Näin lauantai iltapäivän kunniaksi on kiva vähän avautua.
Ensinnäkin tällä palstalla järkevä keskustelu on toisinaan lähes mahdotonta. Kun kysyy yksinkertaista asiaa, niin vastaus on yleensä ohi aiheen, tai sitten tyyliin "Helvetin tyhmä kusipää!".
Sitten jonkun/joidenkin mielipide: "vaikutat fiksulle ja näytät hyvälle, olet ansainnut jonkun paremman tytön".
Mitä merkitystä on sillä, että olen fiksun oloinen, tai komea, jos en osaa niitä hyödyntää?
OK! Tämä ihminen ei kait tiennyt mistä puhui, mutta keskitytäämpä aiheeseen.
Minkälainen ihminen on, joku "parempi"?
Täydellinen ihminen seurustelumielessä (itselleni) lienee sellainen ruskeasilmäinen, pisamanaamainen, luonnonkiharilla hiuksilla varustettu tyttö, joka on hyvä laittamaan ruokaa, on yhtä kokematon kuin minä, kiltti luonteeltaan ja viihtyy enimmäkseen kotosalla.
Koittakaas miettiä onko sellaisia olemassakaan? Niin! Eipä ole. Joten ihmisen on tyydyttävä siihen mitä on, tai ei mihinkään.
Tällaista tälläkertaa.
Ensinnäkin tällä palstalla järkevä keskustelu on toisinaan lähes mahdotonta. Kun kysyy yksinkertaista asiaa, niin vastaus on yleensä ohi aiheen, tai sitten tyyliin "Helvetin tyhmä kusipää!".
Sitten jonkun/joidenkin mielipide: "vaikutat fiksulle ja näytät hyvälle, olet ansainnut jonkun paremman tytön".
Mitä merkitystä on sillä, että olen fiksun oloinen, tai komea, jos en osaa niitä hyödyntää?
OK! Tämä ihminen ei kait tiennyt mistä puhui, mutta keskitytäämpä aiheeseen.
Minkälainen ihminen on, joku "parempi"?
Täydellinen ihminen seurustelumielessä (itselleni) lienee sellainen ruskeasilmäinen, pisamanaamainen, luonnonkiharilla hiuksilla varustettu tyttö, joka on hyvä laittamaan ruokaa, on yhtä kokematon kuin minä, kiltti luonteeltaan ja viihtyy enimmäkseen kotosalla.
Koittakaas miettiä onko sellaisia olemassakaan? Niin! Eipä ole. Joten ihmisen on tyydyttävä siihen mitä on, tai ei mihinkään.
Tällaista tälläkertaa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Niimpä, ja siksi olenkin päättänyt elää yksin.
Soittakaa paranoidi, vai mikä nyt olikaan.
En ymmärrä miksi niin monet ajattelevat noin. "Pakko tyytyä siihen mitä on" ja napataan ensimmäinen joka ei vastaan taistele, (tiedän, liioittelen hiukan tuot, mutta kaikki ymmärtävät siten mitä tarkoitan) ja sitten ihmetellään kun esimerkiksi avioliitoista niin moni päättyy eroon yms. Mikä ihmeen muotijuttu on tullut yksinjäämisen pelosta "on tyydyttävä siihen mitä on, tai ei mihinkään." Tässä maailmassa on aika monta ihmistä, miksi tyytyä johonkuhun vähempään kuin sellaiseen johon oikeasti tuntee vetoa? minä en koskaan ole "tyytynyt" vähempään, ja silti ei ole koskaan ole tullut sellaista tilannetta että tuntuisi että jäisin yksin. Toki olen sinkkunakin ollut pitkiä aikoja, mutta mielummin niin kuin eläisin suhteessa jossa en ole täysin onnellinen. En vain voi ymmärtää kun tälläkin palstalla osa panikoi "kukaan ei rakasta mua" vaikka meillähän on vielä elämä edessämme. En nyt moralisoi tai edes tarkoita tällä saarnalla sinua, vaan ihan ylipäätään porukkaa täällä. (enkä siltikään yritä moralisoida ketään)
Ja Vanhapoika, miksei olisi sellaista tyttöä olemassa kuin minkälaisen kuvailit? minulla on kaksi kaveria joista molemmat sopisivat tuohon kuvaan, paitsi että toisella ei ole ruskeita silmiä. tosin kuvailussasi keskityit ulkonäköön, varmaankin koska helpommin kuvailtavissa, joten tuo nyt ei hirveästi vakuutta, mutta pointtini on se että miksi tyytyä johonkuhun johon ei todella tunne vetoa (psyykkisellä ja fyysisellä tasolla)?
Tämä taisi nyt olla vähän sellainen ei toivottu vastaus, joista puhuit, mutta oli nyt pakko sanoa, anteeksi siitä. Vähän asian vierestä ja vielä erimieltä oleva viesti yleensä saa porukan suuttumaan, mutta luotan nyt että sinä ymmärrät että en hauku tai moralisoi, sanoin vain oman ajatukseni.
Vanhapoika taitaakin etsiä vain kotikokkia ja seurustelustatusta.
Kiinnostavaa diiva että tunnut tietävän että monet avioliitot päättyvät eroon siksi, ettei ole vaadittu kumppanilta tarpeeksi, kun otetaan huomioon, etteivät omat suhteesikan näytä tekstisi perusteella mitään pitkäikäisiä olleen.
ymmärrän silti tilastoja, uutisia, ihmisten kirjoituksia ja mitä minulle eronneet ovat kertoneet. En väitä että tiedän sen enempää kuin kuka tahansa muukaan, ja toki eroihin on paljon muitakin syitä, itse vain olen törmännyt tuohon syyhyn eniten.
En kuitenkaan ymmärrä miten minun seurustelusuhteideni pituus liittyy siihen millainen mielipide minulla on? (jopa itse viestissäni kirjoitin että kyse on mielipiteestäni) viimeisin seurustelusuhteeni kesti 2vuotta, joka ei tietenkään ole mikään järjettömän pitkä aika mutta on otettava huomioon että olenhan vielä lähes lapsi.
onko hyvä sitten odottaa niin kauan (kenties kuolemaan asti?) että löytää just sen mitä on kuvitellut . :S
Ei minua häirinnyt tekstissäs muu, kuin että tunnut asettavan itsesi vähän seurustelua harjoittelevaa tyttöä ylemmäksi.
"ja sitten ihmetellään kun esimerkiksi avioliitoista niin moni päättyy eroon yms."
Onko sulla ns. varaa tuohon? :)
Muuten oon sun kanssas ihan samoilla linjoilla.
en sanonutkaan että odottaa juuri sellaista jollaisen on unelmissaan kuvitellut (aika pelottava ajatus) vaan että pitää tuntea jonkinlaisat kiinnostusta kyseiseen henkilöön, eikä seurustele vain siksi että joku sattuu olemaan tarjolla. En siis todellakaan kannusta siihen että jokaisen pitäisi jäädä odottamaa että juuri omien unelmien ihananinen mussukka ilmestyy (pituus, paino, silmien ja hiusten väri, luonne, ja sosiaaliturvatunnus täydellisesti unelmien kaltaisena) vaan että jos pitää jostakusta sitten siitä vaan mutta jos ei ole tunteita jotakuta kohtaan ei minusta ole hyvä olla hänen kanssaan vain siksi että "jos mä en ketään muutakaan saa"
Minä uskon että minun tulevaisuuttani ei sinetöidä tänään, vaan että voin elää vielä huomennakin...
en aseta itseäni muita paremmaksi, harvoin lasken itseni edes samantasoiseksi kuin muut, mutta minusta osasyy avioerojen suureen määrään on se että on niin monia ns. rakkaudettomia avioliittoja, eli mennään naimisiin jonkun kanssa koska ei uskota että saa jonkun muun.
tuo mainitsemasi lause oli lähinnä oma katkera miete vanhempieni minulle rakentamasta elämästä. ...Nopeasti naimisiin kun pelkäsivät että eivät ketään muutakaan saa, nopeasti lapsi ja sitten koko lapsuuteni/nuoruuteni sain olla ratkomassa heidän riitojaan. He ottivat äskettäin eron, mutta yhä saan olla setvimässä heidän välejään. Sitten saan vielä kuulla kaikilta tuttavilta/sukulaisilta ihmettelyjä miten ihmeessä hekin päätyivät avioeroon...
Viittasin siis tähän lauseessani, en pidä itseäni viisaampana, mutta uskoisin että kuitenkin tiedän orastavasti rakkaudettomasta avioliitosta, koska se on ollut minun kasvuympäristöni.
Loitpa tervettä keskustelua.
No se ulkonäön kuvailu nyt oli pelkkä heitto ja ei sen niin tarkkaa tarvitse olla.
Minuapa ei kuitenkaan lohduta tieto, että sinulla on tällaisia kavereita. Katsos kun tämä ei ole vain niin yksinkertaista, että sitä otetaan mitä halutaan. Vaan kun sillä vastapelurilakin on tunteet ja omat mieltymyksensä.
Sitä pitäisi osata tehdä vaikutus, mutta ei osaa.
Ehkäpä avioerotilastoissakin tapahtuisi muutos, jos ihmiset tyytyisivät vähempään ja olisivat enemmin kavereita keskenään.
Ensin lauletaan, että ei saa olla pinnallinen ja sitten, kun olet tapaamassa vähän vaatimattomamman ulkonäön omaavaa ihmistä, ruvetaan sanomaan, että kyllä sinä nyt paremman ansaitset.
Eikä tässä nyt ensimmäistä olla valitsemassa, saatikka valitsemassa ollenkaan. Tapaamassa korkeintaan. Voihan sitä ihmisiä tavata vaikka ei niin mitään suhdetta loisikaan. Kavereita/ystäviä, kun ei minullakaan ole liikaa.
Sitäpaitsi mitä sinä tiedät yksinäisyydestä?
Se on aika hemmetin jännää elellä tälleen yksikseen. Eipä tarvitse miettiä, että mitäs sitä viikonloppuna tekisi, tai minne lähtisi ja kenen kanssa.
ensinnäkin, en tarkoittanut viestilläni sinua, jonka mainitsinkin, vaan ihmisiä jotka toimivat niin. En syyllistä sinua mistään, puhun yleisesti. En siis arvostellut sinua, loukannut sinua, haukkunut sinua, kritisoinut sinua tai pitänyt itseäni ketään parempana, tahdon nyt kaikkien ymmärtävän sen, että kirjoitin yleisesti rakkaudesta koskevan mielipiteeni, sillä luulin että sitä tällä palstalla on tarkoitus tehdä.
toiseksi, kuten mainitsin tässä ja jo aijemmassakin viestissäni puhuin mielipiteestäni, ja minusta avioliittoon kuuluu rakkaus, ei se että tyydytään vähempään, ja sitäpaitsi se mitä kumppanilta hakee on kovin yksilöllistä. Ja taaskin en yritä tässä loukata ketään, sanon yhä vain mielipietteni.
ja kolmanneksi "Sitäpaitsi mitä sinä tiedät yksinäisyydestä?
Se on aika hemmetin jännää elellä tälleen yksikseen. Eipä tarvitse miettiä, että mitäs sitä viikonloppuna tekisi, tai minne lähtisi ja kenen kanssa."
on paitsi itsekkästi sanottu, myös täysin vailla syytä. Mistä tiedät millainen minun elämäni on? olen minäkin ollut yksinäinen, loukattu, syrjitty ja kaikkien vihaama. Miksi tällä palstalla ei saa olla eri mieltä ilman että siitä tulee jonkinlainen henkilökohtainen hyökkäys? en yleensä tuo julki mielipiteitäni täällä voimakkaasti, sillä tuo on yleinen reagtio täällä, mutta ajattelin että sinä et siihen sortuisi. Surukseni huomaan että olisi taas kannattanut vain vastata jollakin mitäänsanomattomalla myötämielisellä slouganilla. Joskus tuntuu että täällä pitäisi vain olla samaa mieltä tai hiljaa. En halua loukata ketään, mutta haluaisin myös että minulla olisi lupa omistaa mielipide ja jopa ilmaista se.
En voi ymmärtää miksi yleensä niin järkevästi kirjoittavat ihmiset suuttuvat heti jos joku ilmaisee eriävän mielipiteen, en haasta riitaa yritän vain antaa oman näkökulmani.
OK! Sulla oli hyvä kommentti ei siinnä mitään. En loukkaantunut. Ilmaisen tänään mielipiteeni vain vähän "alavireisesti" ja agressiivisesti.
Otaksuin, että sinulla on asiat paremmin, kun kerran sinulla on ainakin kaksi ystävää.
Se on vaan jännä juttu, että kaipaisi jotakin ystävää, tai vastaavaa vaikka ei tiedä, että minkälainen sen pitäisi olla ja periaatteessa sitä selviäisi hengissä tälleen yksikseen. Kait se on joku lauma vietti.
Joo, no kyllä se avioliitto tarvitsee myös rakkautta, mutta mielestäni ihmiset vaativat silti liikaa... Toisaalta en tiedä yhtään mistä puhun.
Ihan vaan halusin kertoa, että tuollaisiakin tyttöjä on olemassa. Minunkin taloudessani asuu ruskea silmäinen, kotona viihtyvä, ruokaa toisinaan laittava ja luonnon taipuisat hiukset omavaa neitokainen. Hän ei pidä sekoilusta ja on raitis. Joten kyllä sellainen/ sellaisia tyttöjä on varmasti enemmänkin. ONNEA ETSINTÄÄN.
Hänpä onkin varattu!
Kyllä sellainen kiharapäinen ihminen on varmasti olemassa (sinulle). Ainakin tiedän yhden, mutta hän on liian nuori sinulle (enkä tiedä, viihtyykö hän enää kotona, varsinkaan vanhempien seurassa).
Toivottavasti et vaadi liikaa itseltäsi tai keneltäkään muulta. Epäilen, että katsot maailmaa, ihmisiä, liian jyrkästi (tuomiten suoraan, millainen tyyppi on). Tiedän, että täällä on paljon täysin kusipää-ihmisiä, joiden vapaa-ajat kuluvat biletykseen, mutta on niitä muitakin, niitä vastuullisempia, jotka tietävät, mitä haluavat. Kuten minä, joka kuluttaa aikansa opiskelun, treenien, musiikin, kirjoittamisen ja piirtämisen eteen. Sekä, mikä tärkeintä, ystävien eteen. Vaikka nuoruus eletään vain kerran, ehtii sitä myöhemmin 'dokaamaan', jos se nyt myöhemmällä iällä edes kiinnostaisikaan.
Kyllä se oikea tyttö sinulle löytyy, kunhan etsit. Muista kuitenkin, ettei tyttö ole mikään ajantappoväline. :) Äläkä tyydy siihen, mitä sinulla on. Itse en ainakaan, sillä uskon, että moni ansaitsee parempaa, mikäli on tehnyt "töitä jonkin eteen". Eihän mitään voi saada, ellei itse anna tai tee.
Hmmm... Mitenkä saisin teidät ymmärtämään tätä elämää?
Ei sellainen ihminen ole välttämättä kusipää, joka bilettää ja vaikka olisi vähän vastuuttomampikin. En vaan sellaisesta saa itselleni elämäntoveria.
Yksinkertaisesti meidän paikkakunnalla on sellainen tilanne, että kaikki vähätkin varteen otettavat ihmiset muuttavat isommille paikkakunnille opiskelemaan yms.
Tänne jää vain ne jotka eivät minua sillä mielellä kiinnosta.
Sitäpaitsi mistä näitä tyttöjä edes etsisin? Töissä niitä ei tapaa, baareissakin harvemmin ja kotona ei koskaan.
Pelkään vain setäni ja isoveljeni kohtaloa. He ovat minua huomattavasti vanhempia ja heiltä on toivo täysin mennyt. Meillä tämä yksinäisyys on näköjään suvussa. En todellakaan tiedä mistä tämä johtuu. Isoveljenikin on hemmetin komea ja fiksu kaveri, mutta hän tulee tuskin koskaan seurustelemaan.
Mun olisi nyt pakko muuttaa elämääni johonkin suuntaan. Kumpa vain tietäisin, että miten ja mihin suuntaan. Muuten jää kyllä ohkaiset eväät vanhemmalle iälle.
Luulis että sä oot sentään tarpeeks vanha tajuamaan mitään vai ootko istunu koko elämäs kotona kokematta yhtään elämää??
Sä asetat pelkkiä kriteereitä ja unelmoit jostain omasta mielikuvituksen tuotteesta! Et voi tietää kenen kanssa oot onnellinen etukäteen, et varmaan edes ole ollut kenenkään kanssa niin et tiedä minkälaista se on. Vaikuttaa vähän siltä että oot rakastunu siihen mielikuvitustyttöös eikä sulle kelpaa mikään muu, kun vielä kerskuit siitä miten on kysyntää.
Ihminen rakastuu ihmiseen johon rakastuu, ei voi etukäteen miettiä sen ulkonäköäkin vielä perkele!
No en varsinaisesti kerskunut. Kysyin vaan, että ovatko muut huomanneet samaa jännittävää ilmiötä.
On toki joku (normaalikin) ihminen minusta kiinnostunut, mutta en ole itse niinkään 100% varma olenko itse kiinnostunut ja siintä tässä nyt ollaan ottamassa selvää.
Sepäs tässä nyt on se pointti,että muut haluavat minun ottavan sen mielikuvitus tytön, jota ei ole olemassakaan.
Unohda koko 'tyttöihantees' niin ehkäpä löydät sellasen ihmisen johon >RAKASTUT
Olet nyt ymmärtänyt tämänkin jutun hieman väärin, mutta se ei ole sinun vikasi.
Tämä avautuminen, kun oli tarkoitettu lähinnä jollekin tuntemattomalle kirjoittajalle.
Se nyt oli vaan karkea heitto täydellisestä tytöstä. Toki sillä voi olla suoratkin hiukset, siniset silmät ja ei pisamia.
Siintä tässä nyt ei ollut kyse.
Kyse oli siintä, että jos löytyy kiva tyttö, niin pitääkö hänet torjua vain sen takia, että hän ei ole se muoti friikki, tai meikkitaiteilija?
...Miellytä niin ei miellytä, onhan se nyt moraalisestikkin väärin jos toinen tykkää ja annat vaan olla kun ittelläs ei oo tunteita. Kyllä joskus tulee joku jonka kanssa haluat olla
Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
Joo siis, en varmana rupee hengaa kenenkään tytön kanssa, jota en rakasta.
Mut siis niinku nyt on tullu jotaa ihme palautetta, että mun kannattas ettii oman tasonen tyttö. Mikä on mun oma taso?
Eikö riitä, että tykkää tytöstä oli se tasoltansa mikä tahansa?
...Minkä tasonen tyttö on, ihminen on ihminen ja eikös niihin kivoihin tunteisiin tarvita kaks ihmistä:)
No älä välitä muitten mielipiteistä. Seurustelin ite sellasen pojan kanssa, josta moni (poika) tuli mulla sanomaan, että miten sulla on tuon näkönen poikakaveri. Paras ystäväni sanoi taas, että hän on ihan liian hiljainen ja ujo minulle.
Minusta silloinen poikakaverini oli se maailman ihanin ihminen ja minulla oli tosi hyvä olla hänen kanssaan. Seurusteltiin vuosi ja se tyssäs siihen ettei saatu etäsuhdetta toimimaan.. Mutta jos oltais asuttu samalla paikkakunnalla niin luulen että oltais vieläkin yhessä.
Niin siis pointti oli se että jos sulle valitetaan ettei tyttö oo tasoses, niin voit kyllä varmasti kertoa sille toiselle tyypille että on, ja vielä perustellakkin. Tiedät itse parhaiten mikä toisessa ihmisessä sinua miellyttää!!
Tätä palstaa vaivaa viellä kaiken muun hyvän lisäksi huumorintajuttomuus.
Sitä jos heittää jotakin puolihuolimatonta, niin ihmiset ottaa sen heti 100% tosissaan.
Rentoutuisitte vähän. Ei tämä netissä kirjoittelu ole niin vakavaa, kunhan ei anneta vääriä neuvoja ja pysytään aiheessa.
Ei tätä mikään huumorintajuttomuus vaivaa, asiat vaan voi tajuta monella tavalla. Mistä sitä voi aina erottaa mikä on huumoria ja mikä ei.
Mikset sinäki sitten muuta toiselle paikkakunnalle kun kerta muutki lähtee? Miksi turhaa jäädä sinne, missä ei oo onnellinen? Eikö ois parempi tehdä jotain elämälleen eikä murehtia vaan päivästä toiseen...
Ei tässä nyt niin onnettomia ollakkaan.
Työ vain saitte minut taas valittamaan.
Ehkäpä viellä joskus muutankin, kun saan asiat kondikseen.
Älkää ainakaan mun juttuja otako niin vakavasti.