Onpahan taas pää pyörällä, kun kävin graduohjaajan kanssa juttelemassa. Välillä tuntuu, että ohjaaja odottaa minulta liikoja ja luo näin ollen hirveästi paineita. Hyvähän se tietysti on, että yrittää kannustaa tekemään mahdollisimman hyvän gradun. Tulee kuitenkin sellainen tunne, että jos epäonnistun jotenkin, niin ohjaajani pettyy. Onko muilla samoja fiiliksiä?
pää pyörällä
tsip
5747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et ole tosiaankaan ainoa samassa tilanteessa ollut. Minunkin ohjaajani on todella kova "ruoskimaan" ja aina hänen puheillaan tai graduseminaarissa työtäni esitettyäni tuntuu, että jaha, vielä siis puuttuu miljoona ja yksi asiaa, kaikki mitä on tähän asti saatu kasaan on "ihan" hyvä pohja, mutta ne pitää vääntää uuteen kuosiin seuraavaksi kertaa jne.
Samalla olen kuitenkin saanut alkumutinoiden jälkeen lisäpotkua gradun tekoon sekä paljon uusia näkökulmia ja ideoita. Itse olen ajatellut, että jos ehdin/muistan tehdä edes puolet siitä, mitä ohjaajani vaatii/ehdottaa niin sekin on jo tosi hyvä! Lisäksi olen ajatellut, että parempi että ohjausta kuitenkin saa, kuin että ohjausta ei saisi laisinkaan.
Yritä sinäkin suhtautua noin, niin eiköhän me saada gradut lopulta kunnialla kasaan. Voi olla että ohjaajan ruoskinta näkyy lopulta myös arvosanassa, sekä samalla oppii enemmän itsekin, kuin jos gradua tekisi ihan yksikseen.
Tsemppiä!
minä kerroin viimeksi ohjaajalle (kun työtä on jo kasassa n. 80 sivua ja ensimmäinen versio diskussiosta kirjoitettu), että en tavoittele mitään tiettyä arvosanaa ja haluaisin jo pikku hiljaa saada projektin päätökseen.
saamassani kirjallisessa palautteessa oli sitten analyysin osalta (diskurssianalyysi) ehdotettu aika isoja korjauksia ilman, että oli kommentoitu sitä minkä tasoinen työ nyt on. pitäisi tosiaan olla kai kiitollinen, että joku on kiinnostunut gradustani, mutta sanokaapas miten jo kertaalleen kirjoitettua analyysiä korjataan ilman, että homma täytyy kokonaisuudessaan uusia...? jotenkin tuntuu, että jos menen kopeloimaan analyysiäni, niin nuo muutokset olisivat jotenkin pinnallisia. porukka tuntuu selviävän ihan jees ilman minkäänlaista ohjaustakin, joten analyysiini lienee aivan peffasta...huoh.
Sama täällä! Tein heti alussa ohjaajalle selväksi, että mitään "Nobelia" ei ole tarkoitus lähteä metsästämään. Kuitenkin hän "ohjaa" työtäni liian monimutkaiseen ja vaativaan suuntaan. Viimeksi sanoinkin hänelle, että tarkoitus on vaan saada ne paperit, ei enempää. Tätä hänen on jostain syystä vaikea hyväksyä ja nyt suorastaan tuntuu, että hän ei ole enää kovin innokas ohjaamaan työtäni. Mutta ajattelin pysyä kannassani ja vetää loppuun samaan malliin!
Olkaa ahkeria, mutta älkää tavoitelko liikoja. Jos yrittää huonoilla taidoilla liikoja, tulee vaan paskaa. Tee se minkä osaat, ja tee se kunnolla.
Eräs seikka, jonka olen huomannut suhteessa ohjauksen vastaanottamiseen on, että palaute kannattaa laittaa välittömästi, kun sen on saanut, ikään kuin hyllylle muutamaksi päiväksi (viikoksi?) muhimaan. Koko palautekeskustelu mahdollisine muistiinpanoineen on siis syytä siirtää pois mielestään ja tehdä ihan jotakin muuta. Vasta vähän ajan kuluttua neuvot asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Luulisin tämän johtuvan siitä, että jokainen meistä on varsin haavoittuvainen tilanteessa, jossa punnitaan sellaisia seikkoja, jotka jollakin tavalla liittyvät joko omiin tuotoksiimme tai vaikkapa julkisiin esiintymisiimme. Ja koska opinnäytteitten kohdalla kritiikkiä tulee aina, se horjuttaa joksikin aikaa käsitystä siitä, keitä me olemme, jonkinlaista perusturvan tunnetta.
Olen saanut palautetta gradusta, lisensiaatintyöstä ja väitöskirjasta... kaikissa näissä prosesseissa kokemukseni on ollut samansuuntainen.