Mikä Mozartin oopperoissa on niin hienoa? Laulajan kannalta.
mozartin oopperat
mieluummin muuta
12
1746
Vastaukset
- brest
no, se vaatii hyvää tekniikkaa, |jos se nyt stten niin hienoa on |, ja onhan musiikki hyvin sävelletty
- Sailbad Sinner
En osaa vastata laulajan kannalta, mutta varmaan tarkoititkin lauluosuuksien kuuntelijan kannalta. Nimittäin jos olisit laulaja, jolle Mozartin oopperoiden esittäminen olisi realistinen vaihtoehto, et varmaan kysyisi tällaista asiaa.
Yksi on tietysti hienosyinen musiikillinen karakterisointi. Tämä on varmaan kaikkein tärkein syy Mozartin oopperoiden kestävään suosioon, mutta miten tiivistäisi muutamaan virkkeeseen jotain sellaista, josta on kirjoitettu hyllymetreittäin oppinutta analyysiä? Mozart itse antoi hyvän määritelmän, jonka oppineet ovat moneen kertaan vahvistaneet, että hänen oopperansa tarjoavat nautintoja niin vasta-alkajalle kuin asiantuntijallekin. Vasta-alkaja nauttii intuitiivisesti kauniista melodioista ja asiantuntija löytää kerta toisensa jälkeen uusia asiayhteyksiä. Mainitsen nyt yhden pienen detaljin, joka huvittaa asiantuntijoita, vaikka maallikko ei sitä huomaakaan. Figaron häissä Figaro kuulee, kuinka kreivi aikoo käyttää ensi yön oikeuttaan Figaron morsiameen, ja laulaa ”se vuol ballare, signor contino, il chitarrino le suonerò” (jos haluatte tanssia kreiviseni, niin minä soitan tahtia). Aaria alkaa menuetin tahdissa, joka on perinteinen hovitanssi ja viittaa tietysti aateliin (kreiviin). Mutta Mozart lisää siihen kohta ylimääräisen tavun, joka rikkoo menuetin tahdin ja muuttaa sen maalaisten kontratanssiksi. ”Maalaiset rulettaa”. Keisari Josef II oli kieltänyt Figaron häiden esittämisen saksankielisenä näytelmänä, mutta salli Mozartin (ja da Ponten) esittää sen oopperana italiaksi, vaikka aateliston kritiikkiä piti ensin sensuroida. Mozart onnistui kuitenkin musiikin muodossa salakuljettamaan näyttämölle aateliston kritiikkiä, jota keisari ei huomannut. Tällaisia keksintöjä on kymmeniä tai satoja. Vertauksen vuoksi voisi mainita Verdin viimeisen oopperan Falstaff, josta Verdi halusi tehdä omien keksintöjensä näyttämön. Falstaffista tuli kuitenkin ooppera, joka aiheuttaa orgasmeja konservatorioissa mutta haukotuksia maallikkoyleisössä. Rossini sanoi, että Mozartin oopperat olivat hänen nuoruutensa innoitus, kypsien vuosiensa ahdistus ja vanhuutensa lohtu.
Kun Mozartin sävelkieli tulee tutummaksi, musiikki alkaa kertoa henkilöiden tunteista paljon ennen kuin tunteet ilmenevät sanoina tai tekoina. don Giovannin olen kuullut toistasataa kertaa, ja aina siitä oppii löytämään jotain uutta. Esimerkiksi tämän oopperan yksi moottori on Elviran kahdenlaiset tunteet: loukattu ylpeys ja rakkaus don Giovanniin, ja rakkaus kuuluu musiikista paljon aikaisemmin kuin sanoista. Samoin usean kuuntelemisen jälkeen voi huomata, kuinka Zerlinaan ”tarttuu” vuorotellen Masetton ja don Giovannin musiikkia, riippuen siitä, kenen kanssa hän on viimeksi ollut tekemisissä. Ja kun sen jälkeen kuuntelee Porgyä ja Bessiä, niin huomaa kuinka Gerschwin on käyttänyt samaa keksintöä Bessin hahmossa.
Numeroiden (resitatiivien, aarioiden, yhtyeiden, kuorojen, …) välistäkin löytää huolellista toteutusta. Mozartin oopperoissa sävellajien keskinäiset suhteet ovat huolellisesti harkittuja niin, että yhden numeron sävellaji on sopivassa suhteessa edelliseen. Ja sävellajien vaihtuminen on sekin toteutettu viimeisen päälle ammattitaitoisesti: jos dramatiikka vaatii, että peräkkäisten numeroiden sävellajit ovat riitasoinnussa keskenään, siirtymä toteutetaan pehmentävien välikkeiden kautta eikä brutaalisti hypäten.
(Vielä yksi syy Mozartin oopperoiden kestävään suosioon on siinä, että useimpien oopperoiden juonet eivät ole tiettyyn aikaan tai paikkaan sidottuja, kuten esimerkiksi Verdin historialliset oopperat. Mozartin oopperoita voidaan siksi kohtuuhyvällä menestyksellä siirtää eri aikakausiin ja tuottaa uudenlaisia produktioita. Mutta tämä menee alkuperäisen kysymyksenasettelun ulkopuolelle.)- proffa
Schubertin oopperoiden lyyrilliset ja melodiset kvaliteetit ovat kuitenkin omaa luokkaansa draamallisten aspektien kustannuksella. Siksi mieluiten kuuntelen niitä koskaan kyllästymättä kuin ketään muuta. Schubert ei ainoastaan ollut lyyrinen vaan myös draaamallisesti huoimattava nero
- ap.
kysyin nimenomaan lauljan ominaisuudessa ja pystyn kyllä laulamaan niin Mozartia kuin Verdiäkin. En vain koskaan ole saanut otetta Mozartin oopperoihin, niissä ei ole syvyyttä enkä erityisemmin muutenkaan pidä barokkioopperoiden laulamisesta (Mozart toki uusklassismia mutta sinne päin). En ole koskaan ymmärtänyt, mitä niin upeaa niissä laulajan kannalta on ja siksi kysyin, mutta ehkä tämä on myös fakkikysymys - se tykkää, jolla on pienempi barokkiin sopiva ääni. Kuuntelijana Mozartin oopperat ovat usein hauskoja, mutta siinä se. Musiikillisesti ne toki ovat nerokkaita.
- Sailbad Sinner
ap. kirjoitti:
kysyin nimenomaan lauljan ominaisuudessa ja pystyn kyllä laulamaan niin Mozartia kuin Verdiäkin. En vain koskaan ole saanut otetta Mozartin oopperoihin, niissä ei ole syvyyttä enkä erityisemmin muutenkaan pidä barokkioopperoiden laulamisesta (Mozart toki uusklassismia mutta sinne päin). En ole koskaan ymmärtänyt, mitä niin upeaa niissä laulajan kannalta on ja siksi kysyin, mutta ehkä tämä on myös fakkikysymys - se tykkää, jolla on pienempi barokkiin sopiva ääni. Kuuntelijana Mozartin oopperat ovat usein hauskoja, mutta siinä se. Musiikillisesti ne toki ovat nerokkaita.
Kun sanot, ettet pidä barokkioopperoiden laulamisesta (Mozart toki uusklassismia mutta sinne päin), niin et ilmeisesti ole sisäistänyt Mozartin sävelkieltä. Barokissa (ja opera seriassa, eli italialaisessa klassisen tyylin vakava-aiheisessa oopperassa) aarioiden itsetarkoituksellinen koristelu palveli oopperadiivojen pullistelua. Säveltäjät rinnastettiin hovin muihin palvelijoihin, mutta tähtilaulajat olivat superjulkkiksia, kuten nykyäänkin.
Oopperan historiassa Gluck ja Mozart lasketaan reformisäveltäjiksi eli uudistajiksi. Mutta Gluckilla ja Mozartilla oli eri lähestymistapa barokin korukuvioihin: Gluck hävitti ne kokonaan, kun taas Mozart teki niistä musiikillisen karakterisoinnin keinon. Koska tuon ajan yleisö kuuli koloratuuria nimenomaan hovioopperassa, Mozartin oopperoissa koloratuuri, kuten muutkin vanhan oopperan tekniikat, esim. A-B-A aariat, viittaavat aatelistoon tai ainakin jonkinlaiseen ylemmyyteen. On opettavaista seurata, kuinka Mozartin Wienin-kauden oopperoissa koloratuuria laulava sopraano degeneroituu oopperasta toiseen, sitä mukaa kun Mozart pettyy Wienin aatelistoon: Ryöstön Konstanze (joka sai nimensäkin Mozartin puolisolta) on puhdas ja anteeksiantava sankaritar; Figaron kreivitär on hänkin viaton ja anteeksiantava mutta avuton olento, joka tarvitsee palvelijansa apua parisuhdeongelmiinsa; Giovannin Anna on leppymätön koston enkeli; Così fan tuttessa Fiordiligi ei edusta aatelistoa, mutta haluaa uskoa olevansa ”moraalisesti” sisarensa yläpuolella, sortuu vain vähän myöhemmin kuin sisarensa; Taikahuilussa Yön Kuningatar ja Tituksessa Vitella suunnittelevat hallitsijan murhaamista. - 10ori
ap. kirjoitti:
kysyin nimenomaan lauljan ominaisuudessa ja pystyn kyllä laulamaan niin Mozartia kuin Verdiäkin. En vain koskaan ole saanut otetta Mozartin oopperoihin, niissä ei ole syvyyttä enkä erityisemmin muutenkaan pidä barokkioopperoiden laulamisesta (Mozart toki uusklassismia mutta sinne päin). En ole koskaan ymmärtänyt, mitä niin upeaa niissä laulajan kannalta on ja siksi kysyin, mutta ehkä tämä on myös fakkikysymys - se tykkää, jolla on pienempi barokkiin sopiva ääni. Kuuntelijana Mozartin oopperat ovat usein hauskoja, mutta siinä se. Musiikillisesti ne toki ovat nerokkaita.
siis laulajan kannalta?
Jos sinulla on laulutekniikka kohdallaan, niin Mozartin laulaminen on "äänenhuoltoa"
Jos sinulla on teknisiä ongelmia, niin Mozartin laulaminen on tehokas tapa tuhota loputkin äänestäsi.
Tenorina voin todeta että, eipä Mozart mitään pullisteluaarioita tarjoa. Koko Mozartin oopperatuotanto sisältää tenorille vain yhden korkean c:n. Yleensäkorkein sävel on a. Mutta jos melodiat usein liikkuvat tuossa ylimenoalueen e, f g -alueella, niin osaamista tarvitaan. (pilkunviilaajille tiedoksi, että tarkoitan keski-C:n yläpuolella olevia nuotteja, mutta tähän teksilaatikkoon ei helposti niitä numeroita saa) - ap.
10ori kirjoitti:
siis laulajan kannalta?
Jos sinulla on laulutekniikka kohdallaan, niin Mozartin laulaminen on "äänenhuoltoa"
Jos sinulla on teknisiä ongelmia, niin Mozartin laulaminen on tehokas tapa tuhota loputkin äänestäsi.
Tenorina voin todeta että, eipä Mozart mitään pullisteluaarioita tarjoa. Koko Mozartin oopperatuotanto sisältää tenorille vain yhden korkean c:n. Yleensäkorkein sävel on a. Mutta jos melodiat usein liikkuvat tuossa ylimenoalueen e, f g -alueella, niin osaamista tarvitaan. (pilkunviilaajille tiedoksi, että tarkoitan keski-C:n yläpuolella olevia nuotteja, mutta tähän teksilaatikkoon ei helposti niitä numeroita saa)barokkia ja Mozartia sellaisen opettajan johdolla, joka ei jousta yhtään hengityksissä kun tarkka rytmissä pysyminen on hänen mukaansa tuon ajan musiikissa kaiken a ja o. Siksi en ymmärrä, miten Mozart mukamas on tervellistä laulettavaa. Terveelliseen laulamiseen kuuluu, että laulajalle jätetään riittävät tauot riittävän tiheästi luftareita varten. Esimerkiksi Fiordiligi on loistoesimerkki siitä, miten nopeassa tempossa duettoja on laulettava ilman hengittämismahdollisuuksia. Toinen hyvä esimerkki on Zaiden Ruhe Sanft. Pankaapa metronomi tikuttamaan ja laulakaa niin näette, että lopussa olette kuollut, jos siis ette jousta yhtään rytmistä. Äijäparka ei näet jättänyt yhtään luftareita esimerkiksi tuohon Zaideen. Levytyksissä kyllä joustetaan, sen olen huomannut, mutta oma opettajani ei jousta. Kumpi sitten on oikein, kun säveltäjän merkintöjä olisi kuitenkin noudatettava.
Oma mielipiteeni on, että Mozart ei paljon laulamisesta älynnyt. On helppo uskoa, että Mozartin laulaminen pilaa äänen, kun ääni täytyy muodostaa ilman hengitystukea. Ja tiedoksi, että hengitystekniikassani ei ole mitään vikaa ja lauluvuosia on runsaasti. - 10ori
ap. kirjoitti:
barokkia ja Mozartia sellaisen opettajan johdolla, joka ei jousta yhtään hengityksissä kun tarkka rytmissä pysyminen on hänen mukaansa tuon ajan musiikissa kaiken a ja o. Siksi en ymmärrä, miten Mozart mukamas on tervellistä laulettavaa. Terveelliseen laulamiseen kuuluu, että laulajalle jätetään riittävät tauot riittävän tiheästi luftareita varten. Esimerkiksi Fiordiligi on loistoesimerkki siitä, miten nopeassa tempossa duettoja on laulettava ilman hengittämismahdollisuuksia. Toinen hyvä esimerkki on Zaiden Ruhe Sanft. Pankaapa metronomi tikuttamaan ja laulakaa niin näette, että lopussa olette kuollut, jos siis ette jousta yhtään rytmistä. Äijäparka ei näet jättänyt yhtään luftareita esimerkiksi tuohon Zaideen. Levytyksissä kyllä joustetaan, sen olen huomannut, mutta oma opettajani ei jousta. Kumpi sitten on oikein, kun säveltäjän merkintöjä olisi kuitenkin noudatettava.
Oma mielipiteeni on, että Mozart ei paljon laulamisesta älynnyt. On helppo uskoa, että Mozartin laulaminen pilaa äänen, kun ääni täytyy muodostaa ilman hengitystukea. Ja tiedoksi, että hengitystekniikassani ei ole mitään vikaa ja lauluvuosia on runsaasti.(Niin, voihan se olla ettei Mozar laulamisesta mitään ymmärtänyt, en ole kysynyt...)
Kyllä laulajan täytyy hengittää, ehkä WA jätti sen kapellimestarin vastuulle - ap.
Sailbad Sinner kirjoitti:
Kun sanot, ettet pidä barokkioopperoiden laulamisesta (Mozart toki uusklassismia mutta sinne päin), niin et ilmeisesti ole sisäistänyt Mozartin sävelkieltä. Barokissa (ja opera seriassa, eli italialaisessa klassisen tyylin vakava-aiheisessa oopperassa) aarioiden itsetarkoituksellinen koristelu palveli oopperadiivojen pullistelua. Säveltäjät rinnastettiin hovin muihin palvelijoihin, mutta tähtilaulajat olivat superjulkkiksia, kuten nykyäänkin.
Oopperan historiassa Gluck ja Mozart lasketaan reformisäveltäjiksi eli uudistajiksi. Mutta Gluckilla ja Mozartilla oli eri lähestymistapa barokin korukuvioihin: Gluck hävitti ne kokonaan, kun taas Mozart teki niistä musiikillisen karakterisoinnin keinon. Koska tuon ajan yleisö kuuli koloratuuria nimenomaan hovioopperassa, Mozartin oopperoissa koloratuuri, kuten muutkin vanhan oopperan tekniikat, esim. A-B-A aariat, viittaavat aatelistoon tai ainakin jonkinlaiseen ylemmyyteen. On opettavaista seurata, kuinka Mozartin Wienin-kauden oopperoissa koloratuuria laulava sopraano degeneroituu oopperasta toiseen, sitä mukaa kun Mozart pettyy Wienin aatelistoon: Ryöstön Konstanze (joka sai nimensäkin Mozartin puolisolta) on puhdas ja anteeksiantava sankaritar; Figaron kreivitär on hänkin viaton ja anteeksiantava mutta avuton olento, joka tarvitsee palvelijansa apua parisuhdeongelmiinsa; Giovannin Anna on leppymätön koston enkeli; Così fan tuttessa Fiordiligi ei edusta aatelistoa, mutta haluaa uskoa olevansa ”moraalisesti” sisarensa yläpuolella, sortuu vain vähän myöhemmin kuin sisarensa; Taikahuilussa Yön Kuningatar ja Tituksessa Vitella suunnittelevat hallitsijan murhaamista.degenaraatiosta, kunhan saisi hengittää edes joskus. Koitapa itse laulaa joustamattomalla rytmillä kaksi sivua tempossa 168 ilman luftareita... Tämän kun osaisin sisäistää, olisin tyytyväinen.
- Sailbad Sinner
ap. kirjoitti:
barokkia ja Mozartia sellaisen opettajan johdolla, joka ei jousta yhtään hengityksissä kun tarkka rytmissä pysyminen on hänen mukaansa tuon ajan musiikissa kaiken a ja o. Siksi en ymmärrä, miten Mozart mukamas on tervellistä laulettavaa. Terveelliseen laulamiseen kuuluu, että laulajalle jätetään riittävät tauot riittävän tiheästi luftareita varten. Esimerkiksi Fiordiligi on loistoesimerkki siitä, miten nopeassa tempossa duettoja on laulettava ilman hengittämismahdollisuuksia. Toinen hyvä esimerkki on Zaiden Ruhe Sanft. Pankaapa metronomi tikuttamaan ja laulakaa niin näette, että lopussa olette kuollut, jos siis ette jousta yhtään rytmistä. Äijäparka ei näet jättänyt yhtään luftareita esimerkiksi tuohon Zaideen. Levytyksissä kyllä joustetaan, sen olen huomannut, mutta oma opettajani ei jousta. Kumpi sitten on oikein, kun säveltäjän merkintöjä olisi kuitenkin noudatettava.
Oma mielipiteeni on, että Mozart ei paljon laulamisesta älynnyt. On helppo uskoa, että Mozartin laulaminen pilaa äänen, kun ääni täytyy muodostaa ilman hengitystukea. Ja tiedoksi, että hengitystekniikassani ei ole mitään vikaa ja lauluvuosia on runsaasti.... Mozartin suhdetta aarioihinsa. Mozart ei säveltänyt oopperoitaan tapahtumajärjestyksessä vaan ensin resitatiivit ja kuorot, sitten yhtyekohtaukset ja aariat vasta sitten kun hän oli harjoituksissa kuullut valitun laulajan ääntä ja kykyjä. Toisin sanoen Mozartille oli tärkeää, että aaria vastasi kulloistakin laulajaa, ja elinaikanaan hän jopa sovitti aarioita toisille laulajille. Ei ole nyt lähteitä vierellä, mutta olen varma, että hän sovitti ainakin konserttiaarioita, ja muistaakseni myös omien oopperoidensa aarioita.
Nicholas Harnoncourt on kuuluisa kapellimestari, jonka keskeisimmät ansiot lienevät barokkimusiikin tulkitsemisessa. Mutta oopperan saralla häntä ei arvosteta, ja tähän tärkein syy lienee liian pedantti suhtautuminen nuotteihin merkittyihin tempoihin. Erittäin hyvä esimerkki löytyy Zürichin oopperan don Giovannista, jossa Rodney Gilfry laulaa nimiosan Harnoncourtin johdolla. Harnoncourt pakottaa Giovannin laulamaan shampanja-aarian tempolla, joka on kerta kaikkiaan liikaa muuten hyvälle laulaja-näyttelijälle. Shampanja-aarian pitäisi pursuta sisäistä energiaa, mutta Gilfry kuulostaa siltä kun häntä ajaisi suunnaton kiire junaan. DVD:llä on vielä bonusraita, jolla Harnoncourt pedanttiseen tyyliinsä puolustelee, miksi shampanja-aarian pitää hänen mielestään kulkea niin nopeasti, mutta hän ei ota huomioon sitä, että Mozartin aariat on alunperin räätälöity hyödyntämään maksimaalisesti alkuperäisen esittäjän erity(i)skykyjä.
Joskus tulee mieleen, että onkohan Mozart antanut roolihahmon vaikuttaa siihen, kuinka hän kohtelee roolihahmon esittäjää. Figaron kreivittärelle Mozart tekee sen palveluksen, että paikkaa hengityspaikat huilulla, mutta Yön Kuningatar joutuu selviämään happivarojensa kanssa miten taitaa. - ap.
Sailbad Sinner kirjoitti:
... Mozartin suhdetta aarioihinsa. Mozart ei säveltänyt oopperoitaan tapahtumajärjestyksessä vaan ensin resitatiivit ja kuorot, sitten yhtyekohtaukset ja aariat vasta sitten kun hän oli harjoituksissa kuullut valitun laulajan ääntä ja kykyjä. Toisin sanoen Mozartille oli tärkeää, että aaria vastasi kulloistakin laulajaa, ja elinaikanaan hän jopa sovitti aarioita toisille laulajille. Ei ole nyt lähteitä vierellä, mutta olen varma, että hän sovitti ainakin konserttiaarioita, ja muistaakseni myös omien oopperoidensa aarioita.
Nicholas Harnoncourt on kuuluisa kapellimestari, jonka keskeisimmät ansiot lienevät barokkimusiikin tulkitsemisessa. Mutta oopperan saralla häntä ei arvosteta, ja tähän tärkein syy lienee liian pedantti suhtautuminen nuotteihin merkittyihin tempoihin. Erittäin hyvä esimerkki löytyy Zürichin oopperan don Giovannista, jossa Rodney Gilfry laulaa nimiosan Harnoncourtin johdolla. Harnoncourt pakottaa Giovannin laulamaan shampanja-aarian tempolla, joka on kerta kaikkiaan liikaa muuten hyvälle laulaja-näyttelijälle. Shampanja-aarian pitäisi pursuta sisäistä energiaa, mutta Gilfry kuulostaa siltä kun häntä ajaisi suunnaton kiire junaan. DVD:llä on vielä bonusraita, jolla Harnoncourt pedanttiseen tyyliinsä puolustelee, miksi shampanja-aarian pitää hänen mielestään kulkea niin nopeasti, mutta hän ei ota huomioon sitä, että Mozartin aariat on alunperin räätälöity hyödyntämään maksimaalisesti alkuperäisen esittäjän erity(i)skykyjä.
Joskus tulee mieleen, että onkohan Mozart antanut roolihahmon vaikuttaa siihen, kuinka hän kohtelee roolihahmon esittäjää. Figaron kreivittärelle Mozart tekee sen palveluksen, että paikkaa hengityspaikat huilulla, mutta Yön Kuningatar joutuu selviämään happivarojensa kanssa miten taitaa.metronomikapellimestarin kanssa minäkin olen töitä tehnyt - tempomerkinnöistä pidetään kiinni vaikka laulajalla henki menisi. Kuitenkin lauletussa musiikissa laulu on etusijalla, ei orkesteri. Laulaja tavoittelee sitä, että ääni kuulostaa hyvältä ja on tuotettu teknisesti oikein, se ei onnistu jos hengitystuki puuttuu.
Olen miettinyt, että oliko Mozart naisvihaaja. Toisaalta hän kirjoitti paljon (esim. Yön kuningattaren) suuresti ihailemalleen (rakastamalleen) sopraanolle, jota hän ei koskaan saanut, tämä oli häntä kohtaan kylmä mutta siis loistava laulaja. Mozart osoitti palvontannsa kirjoittamalle tälle yhä vaikeampaa laulettavaa ja nähtävästi tuo ihmesopraano niistä selvisi. Ehkä sekin auttoi, että viritys oli alhaisempi. - on kingi
ap. kirjoitti:
metronomikapellimestarin kanssa minäkin olen töitä tehnyt - tempomerkinnöistä pidetään kiinni vaikka laulajalla henki menisi. Kuitenkin lauletussa musiikissa laulu on etusijalla, ei orkesteri. Laulaja tavoittelee sitä, että ääni kuulostaa hyvältä ja on tuotettu teknisesti oikein, se ei onnistu jos hengitystuki puuttuu.
Olen miettinyt, että oliko Mozart naisvihaaja. Toisaalta hän kirjoitti paljon (esim. Yön kuningattaren) suuresti ihailemalleen (rakastamalleen) sopraanolle, jota hän ei koskaan saanut, tämä oli häntä kohtaan kylmä mutta siis loistava laulaja. Mozart osoitti palvontannsa kirjoittamalle tälle yhä vaikeampaa laulettavaa ja nähtävästi tuo ihmesopraano niistä selvisi. Ehkä sekin auttoi, että viritys oli alhaisempi.Mozart ei todellakaan ollut naistenvihaaja! mikä ajatus! Hän oli sitäpaitsi usean aikalaisen mukaan ihan kelvollinen tenori itsekin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 544796
Vain vasemmistolaiset rakennemuutokset pelastavat Suomen
Kansaa on ankeutettu viimeiset 30+ vuotta porvarillisella minäminä-talouspolitiikalla, jossa tavalliselta kansalta on ot1754319- 1333972
- 673922
Purra on kantanut vastuuta täyden kympin arvoisesti
Luottoluokituksen lasku, ennätysvelat ja ennätystyöttömyys siitä muutamana esimerkkinä. Jatkakoon hän hyvin aloittamaans493701Persut huutaa taas: "kato! muslimi!"
Persut on lyhyessä ajassa ajaneet läpi kaksi työntekijöiden oikeuksien heikennystä, joita se on aiemmin vastustanut. Pe793518- 993074
- 542905
- 252736
Korjaamo suositus
Vahva suositus Kumpulaisen korjaamolle vanhan 5-tien varrelta! Homma pelaa ja palvelu ykköslaatuista. Mukavaa kun tuli p172514