jo raskausaikana, kun ei kestetäkään äidin hormonimylläkkää, muuttuvaa kroppaa tai öitään itkevää vauvaa. En tiedä onko kyseessä nuori ikä, tietämättömyys vai silkka itsekkyys, mutta asiasta kannattaa puhua parisuhteessa muutenkin kuin vain "söpö vauva"-asenteella!
Meillä on keskusteltu aiheeseen liittyen paljon: raha-asiat, terveysseikat, kasvatukselliset mielipiteet, jopa nykyisen kodin tilat kasvavan lapsen kannalta... Olemme miettineet, että millaisia vanhempia olisimme ja miehelle olen selostanut, että isän rooli on tosi tärkeä asia. Kun mies on saanut tarpeeksi aikaa pohtia tilannetta, niin hän on alkanut puhumaan lapsesta jopa minua enemmän!
Voimia vaan vauvakuumeeseen! ;)
Tätä et varmaankaan haluaisi kuulla, mutta anna miehelle aikaa. Meillä mies halusi vauvaa pari vuotta aikaisemmin kuin minä, mutta ei painostanut siihen. Kaksi vuotta kului ja minulla alkoi itsestään kuumeilu ja tuntua, että lapsi olisi ihana asia. :) Nyt olemme kohta vuoden ikäisen ihanan tytön vanhemmat enkä tätä vaihtaisi mihinkään.
Lapsen hoitaminen ajoittain raskastaKIN niin ei siihen tilanteeseen pidä kenenkään joutua paineen alla. Olen todella kiitollinen, että minulle annettiin tähän asiaan aikaa ja saimme lapsen niin, että kumpikin sitä toivoivat.