joku ovellein jo koputtaa
kaunis ystäväin ulkona odottaa
on aika tullut ovesta astella
ja tämä puoli hyvästellä
jossain tuolla mua jo odotetaan
jo käyn rajalle niin rakkaalle
vaikka ovet perästäin suljetaan
käy tieni eteenpäin taivaalle
jo horisontissa siintä satumaa
mut' vaikka kuljen rajan taa
muistoja en mielestäin mä saa
muistoja nuoruus pävien
kaukana siintävän kauneuden
syliini lankeavan laupeuden
jo elin päivät täyteläiset
kävin koulut elämän opettavaiset
vaan teinkö jotain turhaan ?
ehkä jotain tekemättäkin jäi
vaan syyllistynyt en murhaan
tuskin niin muuhunkaan rikokseen
enkä hypännyt mä koskeen
vaik' kaikki olikin huonoin päin
jotain silloin itsessäin mä näin
mä seisoin suorana ja ryhdissä
vaikkei kukaan mua ollut vastassa
tietä omaani kulkea sain
omaa paikkaani kiivaati hain
elämältä etsin mä voikkarii
mutta tarjolla olikin vain näkkärii
kokea mä kaiken sain
koko kirjon tunteiden
jotkut ne puhuivat vain
kuin suut alistuneiden
mutta ei, en minä
sanoin sen kaiken omalla tavallain
enkä ollenkaan häpeissäin
mitä onkaan miehellä
jos ei oma itsenä
ja mitäpä olisinkaan minä
jos en oma itseni
missä olisikaan kynä
jos ei kädessäni
omaa kohtaloani kirjoitin
sen verran minkä minun annettiin
jos omaatuntoani hajoitin
minua kultatuolissakin kannettiin
ja enemmän niin paljon enemmän
kertoa voisin koko elämän !
kaunis ystäväin ulkona odottaa
on aika tullut ovesta astella
ja tämä puoli hyvästellä
jossain tuolla mua jo odotetaan
jo käyn rajalle niin rakkaalle
vaikka ovet perästäin suljetaan
käy tieni eteenpäin taivaalle
jo horisontissa siintä satumaa
mut' vaikka kuljen rajan taa
muistoja en mielestäin mä saa
muistoja nuoruus pävien
kaukana siintävän kauneuden
syliini lankeavan laupeuden
jo elin päivät täyteläiset
kävin koulut elämän opettavaiset
vaan teinkö jotain turhaan ?
ehkä jotain tekemättäkin jäi
vaan syyllistynyt en murhaan
tuskin niin muuhunkaan rikokseen
enkä hypännyt mä koskeen
vaik' kaikki olikin huonoin päin
jotain silloin itsessäin mä näin
mä seisoin suorana ja ryhdissä
vaikkei kukaan mua ollut vastassa
tietä omaani kulkea sain
omaa paikkaani kiivaati hain
elämältä etsin mä voikkarii
mutta tarjolla olikin vain näkkärii
kokea mä kaiken sain
koko kirjon tunteiden
jotkut ne puhuivat vain
kuin suut alistuneiden
mutta ei, en minä
sanoin sen kaiken omalla tavallain
enkä ollenkaan häpeissäin
mitä onkaan miehellä
jos ei oma itsenä
ja mitäpä olisinkaan minä
jos en oma itseni
missä olisikaan kynä
jos ei kädessäni
omaa kohtaloani kirjoitin
sen verran minkä minun annettiin
jos omaatuntoani hajoitin
minua kultatuolissakin kannettiin
ja enemmän niin paljon enemmän
kertoa voisin koko elämän !
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rivillä 55, eli viidenneksi viimeisellä rivillä, pitäsi lukea itsetuntoani, eikä omatuntoani. Pahoittelen virhettä. Siis kyseisen rivin pitäisi kuulua seuraavasti:
"jos itsetuntoani hajoitin"
Ps. Kaikki kommentit ovat tervetulleita
hyvä käyttää välimerkkejä, silloin siitä tulisi selkeämpi.
Siis tähän tapaan:
Joku ovellein jo koputtaa;
kaunis ystäväin ulkona odottaa.
On aika tullut ovesta astella
ja tämä puoli hyvästellä.
Jossain tuolla jo odotetaan,
jo käyn rajalle niin rakkaalle.
Vaikka ovet perästäin suljetaan
käy tieni eteenpäin taivaalle. (jne...)
Runosi on koskettava ja se paranee loppua kohden.
Tälläinen on minun ( ei mikään asiantuntija )arvioni siitä.