En tiiä mitä tekisin. Ku oon nyt jonkuu aikaa tapaillu yhtä jätkää jonka kaa tutustuttii netissä. Oon 17 ja se 21. Tykkään siitä tosi paljo ja tiiän että seki välittää musta. Mut ongelma on välimatka, meiän välillä on jotaa 100 kilsaa matkaa ja sen takia nähää aika harvoin, tyyliin pari kertaa kuussa, mä oon joko sen luona viikonlopun ja se meillä. Mut mut...ku sil ei oo ees autoo ja junaliputki tulee aika kalliiks nii en tiiä että kestääkö tää meiän juttu ton matkan takia. Mun on aika vaikee luottaa ja tutustuu ihmisii koska oon aika hiljanen ja nyt ku kerranki oon löytäny ihmisen johon pystyn luottaa ja kenestä tykkään nii nyt toi välimatka saattaa pilata tän. Aina ku ollaa erossakii nii on ihan hirvee ikävä. Siis eihän toi 100 kilsaa oo niin paljo mut tuntuu vaa et se on liikaa...Mitäköhä mun pitäs tehä? :( Onko kellää muulla samanlaist tilannetta?
välimatka..
....
4381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ite olen 16 ja tyyppi 19. Asumme junamatkan päässä ja tapaaminen on hankalaa, koska rahaa ei olisi niin kamalasti ja aikakin on tiukalla opiskelujen sun muiden takia. Tilanne on kuitenkin vankalla pohjalla ja siihen vaikuttaa usein jutteleminen netin välityksellä, tapaaminen viikonloppuisin ja lomilla. Yhteiset ystävät myös ja todella tiivis yhteydenpito, vaikka välimatka onkin rankka. On välillä vaikeaa jaksaa olla yksin, mutta yleensä puhuminen toisen kanssa auttaa siihenkin. Välimatka on vain este, ei välinrikkoja. Se täytyy joko kestää ja yrittää tai sitten luovuttaa, mutta luovuttamisella ei voita mitään.
tiiän ton tunteen ite olin 17 ja mun jätkä on 21 ku me alettiin meil oli tosin 400km välis ja me ei nähty ku lomilla ja vaan sillonkii ku lomat oli yhtä aika mut jos se poika tykkää susta oikeesti ni se matkustaa ja maksaa sun takias vaikka koko suomen kokemuksella voin sen sanoa nyt näin 5 seurustelun jälkeen(tosin nyt ollaan jo yhen ihanan tytön vanhempia ja naimisiin menoss ) :)ja onhan siin jotain positiivistä kun harvoin näkee se ettei ns kyllästy,ja aina oppii uutta toisesta ja se et kun te muutatte yhteen joskus ni teijän ei tarvii käyä sitä lottamus prosessia ku voi luottaa toiseen..
mulla oli aika samanlainen tilanne tossa kolme vuotta sitten...tutustuin netissä aivan ihanaan jätkään..tapasin sen ja alettiin seurustelemaan..välimatkaa ei ole kuin 50 km joka meni linja-autolla pari vuotta koska kummallakaan ei ollut omaa autoa...se linja-autolla tai sitten junalla matkustaminen on rasittavaa eikä ne rahat aina riitä..mutta jos molemmat välittää ihan tosissaan niin kyllä te selviätte..mulla oli vähän aikaa oma auto mutta olin käymässä jätkäni luona ja se ajoi kolarin..olin vähillä rahoillani ostanut sen auton ja nyt se on paskana..jouduin palaamaan tohon linja-autolla kulkemiseen..mutta jos on tahtoa ja rakastaa toista niin sen eteen tekee mitä vaan..aika sekavasti selitetty mutta kai joku edes tajus jotain..
jos rakkaus ei kestä välimatkaa, niin silloin se ei kestä..sille ei voi mitään!
Jso oikeasti on rakastunut toiseen, niin silloin kyllä rakkaus kestää pidemmänkin välimatkan ja harvemmat tapaamiset..!