Alotan nyt stoorin valolle allergisesta ihmisestä, jos jotakuta kiinnostaa, voi jatkaa...
Mä en ymmärrä mitään, mitä mun ympärillä tapahtuu. Mä en tiedä mitä mun ympärillä tapahtuu, sillä mä en näe koskaan päivänvaloa. Mä olen allerginen sille. Me asutaan mutsin ja mun systerin, joka on myös allerginen auringonvalolle, kaa omakotitalossa kaupungin laidalla. Meiän elämä on kamalaa. Päivät me nukutaan, yöt valvotaan. Mulla ja mun systerillä on opettaja, joka tulee kait joskus kahen aikaan yöllä. Meillä on aina ovet lukittuna ja ikkunoissa on vähintään kahet verhot. Talvisaikaan me päästään yöllä ulos, me voidaan käydä lähellä olevassa puistossa tai sitten me saatetaan käyä lääkärissä. Kesäisin on kuitenkin toisin, sillonhan aurinko ei laske. Sillon me ollaan yöt ja päivät sisällä, ellei me mennä lääkäriin ja sillonkin meiän on pakko pukee systerin kaa jotkut kauheet suojapuvut, joista just ja just saattaa nähä ulos. Mä oon vasta 15, enkä mä tiiä kauanko mä jaksan enää tätä pelleilyä. Mulla ei oo mitään tän talon ulkopuolista elämää, eikä sitä kautta oikeestaan mitään menetettävää, mut silti mä jaksan joka päivä elää siinä toivossa, että pystyisin liikkuun ihmisten ilmoilla ihan tavallisissa kuteissa.
Mä en ymmärrä mitään, mitä mun ympärillä tapahtuu. Mä en tiedä mitä mun ympärillä tapahtuu, sillä mä en näe koskaan päivänvaloa. Mä olen allerginen sille. Me asutaan mutsin ja mun systerin, joka on myös allerginen auringonvalolle, kaa omakotitalossa kaupungin laidalla. Meiän elämä on kamalaa. Päivät me nukutaan, yöt valvotaan. Mulla ja mun systerillä on opettaja, joka tulee kait joskus kahen aikaan yöllä. Meillä on aina ovet lukittuna ja ikkunoissa on vähintään kahet verhot. Talvisaikaan me päästään yöllä ulos, me voidaan käydä lähellä olevassa puistossa tai sitten me saatetaan käyä lääkärissä. Kesäisin on kuitenkin toisin, sillonhan aurinko ei laske. Sillon me ollaan yöt ja päivät sisällä, ellei me mennä lääkäriin ja sillonkin meiän on pakko pukee systerin kaa jotkut kauheet suojapuvut, joista just ja just saattaa nähä ulos. Mä oon vasta 15, enkä mä tiiä kauanko mä jaksan enää tätä pelleilyä. Mulla ei oo mitään tän talon ulkopuolista elämää, eikä sitä kautta oikeestaan mitään menetettävää, mut silti mä jaksan joka päivä elää siinä toivossa, että pystyisin liikkuun ihmisten ilmoilla ihan tavallisissa kuteissa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.