Pienoishumpuukkia?

olen eläissäni käynyt yhdessä pienoismallinäyttelyssä ja anti oli niin vähäistä että en toista kertaa ole vaivautunut. Itseäni kiinnostaa automallit ja niitä oli aivan kourallinen näyttelyssä ja nekin edusti puolihuolimattomasti tehtyjä tee-se-itse-amis-tuning tyyliä mitä suuresti inhoan.
Täytyy sanoa että en itse harrasta muovimalleja lainkaan, mitä nyt 80-luvulla tuli pari autoa koottua. Nykyiset diecast metalliautot on niin yksityiskohtaisia ja hienoja että niiden tasoa olisi vaikea ylittää muovimalleja tekemällä ainakaan minun taidoillani. Joitain metallimalleja olen tosin hieman käpistellyt, lisännyt joitain yksityiskohtia jne. pientä, tarkoituksena saada juurikin mallia lähemmäs alkuperäistä esikuvaansa.

Pienoismallin tulisikin minun mielestä toistaa esikuvansa mahdollisimman tarkasti pienintä yksityiskohtaa myöten eikä ottaa mitään "taiteellisia vapauksia" esikuvaansa nähden.

Ennen oli eri meininki mallailurintamalla. Ei niitä 70-luvun sarjoa voi edes verrata tämän päivän parhaisiin sarjoihin. Tosin on sanottava myös ettei paraskaan sarja ole niin hyvä, etteikö sitä joutuisi reilusti muokkaamaan jos haluaa oikein hyvän lopputuloksen. Mikä sitten on hyvä? Toiset vaativat itseltään enemmän ja toiset vähemmän. Itse inhoan kompromisseja. Rakentaessani ruotsalaista panssarivaunua matkustin Bodeniin Ruotsiin vain ja ainoastaan tutustuakseni ko vaunuun. Tein mittapiirustuksia ja otin lähes 100 valokuvaa kohteesta. Joku suhtautuu intohimoisesti ja uhrautuen lintujen bongaukseen, minä suhtaudun niin mallailuun.
Aloitin tämän avautumisen kirjoittamalla että ennen oli eri meininki mallailurintamalla. Muuten ei ole kummempaa muutosta mallareiden profiilissa mielestäni ole tapahtunut, kuin että tällaisia henkilöitä kuin MarttyyriMallari-TTt ei koskaan tullut vastaan. Mallariyhteisö oli ja on vieläkin yleisesti ottaen fiksua ja asiallista sakkia. Jostain syystä nykyään jostain pulpahtaa pintaan toisinaan näitä häiriintyneitä kavereita, jotka eivät todennäköisesti pysty muuhun kuin puhumaan s**taa. Tunnen todella paljon mallareita nuorista eläkeläisiin ja poikkeuksetta nämä eniten uhoavat ovat olleet ikävä kyllä niitä joiden töitä joutuu katsomaan hiukan säälien. Säälien siksi että kontrasti työn ja puheiden välillä on uskomaton. MarttyyriMallari-TTt on jo yleinen naureskelun aihe ja jotkut ovatkin jo arvelleet hänen juttujensa olevan pelkkiä sisäpiirivitsejä. Eivät taida kuitenkaan olla. Annetaan ajan kulua niin eiköhän MarttyyriMallarinkin kohdalla käy niin että kun kasvaa hiukan niin tulee vähän järkeäkin juttuihin.
Hyviä mallailuhetkiä kaikille harrastajille! Muistakaa että jokainen tapa mallata on oikea tapa kunhan ollaan fiksuja muita harrastajia kohtaan.

Tämä Marttyyrimallari on "mallari" jolla on isot puheet, mutta näytöt aika heikot. "Mies" ei uskalla näyttää omia malleja ja uskon, että hänen mallit eivät ole kummoisia. Itse uskon vasta paskapuheita, kun näen todistusaineistoa.

Itse pienoismallitapahtumassa käyneenä voin sanoa ettei siellä juurikaan ollut muuta kuin pienoismalleihin liittyvää tavaraa, liekö ollut ollenkaan. En muista kun en silloin niin tarkkaan ajatellut asiaa.

Ennen vanhaan oli ennen vanhaan. Onko lievää kateutta ilmassa vai mitä kun nykyään harrastajia on vaikka millä mitalla? No, eihän se muita haittaa kuin sinua itseäsi.

Minusta mallailun voi jakaa useampaan osaan. Niihin jotka rakentaa muovimalleja, niihin jotka matkustaa jopa ulkomaille kuvatakseen alkuperäistä versiota, niihin jotka kasvattavat puutkin mallejaan varten ja ties mitä muita. Kaikki ovat kuitenkin mallailijoita, siitä ei pääse mihinkään. Ja arvostathan itsekin mallareita, aloituksesta päätellen.

Kurkkasin sinun muitakin kirjoituksia ja kommentoin tässä samalla erästä kirjoitustasi. Morkkaat suureen ääneen erästä lehteä. Kuvittelet olevasti jo niin kehittynyt ettei se anna sinulle mitään. Miksi et itse kirjoita artikkeleita lehteen? Saisi muutkin osan tiedostasi. Joskus käy jopa niin että siinä kirjoittaja itsekin oppii jotain uusia asioita.

Näihin marttyyrin provoihin en olekaan vaivautunut ennen vastaamaan.
Nytkin sanon vain sen verran että näillä junioreilla on tuhannesti enemmän munaa kuin sinulla, kun esittelevät ensimmäisiäkin mallejaan netissä. Jotkut rakentavat, jotkut vain puhuvat ilman että mitään tuloksia näkyy.

Ei kai tarvitse mainitakaan kumpaa tyyppiä arvostan enemmän?

Jos saat joskus omin henkilökohtaisin käsin rakennettua sen graalin maljasi, oikean pienoismallin, tuopa se näytille sieltä pölyisestä sopestasi. Niin hienon taideteoksen ei pidä jäädä pölyyntymään maailmalta pimentoon.
Ellei se sitten ole niin hieno etteivät ihmisrodun silmät kestä sitä hienoutta... Tyyliin south parkin meksikolainen laulusammakko etelä-sri lankasta?
(tai keisarin uudet vaatteet...)