Viitsiikö joku vaivautua kertomaan mitä tekisi turhautumiselle. En uskoakseni ole ainoa, joka on miettinyt sitä. Aikaa on, ja haluaisin keksiä jotain aivoruokaa. Aloitin hoiva-alalta, mistä onneksi luovuin teknisten opintojen kautta. Työstäni pidän, se ei tule kotiin mukaan. Olen tietysti työn puolesta jatkuvasti koulutuksessa, mutta silti kaipaisin jotain uutta. Poissulkien politiikan, uskonnot ja kielet. Mitä netissä?
Mitä opiskella?
viiskytvee
6748
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
lähäriks. Aina löytyy töitä.
Onneksi vaihdoin tekniseen alaan. Palkkaus, arvostus ja työtoverit ovat jotain muuta kuin ollessani vuoden töissä suuressa sairaalassa.
Mietin vaan, että jos joku olisi löytänyt jotain mielenkiintoista, ammattia en vaihda eikä raha ole ongelmana.
Viisikymppisenä voi opiskella kaikenlaista mikä tuntuu kiinnostavalta. Useimmat taitavat syventää oman ammatillisen alueensa osaamista. Parin kolmen vuoden opiskeluputki luultavasti onnistuu parhaiten.
Harrastuspohjalta tarjontaa on vaikka kuinka, tietenkin vähän paikkakunnasta riippuen. Avoimen yliopiston kurssitarjontaan kannattaa erityisesti tutustua. Oma haaveeni on ollut taidehistoria.
Voisihan tätä kysymystä lähestyä vaikka näin: Muistatko mistä unelmoit nuorena? Mitä olisit lähtenyt opiskelemaan, ellei rahanpuute/ halu päästä äkkiä ansiotöihin/ puuttuva pohjakoulutus/ jokin muu silloin tärkeältä ja ylittämättömältä tuntunut syy olisi ollut esteenä? Toteuta unelmasi nyt! Miltei mitä tahansa, lääketiedettä ehkä lukuunottamatta, voi opiskella yliopistotasollakin kutakuinkin huvikseen, ja pohjakoulutusvaatimuksetkin ovat meidän viiskymppisten nuoruudesta muuttuneet.
Netissä on vaikka mitä. Esimerkiksi avointen yliopistojen verkkokursseja lähes alalta kuin alalta, arkeologiasta alkaen ;-). Jollei oman paikkakunnan avoimesta löydy tarjontaa, verkkokurssi on just siitä mukava, että voit asua vaikka Turussa ja opiskella Rovaniemellä, tai päinvastoin.
Ei muuta kuin seulomaan just sitä sopivaa!
Itse olen nelikymppinen ja miettinyt lisäkoulutusta minäkin, sekä omaksi iloksi että työllistymisen helpottamiseksi. Kävin ammatinvalinnanohjauksessakin ja sain siellä kontaktin nuoruusvuosien unelmiin. Se tuntui hyvältä!
Jos en olisi yksineläjä ja joka vuosi osan ajasta työttömänä, lähtisin kansanopistoon vuodeksi. Niissä on monipuolinen tarjonta nykyään. Myös verkko-opiskelu on käynyt mielessä; siihen minulla olisi mahiksiakin.
Kitaraa soittelemaan!