Kaksi pientä peikko lasta,
uneksuivat taivahasta.
.. jospa siellä siivet saisi,
joilla ilmaan kohoaisi.
..harput, kenties, ikiomat,
kultakiharaiset somat.
...tosin - niin he pohtivat-
taitaa olla Jumalalla
paljon työtä kaikkialla.
Katselivat toisianasa
huokaillen ja huolissansa.
..meissä riittää paljon puuhaa.
..tämän karvakuontalon
vaikea kai muuttaa on
enkelien kiharoiksi.
..entäs häntä,
lienee tiellä
lentoon ,kun me käymme siellä.
Mieli apeana heillä
silmät täyttyi kyyneleillä.
..taitaa olla, ettei meistä
koskaan tehdä enkeleitä.
Äiti näki pienten surun,
heitti lohdutuksen murun.
..ihaninta päällä maan,
kun saan teitä rakastaa.
..eikä ilman peikkoja,
olis edes satuja!
uneksuivat taivahasta.
.. jospa siellä siivet saisi,
joilla ilmaan kohoaisi.
..harput, kenties, ikiomat,
kultakiharaiset somat.
...tosin - niin he pohtivat-
taitaa olla Jumalalla
paljon työtä kaikkialla.
Katselivat toisianasa
huokaillen ja huolissansa.
..meissä riittää paljon puuhaa.
..tämän karvakuontalon
vaikea kai muuttaa on
enkelien kiharoiksi.
..entäs häntä,
lienee tiellä
lentoon ,kun me käymme siellä.
Mieli apeana heillä
silmät täyttyi kyyneleillä.
..taitaa olla, ettei meistä
koskaan tehdä enkeleitä.
Äiti näki pienten surun,
heitti lohdutuksen murun.
..ihaninta päällä maan,
kun saan teitä rakastaa.
..eikä ilman peikkoja,
olis edes satuja!
Vastaukset 3
Vanhimmat
saisit vain tuoda nämä myös rakkausrunojen puolelle.Arvokkaita ja rakkaita runoja,sinulla!Nämä palstat saisi yhdistää,en näe näissä jakoa,aina ei tule käytyä kurkkaamassa täällä,monellakaan.Kovasti kiitoksia!
Lastenrunot tai lapsista kertovat runot ovat oma, mutta aika paljon laiminlyöty runon alue. Hyvä että tulee täälläkin seuraajia Oiva Paloheimolle ja kumppaneille. (Häntä tämä hiukan muistutti)
Kiitos vastanneille ja myös runon lukijoille.
Tämän runon muusa ei ole vielä syntynytkään,
mutta tulevana alkukesänä hän näkee päivänvalon.
Varastossa on jo alullaan toinen "Satunen" hänelle, mutta se on vielä viimeistelemätön.
Oiva Paloheimon runot ovat itselleni melko vieraita. "Auttamattoman Pekan" muistan. Runon huumori ei tunnut lukemalla kuluvan, niin hauska se on. Paloheimon runoista on jäänyt mieleen jonkinlainen "outous" mystisine olentoineen. Ehkä nämä minun enkeleiksi kaipaavat peikkopoikani ovat sitä samaa heimoa)).
On totta, että tämä runopalsta on hieman "kuollut" verrattuna rakkausrunopalstaan.
Siitä huolimatta kirjoitan mieluummin tänne, vaikka lukijoita ja vastanneita on yleensä vähemmän. Toisaalta, olihan tämäkin tavallaan rakkausruno; peikkoäiti sanoi rakastavansa lapsiaan enemmän, kuin mitään muuta.
Lapsirunoja tai lapsille tarkoitettuja runoja on todella ollut harvassa näillä palstoilla.
Luin äsken Aleksis Kiven "Kaukametsän". Pidän henkilökohtaisesti sitä kauneimpana lasirunona, mitä olen lukenut. Kyyneleittä sitä ei voi lukea.