Joulukuussa 1960-luvulla Marty Lacker luki sanomalehdestä Pohjois-Memphisissä asuvasta rutiköyhästä mustasta naisesta, jonka oli vietettävä loppuelämänsä pyörätuolissa. Hänen käytössään ollut tuoli oli hajoamispisteessä, ja lehtiartikkelilla tavoiteltiin lahjoituksia uutta tuolia varten.
Elvis halusi lahjoittaa naiselle uuden tuolin tuntemattomana, joten Marty Lacker soitti lehdessä mainittuun puhelinnumeroon ja selitti asiansa. Hän sai naisen osoitteen ja kun oli ostettu paras kaupungista löytynyt pyörätuoli, Elvis vei parin kaverinsa kanssa tuolin naiselle.
Nainen asui aviomiehineen erittäin huonokuntoisessa hökkelissä, eikä kumpikaan oikein tajunnut heti alkuun, mistä oli kysymys. Kun tuoli oli kasattu, Elvis itse nosti naisen istumaan siihen. Kaikilla oli kyyneleet silmissään.
Lopuksi Elvis pyysi Martyltä pari sataa dollaria ja antoi ne naiselle toivottaen hauskaa joulua. Pariskunta ei tunnistanut Elvistä, lieneekö ollut koskaan tuntemattomasta lahjoittajasta kuullutkaan.
Elvis halusi lahjoittaa naiselle uuden tuolin tuntemattomana, joten Marty Lacker soitti lehdessä mainittuun puhelinnumeroon ja selitti asiansa. Hän sai naisen osoitteen ja kun oli ostettu paras kaupungista löytynyt pyörätuoli, Elvis vei parin kaverinsa kanssa tuolin naiselle.
Nainen asui aviomiehineen erittäin huonokuntoisessa hökkelissä, eikä kumpikaan oikein tajunnut heti alkuun, mistä oli kysymys. Kun tuoli oli kasattu, Elvis itse nosti naisen istumaan siihen. Kaikilla oli kyyneleet silmissään.
Lopuksi Elvis pyysi Martyltä pari sataa dollaria ja antoi ne naiselle toivottaen hauskaa joulua. Pariskunta ei tunnistanut Elvistä, lieneekö ollut koskaan tuntemattomasta lahjoittajasta kuullutkaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.