Mä laitoin aivan perinteistä perunalaatikkoa. Perunoita, sianlihaa, sipulia, maustepippuria, munamaitoa, suolaa. En tosiaan aivan kaikkein perinteisintä, niissähän tuo munamaito oli maitovehnäjauhosuurus ja laitoin vielä hieman valkopioppuria ja valkosipuliakin. Uunissa on, saapa nähdä tuleeko syödyksi.
Mitä teit päivälliseksi tänään.
jartsev
761790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Onko tämä lempiruokasi?
Jos ei niin kertoisitko mikä sitten??
Minä olen niin kaikki ruokainen että niitä on paljon. Oma erikoisuuteni on kermahirvipata jota teen silloin tällöin. Keitettyjen perunoiden ja -vihannestan kanssa on aikamoista!
enään ronklaamaan, tottakai syöt. Vai niinkö vähän luotat kokin taitoihisi, ettet uskalla etukäteen sanoa, tuleeko syödyksi;)
Pääsin tänään helpolla kun kutsu kävi valmiiseen pöytään ja sain syödä pojan laittamaa fetakalaa, kyllä tuli syödyksi.
Eihän se nyt aivan ekakerta ollut tuota sapuskaa. Kala maistuis kanssa tulleen laitettuna.
en ole mutta lohi ja kirjolohi on ihan hyvää syötävää, varsinkin fetakalana kun lime ja fetajuusto tuovat oman kivan makunsa. Lisäksi helppo valmistaa (varsinkin valmiista fileestä) eikä tarvitse välttämättä erillistä kastiketta perunan kanssa.
Itse perhosteltua kirjolohta tulee sitten vaan savusteltua kokonaisena ja hyvää on niinkin.
kun juttusi luin. Itse söin juuri poronmaksaa ohrarieskalla. Päivälliseksi voi olla nakkikoppia. Eipä kehtaa nicciään esille panna. ;-)
Poronmaksaa...sitä en ole saanut, mutta kyllä muiden maksaruokia ja pidän kyllä niistä. Ohrarieska on kyllä tuttua mutta tuo nakkikoppia on taas aivan tuntematon minulle. Kerrotko mitä se mahtaa olakaan, saataa olla sekin vaikka kuinka hyvää.
on kokolihahampurilainen.
Mutta, jottei totuus ihan unohtuisi, huomiseksi tehdään täytettyjä paprikoita iso uunipellillinen. Niitä on kiva ottaa pakasteestakin tarpeen mukaan, niin säästyy syömästä "nakkikoppia". ;-)
Noin, onhan se tosituttua. Nimi vain hämäsi kun en ollut kuullut tuota. Täytetyt paprikat maistuu minullekin..hyvää ruokaa sekin.
Tänään söimme eines ruokaa :) Kävimme tuos paikallises liikekaupungis ja aikaa vierähti mahottomasti. Pikkumiehet olivat mukana ja aattelin heidänkin tulevan syömään, eivät tulleet kuitenkaan. Ostoskassista otettiin esille kaalikääryleitä, kermaperunoita ja kanarisottosalaattia, lisäksi tuoretta kurkkua ja jääkaapista puolukkahilloa. Maistuko? Maistuihan se, nälkäsille, oli aivan hyvää valmista ruokaa :))
Ei sitä aina kerkiä tekemään monimutkaisia ruokia tai ei jaksa. Kaupungilla ravaaminen ottaa senverran voimille että mieluusti sitä vähän helpommalla vaikka eineksistä ja hyväähän niistäkin asiantuntemuksella tulee, kuin sinuillakin.
joskus, jos on jostain syystä kiireinen aikataulu - harvoin kylläkin - tulisi liian kalliiksi näin suurelle perheelle valmiin ruoan ostaminen.
Lihiksiä ostan joskus esim. pinaattikeiton kanssa täytteeksi, ja asukkaamme tykkäävät niistä :)
vain nakkikastiketta, pinattipottumuusia ja lisäkkeeksi raakaraastetta - porkkanasta, kaalista ja omenasta -lisäksi väriksi pikkuiset etikkapunajuuriraastetta.
Syömme arkisin aivan tavallista edullista kotiruokaa; huomenna on vuorossa karjalanpaistia lisukksineen - ja jälkkikseksi täytekakkua.
Karjalanpaisti varsinkin "viepi kielen" mennessään keitettyjen perunoiden ja leivän kanssa. Ja täytekakku on aivan "ylellisyyttä", hyvää jälkiruokaa. Teen usein itsekin karjalanpaistia, minulla on vähän tuota hirvenlihaa niin sitä käytän siinäkin.
meni viimeiset hirvenlihat, muuten se kuuluisi ehdottomasti paistiini, ei ole hirvenlihan yli käynyttä.
metsänomistajia, jotka sitä hirvenlihaa saavat ikäänkuin ilmaiseksi. Eihän sitä hirveä hirveesti kaupoissa ole tyrkyllä ja jos olisikin, niin on hirvellä hirvee hinta.
Mutta hyvää se on, se verran olen päässyt maistelemaan.
oli hirvenliha ainoa punainen liha jota meidän ruokapöydässä oli.
Nyt syön etupäässä kanaa ja kalaa. Saan ex-mieheltäni jonkin verran hirvenlihaa ja kummipoikani tuo joskus tuliaisina vasanpaistin.
UPM:ltä vuokratuilla metsästysalueilla jahdataan silloinkun saadaan. Ei se nyt ilmaista. Metsätysoikeuden ha-vuokra on suolainen kuten ehkä arvaat ja kuluuhan jotain välineissä ja jahdissakin. Eikä ne alueet aivan tässä pihassa ole, autolla ajellaan pitkiämatkoja. Mutta harrastuksena ja elämyksenä se kokonaisuus mikä niistä jahtitapahtumista kaikenkaikkiaan syntyy joka syksy on sen väärtti. Lihaa jos kulujen mukaan hinnoittelis niin ei sitä kukaan sitten ostais, olis se niin kallista.
ilmaista se liha, et usko mutta niin kallista lihaa ei kaupasta kannata ostaakaan, mitä jahdattu liha maksaa..
Tuo hirvenliha ei ole läheskään niin ilmaista, kun monet ihmiset sen olettavan olevan. Lasteni isä oli hirviporukassa ja sen myötä tulin tuntemaan tuon lihan hinnan. Aseet, ammuntakokeet, maksut lihasta, koirien kasvatus ja kouluttaminen matkat ja kaikenlaista muuta maksua siihen tulee ajan kanssa. Mutta, se ei varmaan olekaan pääasia se hinta, vaan se metsästys samoiluineen, kavereitten kanssa oleminen ja koiran kanssa kuljeskeleminen sekä erityiseti se vapaus.
Hirvenliha on hyvää.
saanut hirvenlihaa kolmeen vuoteen. Tietysti ottaisin, jos lasteni isä sitä laittaisi tytön mukaan. Ei ole laittanut :) No, sitä tulikin syötyä reilu kolmekymmentä vuotta.
siihen toiseen "etuoikeutettujen" ryhmään.
Toisaalta, ei pitäisi valittaa, jokaisella lienee siihen mahdollisuus, jos innostusta riittää.
Vaikka sille hirveen hyvälle lihalle tulee hintaa, epäilemättä, niin varmasti on hintansa väärtti. Harrastuksessa on monta puolta ja se sosiaalinen ja mielenterveydellinen puoli ei välttämättä ole se vähäisin.
Olen tuossa touhussa itsekkin ollut mukana ajomiehenä 30 vuotta sitten ja saanut osani siitä herkusta.
ainakin meidän perheessä tuli, kun mies joutui ampumaan hirvimerkkiä lukemattomat kerrat ennenkuin sai.
Lupamaksut, bensat, aseet, panokset, eväät, puvut, kengät.. j.n.e.
Ja sitten ne karvaiset lihasäkit joita tuotiin kotiin putsattaviksi pakastimeen.
Mieluummin ostan lihan kaupasta patavalmiina.
exältä kun tytär tykkää hirvenlihasta, nyt tyttö on omassa elämässä ja hän saa viedä lihat suoraan tyttärelle.
karvaisia ja siivottomia, huikittu melkein lekallaa vaan pitkinpoikin ja silivi niitä sitten yömyöhään töihin jäläkeen - että osasi ottaa pattiin monesti :))
Itsekin pyytää, kun tyttö isällään käy. Hirvenlihasta saa mahdottoman hyvän keiton ja lihapullat, kun laittaa "pläskiä" joukkoon :)
Ja keittiö oli melko siivoton ja haju jotenkin outo, siis outo.
että sille jahdatulle lihalle tulee hintaa, pilvin pimein. Mutta entäs niillä metsänomistajilla, joiden metsissä hirviporukat "riehuu". Eikös he saa osansa saaliista vaikka eivät jahtiin osallistu. Vai olenko ymmärtänyt väärin?
Empä osaisi itse paremmin tuota sanoa. Noin se juuri on. Voi että, kiitoksia!:-)) Olen ollut jahdeissa mukana yli kolmekymmenen vuoden aikana, minullakin on paljon kokemusta. Itse minä niiden saaliiden kanssa kaiken teen, en ole muille mitään tehtävää jättänyt.
vastaavaan viestiin vastasin niin en tarkoittanutkaan sitä, mitä liha metsästäjille tulee maksamaan. Tarkoitin maanomistajia, joiden metsissä hirviä metsästetään. Ainakin olen ymmärtänyt, että metsänomistajat saavat osansa saaliista vaikka eivät olisis lähelläkään kaatopaikkaa.
jättäneet hommansa kesken. Minusta niin ei pitäis...jos nyt ei joku vapaehtoisesti ja auttaakseen mut muuten itse on kaikki tehtävä niissä hommissa.
Yleensä hirviporukassa mukana. Ja viimeiseksi hirvestyksen jälkeen seura järjestää peijaiset, jossa on tarjolla kaikenlaista hyvää maanomistajille, siis keittoa, voileipiä päällä palvattua peuran lihaa sekä hyvää ohjelmaa. Muusta en itse tiedä. Maksetaanhan heille maista vuokraa, näin olen ymmärtänyt. Jos olen väärässä, niin oikaiskaa. Ja saanevathan ne maanomistajat jonkin lihapaketin, jotka itse eivät metsästä??? Saattaahan olla, että saavat ruhonkin tai puolikkaan?? En tiedä??
riiputetut lihat antoi jo omaa "tuoksuaan", ja onhan hirvenlihassa, kuin muussakin riistassa oma tuoksunsa.
Liikaa sitä lihaa joskus tuli, - piti myydä poiskin. Nuorin tyttäremme haaveilee aina kokonaisena paistetusta hirvipaistista; tykkää laittaa leikkeleeksi leivänpäälle - oppi silloin lapsena että sitä oli useampi aika saatavilla.
Nyt olen ostanut, jos vain joku raatsii myydä, ja laitan sitten Annikan matkaan sitä viemisiksi.
Nyt hyvää yötä, huomenna tulee vieraitakin - pitäisi jaksaa olla terävänä :)
Yksityismetsissä ja useimmiten metsän omistajia on jahdeissa mukanakin. Meillä on lähes kaikki noita vuokra-alueita.
Hyvää yötä Sinulle ja kaikille muillekin. Pitää kömpiä tuonne peiton sisään ja kattella unia :)
syksyllä vasan sisäfileitä, jotka valmistin jouluna.
Lapset huokaili, että on taivaallisen hyvää lihaa.
Toivotaan, että kummipoika muistaa joka syksy tätiään.
Parhaimman palan sinulle, varmaan siitä voi lukea jonkun merkityksen niikuin Päätalon Herkko.
vastata; kun hirvi kaadetaan maanomistajan maille hän saa korkeintaan muutaman kilon lihaa, - ainakin meilläpäin on ollut sellainen käytäntö.
Maanomistajille tarjotaan vastineeksi maidetten vuokrasta hirvipaisti, tai mitä se tarjottava laji milloinkin sattuu olemaan, joskus voi olla soppakin.
Että ei ne ole rasvaset lahjukset :)
mutta kummipoika on pojista tai oikeammin miehistä parhaimpia.
mokoma virhe "maidetten", piti kirjoitta, "... maitten vuokraajalle jne.."
Hyvää yönloppua teille virtuaali ystävät :)
Noin minäkin sen olen ymmärtänyt, ettei kovin isoja lihakimpaleita. Ne suuremmat taitaa olla sitten tilattuja kaatoja.
mulla on ollut hankittuna lihamestarin koulutus, siitä oli hyötyä peratessa hirvenlihoja, sain kyllä olla nuorempana monen muunkin pussin selvittäjänä pakastimeen.
painvihreitten kanssa.
Vaan on se kilo, parikin jotain, että makuun pääsee.
Ja kiitos samoin, vai alkaako mennä hyvän huomenen puolelle;)
Kun se Päätalon Herkko luuli kaikilla tapahtumilla olevan jonkun salatun merkityksen, niin sitä vertasin aivan huumorilla vain, en ollenkaan samoilla ajtuksilla kuin siinä kirjassa. Oli huono ajattelematon vertaus minulta. Kivaa että sinulla on sellainen kummipoika. Onnea sinulle.
opettajaksi itselleni. Olen asiaa opiskellut vuosikymmniä mutta aina vain tuntuu että jotain tarviais vielä lisää. Pistetään kurssitus käyntiin!
Grammaakaan ole näkynyt hirvenlihaksia,vaikka on
mannut veloituksetta hirviporukan käytössä.
Olis kyllä mahdollisuus päästä mukaan jahtiin,
mutta tulee nykyään halvemmaksi ja helpommaksi
mennä kauppahallin tiskille.
Peijaisiin kutsutaan joka syksy,jossa maksua vastaan
saa sitten hirvisoppaa vatsan täytteeksi.
Tuo käytäntö ei tunnu kovin fiksulta. Usein olin mukana peijaisissa, eikä niissä milloinkaan maksua otettu. Paitsi arpajaisiin osallistumisesta. Kerran sain minäkin päävoiton, hedelmäkorin :)
maanomistajille muuten hiervenlihaa anneta ilmasin, kuin vaan jos hirvi on kaadettu maanvuokraajan maille, - se on kuule tarkaa touhua niissä piireissä :)
tulen kurssittamaan, mutta ei mitään rahapalkkaa, vaan luonnossa! ;-))
olla kovin yleistä otta peijjaistarjoiluista maksua, mie en tiijjä kyllä yhtään sellaista hirviporukkaa.
Huomenta vaan täältä pilvisestä "karjalasta", - märkää lunta satelee hiljalleen maahan ja on niin huhtikuinen fiilis - kuin rupeaisi jo tekemään kevättä.
Hiihdin järvellä verkkoavantojen ohi ja kurkkasin uteliaisuuttani jään paksuutta, ja hämmästyin kuinka ohuita jäät ovat - vain reilut kaksikymmentä senttiä.
Tietää siis, ettei siellä tänä keväänä hiihellä kauaa. Suunnittelin että hiihän joskus kevään mittaan tästä suoraan mökille n. 10 kilometrin matkan ja nautin auringosta samalla, mutta taitaapa jäähä huhtikuun jäänautinnot tältä keväältä.
Mutta mitäpä tuota suremaan, tuleehan kesä taas pian :)
- kurssituksen korvauksesta sovitaan luonnollisesti;))
hirvenliha ei maksa paljon. :))
- tuo korvauskäytäntö mitä "Pirre" ja toiset keskusteluun osallistuneet kauniimmansukupuolen edustajat ovat kertoneet. Tavat vaihtelee eri porukoissa. Meillä on yksityisiä maanomistajia vain muutamia jotka eivät ole porukassa niin olemme kaikille jahtikaudenlopussa antaneet pienen paistipaketin. Nyt näyttää että täällä on hirvikanta kutistunut todalla huolestuttavan pieneksi ja kun vielä nuo sudet vähentää lisää ja varsinkin keväällä syntyvät vasat ne taitavat viedä lähes kokonaan. Niin on syntynyt sellainen tunnelma että voiko hirveä jahdata ensi syksynä enää ollenkaan.
- hirvihommissa yleensäkään ajatella. Pääasia että viihdytään, on kivaahuumoria ja välittömiä ihmisiä.
vuorossa kyläilypäivä entisen naapurini luona, hän pyysi jäämään päivälliselle ja yhdessä sen valmistimme, hellanuunissa paistinpannussa kanankoipia, sipulia ja perunoita, maissijauhosuurustus lopuksi ja kurpitsasäilykettä amerikankurkkua.
Kahvi jälkiruokana, naapurini on 96 vuotias mummo joka asuu yksin pienessä mökissä.
Tosi hyvää nuo. Ja noin iäkäs ihminen "mummo" ja yksin pärjää. Voi että jotkut ovat tosi rautaisia, niillä on varmaan joku pitkäniänsalaisuus jota voimme vain arvailla. Mutta kivaa että pystyy, samaa sitä varmaan jokainen itselleen toivoo kun ikää karttuu.
todella "rautamummo", kuusalla kaikista asioita, pyysi että tuun huomenna hänen kanssa katsomaan tanssii tähtien kanssa ohjelman, vähän pitkä tv-n katselumatka, mutta lupasin mennä.
Oli katsonut kaikki Idols ohjelmat ja suosikkikin oli sama kuin mulla.
Ei mikään verisukulainen mulle, asuin 25 vuotta lähinaapurina.
Kävin viemässä ensiviikon synttärilahjaksi vodkapullon, liekö se tämän pitkän iän salaisuus, kun tiedän että sitä nautitaan kohtuudella.
on kyllä ihan hyviä, oikeastaan parempia kuin kuivat (ja kalliimmat) rintapalat. Mutta kun se niiden syöminen tahtoo olla sellasta räpeltämistä ja tuntuu, että jätettä tulee enempi kuin sitä tavaraa alunperin olikaan.
Tuosta iäkkäästä "rautamummonaapuristasi" tuli mieleen Suomen vanhin asukas, joka asuu täällä meidän cityssä. Aikamoinen teräsvaari.
Oli vielä ainakin joitain vuosia sitten tuttu näky paikallisessa pubissa, nyt on tainnut jo ne harrastukset jäädä vähemmälle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aarne_Arvonen
Kuinka ihmisen elinikä voi olla todella pitkä jos kaikki natsaa, eli terveyshän se on kaiken aa ja oo. Mutta elinikä ei ole mikään tasa-arvoinen asia. Joku kuolee äkkiseltään tai joku vakava sairaus iskee jo nuorukaisena, kun taas joku toinen niin kuin hän voi elää 110v:ksi. Mutta sellaista elämä on, "eikä elämästä selviä hengissä" kuitenkaan.
linkin ja taitaa olla tuo "pitkäniänsalaisuus" siinä että on kiinnostunut elämästä ja maailman menosta eikä ole turhan nipottaja mistään.
Ei kantele näitä maailmanmurheita mukanaan, ja antaa elämän kuljettaa jos on kuljettaakseen. Olisko se viisasten juoman hallinta ja käyttö tosiaan lääkkeeksi, vai kuinka arvelet.
ja olen siitä aika varmakin, myös isäni (hän on vasta 90 v) käyttää "lääkkeitä" kohtuullisesti.
Yhteistä näille vanhuksille on se että seuraavat aikaa ja heillä on mahtava huumorintaju!
taitaa olla, että elämänmyönteisyydellä on iso osuus ihmisen terveyteen ja sitä kautta elinikään.
Valitettavasti vaan kaikki eivät pysy elämänsä viimeisiä vuosia yhtä pirtsakkana kuin Arska. Toiset joutuvat elämään vuosikausia pelkästään vuoteessa ja sellainen vanhuus väkisinkin säälittää.
Munakastiketta ja pottuja.
selevitellyt pitkään reseptiä.
potut oli piekkoja munakastikkeella, niin "curmee"
on taattu :-).
Minä olen usein herkutellut yksinkertaisilla asioilla niin kuin ohukaisilla. Ne maistuu välillä kahvin kanssa oikein hyvin. Tietysti suuret ohukaiset täytettynäkin ja juustoraasteella kuorrutettuna vaikka pääruokana.
Tuli tänäänkin syötyä.
Äänien kalastajat oli soppatykkeineen
kaupan oven edessä, niin sopathan
siinä söimme. Eikä tarvinnut miettiä
tämän päivän ruokaa sen kummemmin.
Kävin tuossa kaupassa niin täälläkin sama meininkin. Soppaa tuli vähän maisteltua:)
Oli ennen kuulematon tuo maito tuohon perunalaatikkoon
Olitko ihan tosissasi?
Menee varmaan kokeiltavaksi.
Niitä valmistustapoja on varmaan monia. Mä panen pari munaa ja maitoa sen verran kun arvioin et sitä tulee uunivuokaan yli puoliväliin. Mausteeksi vähän valkopippuria ja suolaa tietysti. Olen mä tehnyt joskus niin että munien tilalle vehnäjauhoa siihen maitoon ruokalusikallinen, muuten samallatavalla. Monethan tekee vedellä koko jutun, minä nyt olen noin.
Tänään vielä kokeilla.
Kiitos hyvästä vinkistä.
Makuasioitahan nuo ovat mutta arvelen että et sä siitä harmistu ainakaan.
Mitähän sitä huomenna...? Olen talvilomalla. Tekiskö jotain tosi helppoo..leipäressua ruisleivästä...vai paistaisko maitoonkasteltuja sekaleipäviipaleita pari kpl ja kinkkusiivun sekä kanamunan. Laittais vielä paprikaa ja vihreetä salaattia väliin...Mikähän se oli tämän leivännimi..unohunut, muistaako joku? Olen tehnyt vaikka kuinka usein esim. kahvin kanssa nautittavaksi. Köyhät ritaritkin olis jotain se nyt tuli mieleen. Vai ajelisko kaupunkiin ja menis pitsaravintolaan pitsalle? Sekin oli yksi vaihtoehto näin lomalla varsinkaan kun ei mitään erityisiä lomasuunnitelmia ole.
ainakaan tullut illalliselle, heh.
Lois kyllä saanut vaikkatulla, olis paistettu muutama kananmuna lisäksi.