että vanhemmilla hirvee hoppu saada lapsi mahdollisimman pian nukkumaan omassa huoneessa tai sängyssä?? Onko täällä ketään kellä kokemusta perhepedistä? Meillä ainakin jo ihan tilan puutteen vuoksi 3 1/2 vuotias nukkuu samassa huoneessa ja vieläpä mun vieressä. Olen yh ja muita ei petiä jakamassa. Ja silloinkin kun petiä oli isäntä jakamassa niin poika nukkunut vieressä. En pidä asiaa pahana, mutta tuntuu että perhepedistä ei paljoa puhuta. Enkä ole huolissani siitä, etteikö lapsi oppisi jossain vaiheessa nukkumaan itsekseen, koska muistelen omaa lapsuuttani ja tilojen puutteen vuoksi muistaakseni sain oman huoneen vasta ylä-asteelle mennessäni tai hieman aikaisemmin. Ja ihan normaali musta kehittynyt. Toki kaikkee häiriöö löytyy, mutta syyt jossain ihan muualla kuin siinä, että nukkunut äidin vieressä. Päällimmäisenä muistoissa se kuinka ihanaa oman äidin vieressä oli nukkua, turvallista ja hyvää.
Ja jokaiselle "normaalisti" kehittyvälle lapselle tulee itsenäistymisen vaihe jossain vaiheessa ja alkaa hävettää nukkua vanhemman vieressä. Mitäs muut asiaan sanovat??
Ja jokaiselle "normaalisti" kehittyvälle lapselle tulee itsenäistymisen vaihe jossain vaiheessa ja alkaa hävettää nukkua vanhemman vieressä. Mitäs muut asiaan sanovat??
Vastaukset 8
Vanhimmat
Musta oli ihanaa saada poika pois meidän sängystä ja vielä ihanempaa oli saada omaan huoneeseen. Kyllä mä haluan, että jos joku paikka on minne lapsen ei tarvi tulla on iltaisin/yöllä äidin ja iskän sänkyyn. Kyllä mä haluan sen rauhan jo ihan parisuhteenkin kannalta, että lapsi on omassa sängyssä. :) Niin no, mä en henkilökohtaisesti tykkää "hoitaa" parisuhdetta sohvalla, kun lapsi on mennyt äidin ja iskän sänkyyn nukkumaan.
Totta kai meillä lapsi kipeenä nukkuu vieressä, mutta terveenä taas omaan sänkyyn. Ehtii sitä rakkautta ja hellyyttä saamaan päivälläkin. Ei sitä yöllä tarvi kylki kyljessä nukkua.
Tämän on meidän perheen tapa. Sinulla omasi. Perhepeti on ihan hyvä juttu, jos se perheelle sopii. =) Moni varmaan vaan haluaa kumppaninsa kanssa sen oman hetken makkarissa ilman vauvaa. Jos siis on yhtä huono mielikuvitus, kun mulla, että sohva ei kelpaa hellyydenpaikaksi. :)
nukutaan välillä samassa pedissä (mm. kipeänä) mutta useimmiten omassa pinniksessä joka samassa huoneesa kylläkin.
syy siihen miksi ei nuku samassa sängyssä meidän kanssa ihan pääsääntöisesti on se että mä en ite saa nukutuksi jos tyttö ja mies pyörii vieressä, toisen vielä jaksaa mutta ei molempia yhtäaikaa.
jos olisin yksin ja iso sänky niin varmaan ottaisin tytön siihen viereen tuhisemaan, nyt saa nukkua omassa aina kun mies kotona.
olet mielestäni ihan oikeassa siinä että varmasti menee sit omia aikoja omaan sänkyyn ja että sun vieressä lapsellasi on ihanan turvallista nukkua
Meidän kaksoset joutuivat nukkumaan jo kuukauden iässä eri huoneessa kun en pystynyt enää nukkumaan kun kuuntelin lasten tuhinaa. Jaksamisen kannalta on ollut hyvä. Nyt lapset pian 4v ja nukkuvat kahdestaan omassa huoneessa. Välillä saattavat käydä yöllä viekussa jos on paha mieli tai muuten vaan ja monesti kömpivät sitten itse omaan huoneeseen nukkumaan. Tarvittaessa pidetään ovia auki(vastakkaiset huoneet) jos siltä tuntuu..
olen miettinyt ihan samaa. Meillä vasta siirtyi 2-vuotias nukkumaan perhepedistä omaan sänkyynsä, joka sekin on kiinni meidän vanhempien sängyssä. Silti miekkonen kömpii vielä toisinaan yöllä keskeen nukkumaan, mutta meitä se ei haittaa. Lapsi hakee yöllä herättyään turvaa ja kömpii kainaloon, minä ainakin suon lapselle ihan mielelläni sen ilon.
Samassa huoneessakin tullaan nukkumaan varmaankin vielä useampi vuosi,koska ei ole omaa huonetta mahdollisuus nuorimmalle järjestää, isosisko-ja veli ovat jo murkkuikäisiä, joten eipä viitsi pikkuveikkaa tunkea heidänkään huoneisiinsa.
Mietin tuota omaan huoneeseen kiirehtimistä kummastuneena viimeksi eilen, kun tuttavapariskunta siirsi 3kk vanhan vauvansa samaan huoneeseen 9- ja 5-vuotiaitten lastensa kanssa, siksi koska "vauva nukkuu yöt niin hyvin".
Vanhempien makuuhuoneeseen vauva olisi mahtunut mainiosti, ja meinasin kyllä sanoakin kaverilleni, että onkohan tämä ottanut huomioon sellaisen seikan, että vaikka vauva nukkuisi kuinka hyvin nyt, niin entäs sitten jos tulee se levottoman yöunen vaihe mikä useimmille vauvoille tulee? Tai kun vauva on sairas tai itkee hampaitaan jne...
Siinä sitten häiriintyy isompienkin lapsien nukkuminen, ja kuuleeko vanhemmat edes välttämättä vauvan itkua omaan makuuhuoneeseensa, kaverini on nimittäin aika sikeäuninen tapaus.
No, enpäs kuitenkaan sanonut mitään, koska tehköön kukin niinkuin haluaa. Kantapään kauttahan sitä oppii ;)
Luulen, että jokaisella on asiaan ne ihan omat perustelunsa. Meillä 1v3kk siirtyi omaan huoneeseen viikko sitten yksinkertaisesti sen vuoksi, että minulla oli sellainen tunne, että nyt se saattaisi sopia tähän hetkeen. Kaikki on mennytkin hienosti, lapsi nukkuu yöt ja äiti vähän vielä kuulostellen viereisessä huoneessa ovi auki.
Ajattelin, että tulevaisuudessa voisi lapsen kannalta olla hyvä osata nukkua omassa rauhassa - esim. siinä vaiheessa, kun lähden töihin (teen 3-vuorotyötä eli saatan joutua lähtemään aikaisin aamulla myös viikonloppuisin).
En tiedä vastasiko tämä kysymykseesi, koska meillä ei varsinaisesti pidetty kiirettä lapsen omaan huoneeseen siirtämisellä, vieressä saisi nukkua vieläkin, jos lapsen paras sitä olisi vaatinut. Tiedän kyllä perheen, jossa vauva 3kk iässä siirtyi omaan huoneeseen ja se tehtiin ihan äidin yöunien vuoksi. Lapsen parasta ajateltiin siis siinäkin.
Minunkin kahdeksasta lapsestani jokainen on ensimmäiset vuotensa nukkunut perhepedissä. Tämä on toiminut vastasyntyneestä keskimäärin jonnekin esikoiluikään (osa muuttanut omaan sänkyynsä jo aiemmin, osa vasta esikouluiässä) ja satunnaisesti perhepetiin on kiivennyt isompikin muksu vaikkapa silloin kun uni ei ole ollut tullakseen tai kuume on nostattanut mieleen painajaisia.
Tällä hetkellä minulla on vain kaksi pientä öisin kainalossani; yksivuotias ja kuusiviikoinen vauva eli meillä on kolmen hengen perhepeti. Mutta joskus aikanaan oli niin monta nukkujaa samassa pedissä, että mieheni kanssa hankimme perheen silloiseksi sängyksi 3 yhteen liitettyä 90 sentin vuodetta. Siihen mahtui niinä vuosina mukavasti isä, äiti ja neljä pikkuista.
Vanhimmat lapseni ovat nykyään jo aikuisia ja nukuttavat omia lapsiaan perhepedissä kanssaan.
Eivät vaikuta traumatisoituneille.
Tämä malli toimi meille. Jollekin toiselle toimii toinen malli.
Tärkeintä on että kaikki perheenjäsenet voivat hyvin.
Meil kyl niin sinnikäs vauva ja vähäuninen muutenkin, että sai kyl nukkua äidin vieressä pienestä pitäen, vaikka aluksi olin sitä mieltä, että omassa sängyssä nukkuu. Ennemmin olisi palanut äidiltä pinna kuin vauva antanut periksi, joten perhepedissä on nukkunut alusta lähtien. 2 kuukautta nukkui isä vierashuoneessa, ettei rusikoi vauvaa. Nyt on taapero toisella vuodella ja meidän välissä nukkuu edelleen. Joskus laitan nukuttamisen jälkeen omaan sänkyyn, että ei tarvi kytätä, että pysyy sängyssä, kun itse vielä valvotaan, mutta kyllä se sieltä joka yö viereen kamuaa. Ja jos ei vielä ihan alkuyöstä, niin ei kyl tule äidille unikaan...
luonnollista ja mukavaa. Pinnasänkyyn laittamisen ymmärrän, jos joku niin haluaa tehdä, mutta millään en veisi parin kuukauden ikäistä omaan huoneeseen. En vielä tuollaista vuoden ikäistäkään. Sellainen ajatus tuntuu minusta tosi vieraalta.