Itse en ole vielä imettänyt (lapsi tulossa syksyllä), mutta näen jo nyt painajaisia imettämisestä ja siitä, että maito loppuu. Sanotaan, että yli 90% naisista pystyy imettämään lastaan ja että vain muutamalla prosentilla maito oikeasti loppuu.
Miksi sitten liki kaikki ystäväni ovat epäonnistuneet imettämisessä? Vain yksi onnistui täysimettämään lastaan puoli vuotta. Hänelläkin se onnistui vasta toisen lapsen kohdalla, ensimmäiselle hänkin antoi jonkin verran korviketta. Muut ystäväni tekivät ties mitä temppuja, mutta joutuivat lopulta antamaan korviketta, kun vauva ei yksinkertaisesti saanut tarpeeksi ruokaa. Minua pelottaa jo nyt, että imetys ei onnistu, maitoa ei heru, vauva on nälissään ja lisäruokaa on pakko antaa pullosta.
On ihan päätöntä kyllä pelätä imetystä ja sen mahdollista epäonnistumista, sillä vanhemmuudessa on kyllä suurempiakin asioita, joissa epäonnistuminen on lapsen kannalta pahempaa. Silti tuntuu, että jos en saa lasta rintamaidolla ruokittua, on se osoitus siitä, että ei oikein klaaraa vanhemmuutta. Yleinen mielipidekin tuntuu olevan se, että olet itsekäs, jos ei imetä. Miten päästä yli pelosta? Miten suhtautua itseensä, jos imetys ei onnistukaan, miten antaa itselleen anteeksi?
Miksi sitten liki kaikki ystäväni ovat epäonnistuneet imettämisessä? Vain yksi onnistui täysimettämään lastaan puoli vuotta. Hänelläkin se onnistui vasta toisen lapsen kohdalla, ensimmäiselle hänkin antoi jonkin verran korviketta. Muut ystäväni tekivät ties mitä temppuja, mutta joutuivat lopulta antamaan korviketta, kun vauva ei yksinkertaisesti saanut tarpeeksi ruokaa. Minua pelottaa jo nyt, että imetys ei onnistu, maitoa ei heru, vauva on nälissään ja lisäruokaa on pakko antaa pullosta.
On ihan päätöntä kyllä pelätä imetystä ja sen mahdollista epäonnistumista, sillä vanhemmuudessa on kyllä suurempiakin asioita, joissa epäonnistuminen on lapsen kannalta pahempaa. Silti tuntuu, että jos en saa lasta rintamaidolla ruokittua, on se osoitus siitä, että ei oikein klaaraa vanhemmuutta. Yleinen mielipidekin tuntuu olevan se, että olet itsekäs, jos ei imetä. Miten päästä yli pelosta? Miten suhtautua itseensä, jos imetys ei onnistukaan, miten antaa itselleen anteeksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
löydät:
http://www.imetystukilista.net/faq/faq.php
ei iimetys ole lainkaan vaikeeta!!!! jos synnytys on normaali, pidä huoli jo synnytyssalissa että otat vauvan heti rvatsan päällee kun on tullut ulos ja se ryömii siitä rinnalle ja alkaa imeä. itse kysyn pyysin muutaman kerran neuvoa osastolla hoitsulta imemisotteesta (perimätietoa, äitikin tarvitsee jjoskus opastusta) ja siitä se lähti.
ehkä vaikeinta on esikoisen äidille se, että kaikenmaailman typeriä neuvoja satelee , myös neuvolasta ja l'ääkäriltä. mulle sanottiin suoraan (lääkäri) kun lapsi oli vuoden, että nyt pitäis jo imetys lopetella!!!! suu kieltämättä loksahti auki, kun itse olen vähän "valistuneempi" äiti.
jos luet jonkun kirjan, suosittelen lämpimästi "Äidiksi ensi kertaa" joka norjalaisen gynekologin ja lastenlääkarin ja äidin kirjoittama, erittäin hyödyllinen luettava!!! ostin itse sen suomalaisesta kirjakaupasta. en muista kirjoittajan nimeä nyt.
Tosiaan tuolta imetystukisivulta löytyy paljon asiaa, mutta näin lyhyesti voisin sanoa, että...
1. on tärkeää luottaa itseensä. Jos vauva on virkeä ja kasvaa, niin hän saa tarpeeksi maitoa. Ei kannata tällöin edes kokeilla tarjota pullosta lisää, josko vielä uppoaisi. Luottaa vain.
2. kannattaa varautua siihen, että vauva voi alkuun ja myöhemminkin aika ajoin suorastaan asua rinnalla, eli imeä tuntikausia päivässä. Imeminen stimuloi maidontuotantoa ja riittävän maidontulon takaa yleensä se, että antaa vauvan imeä aina, kun hän haluaa. Välillä voi tuntua siltä, ettei muuta ehdi tekemäänkään kuin imettämään, mutta mihin äideillä on kiire? Sitä vartenhan on äitiysloma, että voi rauhassa "pesiä" vauvan kanssa.
3. jos tulee ongelmia, kannattaa ottaa yhteyttä lähimpään imetystukihenkilöön. Heillä on yleensä parempi osaaminen imetysasioissa kuin neuvolassa tai sairaalassa.
http://www.imetys.fi/itu/puhelin.php
ja itseluottamuksen puutteeseen. Pienet lapset kitisevät paljon. Se ei ole joka kerta nälkää, niin kuin moni luulee ja sortuu lopulta pulloon. Jos lapsi kasvaa (jota aluksi seurataan neuvolassa tosi usein, joten ei tarvitse huolehtia nälkäkuolemasta todellakaan) niin maito riittää. On syytä opetella erottamaan lapsen itkut toisistaan, jotta kaikkea epämukavuutta, märkää vaippaa, äidin ikävää, imemisen halua jne. ei aina luulla näläksi ja hätäännytä siitä ja sännätä korvikeostoksille.
Kaikki ne äidit, jotka tunnen, jotka ovat todella halunneet imettää ja luottaneet itseensä ovat myös onnistuneet. Eivät ehkä täysimettäneet ihan kuuttakuukautta mutta 4 - 5 kk kuitenkin ja jatkanee /jatkavat edelleen. Näin myös itsellä kävi. En edes hankkinut kotiin pulloa tai korvikkeita varalle, vaan luotin siihen, että luonto hoitaa. Ja se hoiti. Koskaan en pullosta antanut mitään. Lasista sitten tavallista maitoa, kun sen aika tuli.