hyvä aika

Kannattaisi miettiä uudestaan. Pentu pitää tosiaan ruokkia 4 kertaa päivässä. Päiväsi kuulostavat muutenkin pitkiltä, en tiedä riittääkö aikasi edes aikuisen koiran pitoon.

Heippa! Meillä on nyt 14vk russelinriiviö kotona.Me ollaan isännän kanssa molemmat opiskelijoita ja asutaan kerrostalossa vuokralla.. Kumpikin menee kesäksi töihin ja koira joutuu olemaan kotosalla sillon yksin. Mekin punnittiin näitä asioita ennen koiran ottamista,mutta tultiin siihen tulokseen että miksi ei pärjättäisi.On niitä koiria ihan muillakin töissäkäyvillä ihmisillä ja tulevat hyvin toimeen.Rahaa koiran hoitoon menee,varsinkin alussa.Rokotukset maksavat paljon kun ajatellaan opiskelijan budjettia.Mutta ollaan päätetty selvitä ja hyvin on tähän asti mennyt.Meitä on koiraa tosin hoitamassa kaksi, että se tietenkin helpottaa. Koiraa en olisi ottanut jos eläisin yksin, mutta sekin on ihan ihmisestä kiinni.Miksipä ei? Koira antaa kyllä paljon, mutta se vaatii myös paljon.Se on hyvä tiedostaa. Paniikki oli meilläkin kun joka tuutista tuli että ymmärrättekö minkä vastuun koira tuo ja miten paljon se sitoo..naurettiin että joo, koira saa meidät lähtemään monesti ulos,jos sitä ei olisi lenkillä ja ulkona tulisi käytyä paljon harvemmin. Joten,minusta jos haluat ottaa koiran vaikka opiskelisit niin voit sen tehdä kunhan ymmärrät sen että se tarvitsee huomiotasi paljon varsinkin alussa,eikä sitä siis sovi unohtaa missään vaiheessa.Koirasta saa hyvän kumppanin ja kaverin.Meille se on perheenjäsen. Tsemppiä vaan koiranottoon! Kyllä kannattaa karvaturri olla!;)

Sisäsiisteysopetus voi olla ongelmallista, koira voi pidättää vasta puolen vuoden ikäisenä tai ekan juoksun jälkeen... Yksinolo ei muuten ole ongelma, pitää vaan totuttaa siihen heti ettei tule eroahdistuksia.

En ottaisi yksin edes koiraa, kaksinkin kova vastuu ja homma.

Luovutusikäisen koiranpennun ruokinnan voi tipauttaa jo kolmeen kertaan päivässä. Annat yhden aamulla, seuraavan kun tulet kotiin ja vielä illalla. ei pitäisi olla ongelma. Kasvattaja voi jo totuttaa pennun kolmeen kertaan, kun vaan pyydät. meillä kasvattaja teki sen pyytämättä.

Olin kesätöissä, kun pentu meille tuli. pyysin töistä pari päivää palkatonta vapaata, joten pääsimme keskiviikkoiltana hakemaan pennun kotiin. olimme pennun kanssa tiiviisti 4 päivää kotona totuttelemassa uuteen kotiin ja asioihin. maanantaina menin taas töihin.
aamuisin ruoka ja pissalenkki. päiväksi leluja esille. päivällä taas ruoka ja lenkki. Sitten yhteistä leikkiä ja koulutusta ja leikkien välissä käytiin pihalla. illalla vielä ruokaa ja lenkki. (joku kuitenkin viilaa pilkkua, joten tarkennan, ettei tietenkään muuta kuin pihaa ympäri eikä siis oikeata lenkkiä)
aluksi se tekee kuitenkin paljon myös paperille. mutta pikkuhiljaa paperille tehdyt asiat väheni ja alettiin tekemään aina vaan enemmän ulos.

En näe pennun ottamisessa sinulla mitään ongelmaa. kaikki käy töissä! kunhan pyhität sen vapaa-aikasi pennun kanssa olemiseen ja touhuiluun. koirat kuitenkin nukkuvat suurimman osan päivästä, kun olemme poissa.

mieti vielä!!!
Jos olet yksin, koiran hoitaminen ja sen kanssa oleminen voi olla rankkaa kun ei voi jakaa vastuuta/aikaa toisen ihmisen kanssa.

Pennun kotiintulon aikaan kannattaa ottaa töistä vapaata enemmän kuin viikonlopun, mutta kyllä pentu normaalin 8h työpäivän pärjää yksin, kun se siihen pikkuhiljaa totutetaan.
Neljä kertaa päivässä ruokkiminen on hankala juttu työpäiväsi aikana.

Ekan vuoden aikana rahaa palaa yllättävän paljon eläinlääkärikuluihin yms. Täytyy myös huomioida, että yllättäviä menoja ell luokse voi tulla ja siihen on aina löydettävä rahaa.

Meille tuli seurakoirapentu viime kesänä loman aikaan ja olimme kotona useamman viikon, jolloin totutimme sen yksinoloon ja kolmeen päivä ruokintaan. Tämä osoittautui järkeväksi ratkaisuksi, vaikka useammat varoittavat pennun ottamista lomalla. Saimme rauhassa tutustua pentuun ja se meihin ja talon tavoille, saimme luotua pennulle perusturvallisen olon, siisteys alkoi hienosti ja tosiaan ruokailuja vähennettiin niin, että se pärjäsi työpäivän/koulupäivän.

Kun työt ja koulu alkoi ei ollut mitään ongelmaa yksinjäämisen suhteen.

Kannattaa miettiä mitä ottamasi rotu vaatii. Esim. meillä kun on seurakoira, se vaatii paljon yhdessäoloa perheenjäsenten kanssa, se on KAIKESSA mukana ja aina siellä missä tapahtuu. Seuraa varsinkin omistajaansa lakkaamatta joka paikkaan ja on onnellisimmillaan, kun koko perhe on kotona ja saa osallistua "apulaisena" kodin askareisiin. Tylsistyy jos illalla tai viikonloppuisin joutuisi olemaan joutilaana.

Kaikenkaikkiaan pennun ottaminen oli ihana asia. Koska perheessämme on useampi henkilö aina on joku viemässä lenkille tai illat kotona.

Mä oon pohtinut aivan samaa tässä muutaman kuukauden. Olen ajatellut keskisuuren koiran ottamista, joten liikunnan tarve olisi suuri. tosin kuvittelisin, ettei liikunta ja lenkkeily tuota niinkään ongelmaa, koska olen liikunnallinen ihminen. työajat tulevat myös olemaan lyhyemmät kuin yleensä, joten sekin olisi koiralle plussaa. ainoa asia joka mietityttää on vastuun jakaminen. tai lähinnä se, ettei vastuuta voi jakaa kenenkään kanssa. koska asun yksin, koira toisaalta rajoittaisi todella paljon. käytännössä olisi sitouduttava siihen, että työpäivän jälkeen tulee heti kotiin (ei mitään eksymisiä kaupoille tai kavereiden kanssa kahville) ja vie koiran ulos. ja jos haluaisi lähteä vaikka viikonloppusin jonnekin kyläileen, täytyisi koiralle miettiä hoitopaikka, jos sen mukaanotto ei onnistuisi... nämä kaikki pistää miettimään, pitäisikö kuitenkin odottaa vielä tovi... toisaalta sitten moni sanoo, että kun koiran on ottanut niin arvomaailma muuttuu, eikä tee edes mieli lähteä työpäivän jälkeen kaupoille, kun tietää että kaveri kaipaa lenkkiä kotosalla... mene ja tiedä.

otin aikanaan ekan rotukoirani, kun vielä opiskelin. Pentu oli pahimmillaan 9 tuntia yksin. Hyvin se selvisi. Siitä tuli taspainoinen ja ihana kaveri. Vietin kyllä sitten kaiken vapaa-aikani pennun kanssa. Ruokin kolmesti. Jätin radion auki, paljon leluja, puruluita, pahvilaatikoita revittäväksi. Ongelmia oli vain sisäsiisteyden kanssa, mitä varmasti edesauttoi myös se, ettei kasvattaja ollut tehnyt mitään sisäsiisteyden opettamisen eteen. Pentu oli elänyt navetassa heinissä eikä ollut ikinä käynytkään ulkuna, kun tuli mulle. Oppihan se sitten lopulta sisäsiistiksikin.
Pennun pitää myös nukkua paljon.

Riippuu tietysti paljon rodustakin. Oma rotuni on erittäin aktiivinen ja silti selvittiin.

pärjää jo kolmella ruokakeralla(aamu,iltapäivä ja ilta) ja kun ajoissa herää kerkee käyttää ulkona hyvän lenkin ja ulos heti kun tuut kotia. toihuilua ym. ulkona olemista mahdollisimman paljon. jäätyään yksin rajaa aluksi vaikka keittiö/eteinen koiralle ja paljon leluja(wc-talouspaperirullan sisään herkkuja ym.kivaa) niin ei tee tuhoja. mielläni en opetaisi paperille, joskus paperilta pois opettaminen on sitten työlästä, pesuaineella vain jätösten jäljet pois niin ei tule hajuja. kyllä sen kanssa pärjää jos haluaa vaikka sanoisi kuka mitä tahansa.
itelläni 4kk pentu ja voi hyvin :=)

Täällä eräs "sinkku" yhden, kohta kahden, koiran omistaja.
Odotin että opiskelut olivat ohi ja olin työssä ennen kuin otin koiran. Ensinnäkin rahan vuoksi ja toiseksi ajan vuoksi. Ikinä ei voi tietää kuinka paljon koira sairastaakin. Vaikka vanhemmat ja suku on täysin tervettä on se silti mysteeri. Itse en ainakaan onnistunut opiskeluaikana säästämään tippaakaan vaan kaikki meni ja jouduin vielä olemaan töissä, läksyjen lisäksi. Ei siihen olisi koiraa saanut mahtumaan millään.

Tai olisi mutta ei sillä olisi ollut hyvä olla yksin eikä minulla olisi ollut aikaa kouluttaa sitä.

Joten sitten 25-vuotiaana sain ensimmäisen koiran kun oli jo työpaikka ja säännöllinen elämäntyyli.
Työt jäävät töihin ja vapaa-aika on sitten koiran kanssa vietetty.
Siinä on mentävä kotiin suoraan ja mietittävä muutenkin kaikki menot sen koiran kannalta. Kyllä sitä ihan yhtä lailla voi leffaan lähteä tai bilettämään mutta on pidettävä huoli siitä että se koirakin saa sen osansa.


Vanhemmat ovat minulla hoitopaikkana ja näin kun yksin elää niin se on ollut kullanarvoinen asia. Jos sellaista ei ole niin se on huono juttu. Itse en huonon 4h-kerho kokemuksen jälkeen luota koiraani kenelle vain.

Positiivisena asiana voisin kyllä sanoa sen kuinka ihanaa tästäkin on lähteä kotiin kun tietää että siellä odottaa iloinen lenkkikaveri.
Ja tietenkin sitten kaikki uudet ihanat ihmiset ja heidän koirat joihin olen tutustunut koiran kautta. Ystäväviä on tullut roppakaupalla treeneissä. Kyllä se minun elämä aika lailla pyörii koiran ympärillä.

Valintakysymys siis. Jos on tietää että sitä haluaa töiden jälkeen lähteä shoppailemaan, ystävien kanssa ulos tai käy bilettämässä joka viikonloppu niin mielestäni koira ei siihen elämään sovi.