onko mitään erikoista että tän ikäinen on kielitaidoton,voi osata viroa ja ymmärtää vähän englantia.mutta kun ei ole ollut pakko siihen aikaan eikä kieli taivu edes oman maan vokaaleissa.
kieli taidoton
annansilmä
12445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kyl meitä on paljon, juuri luveskelin tuolla alempana olevaa kieli keskustelua.
Meiän ikäluokka joka meni suoraan töihin ei tarvinnut silloin kielitaitoa,on muuten vahinko ettei kieliä silloin opetettu.
sitä luokkaeroa piti saada vaikka millä opilla tähän yhteiskuntaan.
No sitten tuli peruskoulu, ja se on jo uuden laulun paikka se.
mahdollisuus pyrkiä keskikouluun.
Meidän luokalla oli oppilaita myös naapurikunnista, joten ei siinä esteitä ollut päästä oppimaan kieliä.
Vapaaoppilaspaikkoja oli vaikka kuinka monta, elikkä ei se ollut edes rahakysymyskään.
ollut kysymys opiskelu paikoista,siitä ehkä oli kysymys että se reppana tarvittiin tienaamaan
Kansakoulusta kaikki halukkaat eivät saaneet opettajan puolto.
Kotipaikkakunnallani noi 1/3 pyrkijöistä pääsi sisään.
Aloittaneista huomattava osa lempattiin ulos kesken kaiken.
Kaiken huipuksi siellä ei opetettu puhumaan eikä ymmärtämään puhuttua.
Tämän totesin katkerasti 1964 mennessäni lukion sveduihin töihin. Blekingestä oli pakko muuttaa Tukholman alueelle juuri kielen vuoksi.
Seurustelu täytyi opetella käytännössä.
Alotusta häiritsi vielä kouluajoilta jäänyt virheiden tekemisen pelko.
Joten oppimisen esteitä oli rutkasti!
ollut mahdollista päästä oppikouluun, ja perheen taloudellinen tilanne vaikutti paljonkin asiaan monien muiden tekijöiden lisäksi. Koulunkäynti ei ollut ilmaista: kirjat olivat kalliita - edes kyniä tai vihkoja ei saanut ilmaiseksi - koulumatkoista joutui maksamaan ja kouluruokailukin oli maksullista. Jotkut joutuivat asumaan kouluviikot "kortteerissa" pitkän matkan ja harvojen liikenneyhteyksien vuoksi. Joissain perheissä tarvittiin nuorten työpanosta, tai koulunkäyntiä pidettiin tarpeettomana.
On turha sanoa, että kaikille tarjottiin mahdollisuus PYRKIÄ oppikouluun. Tiedän, että ihan kaikille sitäkään mahdollisuutta ei oikeasti tarjottu. Mitä lohduttaa pyrkimismahdollisuus kun vain pieni osa 10-vuotiaista (!) tulee valituksi kovan kilpailun jälkeen? Erityisesti vielä suurten ikäluokkien lapsuudessa aloituspaikkoja oli vain pienelle osalle (noin 20 %) ikäluokasta. Jokainen ei todellakaan olisi voinut päästä oppikouluun - kaikki eivät edes pyrkimään sinne.
Pääkaupunginseudulla lukukausimaksuiltaan edullisempiin ja muuten arvostettuihin valtion oppikouluihin pääsi omasta ikäluokastani muistaakseni noin 10 %. Joidenkin yksityiskoulujen lukukausimaksut olivat yli 10-kertaisia valtion kouluihin verrattuna ja niihin myönnettiin vielä vähemmän vapaaoppilaspaikkoja.
Valtion kouluissa vapaaoppilaspaikkoja myönnettiin kouralliselle (= 1-4 kpl / yli 40 oppilaan luokka) vähävaraisten perheiden lahjakkaita lapsia. Paikan myöntämiseen vaikuttivat sekä vanhempien tulot että lapsen koulumenestys.
Onneksi maailma on muuttunut ainakin koulutusmahdollisuuksien osalta paremmaksi, ainakin Suomessa. ;))
Itse olen aikanaan käynyt "vain" ylioppilaaksi ja silloin kieltä tuli opiskeltua myöskin. Sitten töihin asikaspalveluun,jossa ei kieliä siihen aikaan tarvinnut ja kieli rapistui.
Kymmenen vuotta sitten lähdin taas kielikurssille tsemppaamaan englantia ja nykyään puhun melko hyvin Lontoonkieltä.Opiskelin sen siis uudestaan ja lapseni kannustivat asiassa.
Ruotsia en puhu, mutta ymmärrän kyllä.
Totta on kyllä, että meidänikäluokassa on paljon ihmisiä jitka ei kieliä puhu lainkaan,aika oli silloin ihan toinen ja ihmiset hakeutuivat pakostakin töihin,kun vain kynnelle kykenivät.Ja silloin töitä riitti kaikille.Toisin on tänäpäivänä.
N52v
Asiat on paljolti itsestäkin kiinni.
Esimerkiksi minun vaarini jäätyään eläkkeelle opettajanvirastaan 63 vuotiaana, rupesi aikansa kuluksi opiskelemaan saksaa ja oppi kielen ihan hyvin. No hän oli semmoinen "viisamies" muutenkin.
Ennestään hän puhui englantia, joten ehkäpä siihen oli helppoa opetella lisäksi uusi kieli.
Jos eläisi, olisi nyt noin 100 vuotias.
erikoistakaan, mutta harmillista se on.
kaikista asioista suomenkielellä.;))
Minua harmittaa nykyisin Suomessakin muotiin tullut englannin sotkeminen mainoksiin ja puheeseen. Mielestäni se on epäkohteliasta ja niiden pitäisi hävetä, jotka niin tekevät eikä niiden, jotka eivät sanoja ymmärrä.
Olen huomannut, että eniten kielitaidollaan rehvastelevat ihmiset, jotka eivät niitä juurikaan hallitse. Esim. pikkuhuppelissa monet innostuvat testaamaan joukon kielitaitoa kaivelemalla omasta varastostaan kaikki hallitsemansa vieraiden kielten sanat.
Yhdessä työpaikassa ihmettelin, miten vain suomea puhuvat ihmiset halusivat käyttää englanninkielistä sähköpostiviestipohjaa omia viestejään lähettäessään ja viljelivät puhelimessa "yes, yes" ja "ok" sanoja. Se on minusta paljon kummallisempaa kuin sinun tilanteesi. ;))
samaa mieltä.
Kaiken lisäksi minua ärsyttää jenkkien ja englantilaisten asenne kieliin.
Pitävät itsestään selvänä että muut puhuvat heidän murrettaan.
Kerran, yrittäessäni puhelimessa neuvotella työkaluteräksen ominaisuuksista ja lämpökäsittelystä löysiä tekohampaita lonksuttelevan engelsmannin kanssa joka kaiken lisäksi, kesken lauseen saattoi kommentoida vaimonsa polvivaivoja, jouduin tarkistamaan asioita.
Ko. John G. lausahti että minun täytyisi opetella paremmin englantia.
Vastasin spontaanisti: Aloitan heti kun hän puhuu suomea yhtä hyvin kuin minä englantia.
Älysi sentään ottaa huumorina.
Mutta kyllä niillä reppanoilla turistipaikkojen ulkopuolella onkin hankaluuksia.
useita erilaisia murteita ja puhelimessa kielitaito joutuu koetukselle. Onneksi sähköpostilla voi nopeasti hankkia vahvistuksen epäselville asioille tai tehdyille sopimuksille sekä varmistaa kaiken tarpeellisen tiedon oikeellisuuden. Sitten on myös tarvittaessa käytettävissä näyttöä siitä kuka sanoi mitä. Erityisesti työasioita hoitaessa sellainen voi monesti osoittautua tosi tarpeelliseksi.
Meillä suomalaisilla on se etu, että jo lapsena opiskellaan useita kieliä koulussa - ja me tosiaan tiedämme niitä myös tarvitsevamme. Motivaatio opiskeluun on parempi kuin monilla suurten kielialueiden nuorilla.;))