Kammottava hammaslääkärikokemus

1. Tämä ei kuuluisi edes tälle palstalle, eikä tämä sisällä seksiä, mutta haluan kirjoittaa sen tänne, koska olen aiemminkin kirjoitellut tänne ja täällä on "tuttua" porukkaa.
2. Tämän tarkoituksena ei ole lietsoa pelkoa, vaan haluan vain purkaa kauhukokemukseni teille. Tämä toimii ikään kuin terapiana sen helvetillisen hammaslääkärikäynnin jälkeen.

Minulla oli aika hammaslääkärille viikko sitten. Koulusta kuitenkin olimme saaneet kutsut sinne jo 1,5 kk aikaisemmin. Kutsun saamisesta lähtien alkoi päivittäinen ahdistus. Minulla on kauhea hammaslääkärikammo. Pelkkä ajatuskin siitä saa aikaan kauhean ahdistuksen ja itkukohtauksen. esim. kerran koulussa matikan tunnilla meillä oli hammaslääkäriaiheinen lasku. En yksinkertaisesti voinut laskea sitä ja minuun iski hirveä ahdistuskohtaus ja fyysiset oireet: sydämentykytys, vapina, huimaus jne. Lähdin kesken tunnin koulun vessaan itkemään.

Sitten lähestyi itse vastaanottoaika. Edellisenä yönä een meinannut saanut unta ja heräsin aamulla viideltä kauhean painajaisunen jälkeen. Itkin hysteerisesti ainakin tunnin yhteen menoon. Ystäväni Suvi oli ehdottanut, jos hän tulisi mukaan sinne, mutta en halunnut, että kukaan näkee minua sellaisessa mielentilassa. Lopulta kuitenkin sanoin, että hän saa tulla mukaan.

Aamulla minulla oli huono olo. Ruoka ei maistunut ja mahani oli kuralla. Ahdistus oli kauhea. Hammasääkäriaika oli kello 9.15. Suvi tuli meille ennen sitä ja sitten lähdimme sinne.

Saavuimme hammaslääkäriin kello 9.14 eli sopivan ajoissa. Yritin avata takkini vetoketkua, mutta käteni tärisivät niin pahasti, että en saanut sitä edes auki, ja Suvi sitten avasi sen ja ripusti takkini naulakkoon. Istuimme penkille odottamaan. Istuin aivan Suvin kylkeen kiinni ja hän piti minua kädestä kiinni. Olin aivan paniikkissa. Minua oksetti,huimasi, pyörrytti, en saanut henkeä kunnolla, tärisin, sydän hakkasi, itketti. Onneksi olin ottanut Suvin mukaan. Ohi kulki hammalääkäreitä valkoisissa asuissaan ja ahdistukseni vain paheni. Jostain huoneesta kuului maantieporan meteli, jostain lapsen huutoa ja tunnelma oli kaikin puolin kamala.
Jokainen sekunti tuntui minuutilta. Kello oli jo 9.20 eikä vieläkään minua oltu kutsuttu sisälle. Vihdoin vuoroni tuli. Hoitaja kävi kutsumassa minut sisälle. Melkein aloin itkemään. Nousin vastahakoisesti enkä irroittanut otettani Suvin kädestä. Hoitaja hymyili meille ystävällisesti ja päästi meidät sisälle. En hymyillyt sille. Kun ovi loksahti kiinni, tuntui minusta siltä, että nyt helvetti pääsee valloilleen. Lääkäri tarkasti koneelta tietoni, mutta sanoin joka kysymykseen, että en muista. Hän kysyi, onko ilmennyt mitään sairauksia, mutta siihenkin sanoin, että en muista. Sitten lääkäri pakotti minut istumaan siihen sähkötuoliin. Menin siihen erittäin vastahakoisesti ja kauhuni vain ýltyi. Suvi otti tuolin ja tuli viereeni ja piti kädestäni kiinni koko ajan. minusta tuntui, että kuolen kohta. Lääkäri sanoi tylyyn sävyyn, että "Kyllä sinäkin selviät tästä, kun sinua 10 vuotta nuoremmatkin ovat selvinneet". En puhunut sille kiduttajalle mitään. ahdsti maata siinä sähkötuolilla ja kuunnella lääkärin ja hoitajan hammaslääkärikieltä, josta en ymmärtänyt mitään. Olin täsyin kauhun vallassa. Minusta tuntui, niin kuin olisin irtaantunut ruumiistani (miten se nyt sanotaankaan), ja olin kauhusta täysin sekaisin.

Minua kidutettiin siinä ikuisuudelta tuntuva aika. lopulta homma oli hoidettu ja kaikki hampaani, Luojan kiitos, olivat kunnossa. Lääkäri nosti tuolin ylös ja nousin siitä. Minulla oli hyvin huono olo ja pyörrytti. Lääkäri vielä puhui jotain (en muista mitä) ja sitten päästi lähtemään. Lähtiessämme hän vielä kehtasi toivottaa hyvää päivänjatkoa. Melkein itkin sen kuullessani. en uymmärrä, miten joku kehtaa toista kidutettuaan ja ahdisteltuaan vielä toivottaa hyvää päivänjatkoa. :(

Eikä kauheudet vielä siihen loppuneet. Odotushuoneessa, kun olimme laittamassa vaatteita päälle, minule tuli entistä huonompi oli ja mahassa kiersi. Hiki virtasi ja olin kalpea ja Suvi kysyi, että olenkohan minä ihan kunnossa. En ollut. Sitten tunsin oksennuksen tulevan ja ehdin juuri ja juuri rynnätä vessaan. Oksensin sinne vessaan ja Suvi piti hiuksiani kiinni. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun oksennan pelon takia.

Tämän kaiken kokemani jälkeen olin henkisesti hyvin väsynyt, enkä voinut muuta kuin purskahtaa itkuun. Paruin ja nyyhkytin suureen ääneen. Onneksi suvi oli siinö ja halasi ja lohdutti minua.

Tällainen oli kokemukseni. En enää ikinä halua mennä hammaslääkäriin. Nytkin vain ahdistaa, kun ajattelen sitä. :'(

Onneksi se kaikki on nyt (ainakin joksikin aikaa) ohi.