Mä en olisi koskaan voinut uskoa sitä sinusta!
Mun elämässä oli tapahtunut paljon kaikkea ikävää. Olin ollut niin rikki, että toisinaan jo pelkkä hengittäminen tuntui työläältä. Ja vaikka minua olisi kosketettu höyhenen pehmeästi, sekin olisi silloin satuttanut. Olin niin vereslihalla henkisesti. Minä pelkäsin rakkautta, koska ihminen, joka vannoi minua rakastavansa satutti ja usein. Kuitenkin annoin ajan vaikuttaa, toimin arjessa kuin robotti. Kätkin tuskani visusti sisääni, jotta kukaan ei sitä näkisi. Mä en luottanut oikein keneenkään, enkä tahtonut asioistani puhua. Aika kului ja aloin eheytyä. Ja lopulta huomasin löytäneeni itseni uudelleen ja vihdoin sen oikean minän!
Mä kohtasin sinut. Mielestäni maailman ihanimman naisen. Sä kosketit mun herkkää sieluani niin voimakkaasti etten koskaan ollut kokenut mitään vastaavaa. Sun tapasi kirjoittaa, sun ääni ja lopulta sun näkeminen..mä heräsin eloon ja aloin toivoa..
Kaikki oli kuin tuli ja leimaus, minulle. Mutta mä annoin sen kaiken tapahtua itselleni. Vihdoinkin uskalsin. Tiedän olleeni täysillä mukana, ehkä liiankin.. En tahtonut sua sitoa, tiedän kokemuksesta mitä on, kun ei saa tehdä mitään ilman kyttäystä. Tahdoin vain tutustua sinuun..ja mä todella rakastuin sinuun heti.
Meidän menneisyydessä oli paljon samaa. Molemmat olimme kohdanneet elämässä tuskaa ja sellaista pahaa, jonka ymmärtää vain "hän", joka sen on kokenut. Siksi aloin luottamaan sinuun heti. Ajattelin, että ei toinen nainen, joka on käynyt läpi samoja asioita, voi loukata tahallaan. Nyt tiedän olleeni niin vitun naivi!!
Mä en jaksa ymmärtää miten sä voit vain kadota antamatta mulle mitään selitystä. Tiedätsä, yksikään mies ei ole onnistunut satuttamaan mua näin!! Mä olisin vain tahtonut sulta selvyyden, jotta en enää odottaisi sua..
Ajallaan nämäkin haavat paranee, mutta arvatkaapa paljonko vie aikaa, että uskallan taas luottaa.
Joten, kun kohtaat jonkun ja hän rakastuu sinuun: Älä satuta häntä tahallaan. Sille ei tietenkään voi mitään, jos tunne ei ole yhteinen. Mutta muista kunnioittaa häntä ihmisenä ja päättää myös se minkä olet alkuun saattanut: kunnialla! Sen ansaitsee meistä jokainen.
Mun elämässä oli tapahtunut paljon kaikkea ikävää. Olin ollut niin rikki, että toisinaan jo pelkkä hengittäminen tuntui työläältä. Ja vaikka minua olisi kosketettu höyhenen pehmeästi, sekin olisi silloin satuttanut. Olin niin vereslihalla henkisesti. Minä pelkäsin rakkautta, koska ihminen, joka vannoi minua rakastavansa satutti ja usein. Kuitenkin annoin ajan vaikuttaa, toimin arjessa kuin robotti. Kätkin tuskani visusti sisääni, jotta kukaan ei sitä näkisi. Mä en luottanut oikein keneenkään, enkä tahtonut asioistani puhua. Aika kului ja aloin eheytyä. Ja lopulta huomasin löytäneeni itseni uudelleen ja vihdoin sen oikean minän!
Mä kohtasin sinut. Mielestäni maailman ihanimman naisen. Sä kosketit mun herkkää sieluani niin voimakkaasti etten koskaan ollut kokenut mitään vastaavaa. Sun tapasi kirjoittaa, sun ääni ja lopulta sun näkeminen..mä heräsin eloon ja aloin toivoa..
Kaikki oli kuin tuli ja leimaus, minulle. Mutta mä annoin sen kaiken tapahtua itselleni. Vihdoinkin uskalsin. Tiedän olleeni täysillä mukana, ehkä liiankin.. En tahtonut sua sitoa, tiedän kokemuksesta mitä on, kun ei saa tehdä mitään ilman kyttäystä. Tahdoin vain tutustua sinuun..ja mä todella rakastuin sinuun heti.
Meidän menneisyydessä oli paljon samaa. Molemmat olimme kohdanneet elämässä tuskaa ja sellaista pahaa, jonka ymmärtää vain "hän", joka sen on kokenut. Siksi aloin luottamaan sinuun heti. Ajattelin, että ei toinen nainen, joka on käynyt läpi samoja asioita, voi loukata tahallaan. Nyt tiedän olleeni niin vitun naivi!!
Mä en jaksa ymmärtää miten sä voit vain kadota antamatta mulle mitään selitystä. Tiedätsä, yksikään mies ei ole onnistunut satuttamaan mua näin!! Mä olisin vain tahtonut sulta selvyyden, jotta en enää odottaisi sua..
Ajallaan nämäkin haavat paranee, mutta arvatkaapa paljonko vie aikaa, että uskallan taas luottaa.
Joten, kun kohtaat jonkun ja hän rakastuu sinuun: Älä satuta häntä tahallaan. Sille ei tietenkään voi mitään, jos tunne ei ole yhteinen. Mutta muista kunnioittaa häntä ihmisenä ja päättää myös se minkä olet alkuun saattanut: kunnialla! Sen ansaitsee meistä jokainen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
minä rakastan Sinua!
edes mitä rakkaus on!! Sori, en usko sun olevan hän.
Vastaukseni oli todella tyly. Mutta oikeasti en usko, että olet hän. Voi, kunpa olisitkin, nuo sanat olisi niin ihana kuulla.
Tosi outo kuva tulee tuosta sinun rakkaastasi tai ehkä paremminkin suhteestanne. Ihmissuhteen alkeisiin kuuluu, että toiselle selitetään, miksi suhde loppuu. Onkohan aivan varma, että olet kuunnellut häntä? Otitko tosissasi, kun hän sanoi, että hän lähtee tai että ei tästä mitään tule? Ripustauduitko häneen niin, että hänen oli sitten vain lähdettävä?
Muuten: sinun tarinasi ja tuon suhtenne kuvaus on hyvin paljon samanlainen kuin omani. Tosin meistä kumpikaan ei vain kadonnut - siihen olemme liian läheisiä. Ei läheistä ihmistä kai yleensö jätetä ilman selityksiä. Jokin selitys täytyy olla sille, ettei hän selittänyt...Viittaan aikaisempaan kappaleeseen...
satuttaa. Sait kaikki näyttämään siltä ettet tahdo mitään sen kummempaa. En tahtonut asioiden menevän niin....Kaikki se tunteitteni tukahduttaminen johti asiat siihen pisteeseen kuin johti. Olen tahtonut sinut alusta asti. Meillä todellakin olisi ollut kaikki edellytykset hyvään ihmissuhteeseen, mutta toisin kävi. Kaltaisesi ei unohdu milloinkaan.
sä olet? Anna siis joku vinkki itsestäsi. Mun rakkaus ei ole kadonnut yhtään mihinkään. Ja mitä tulee siihen, että en muka halunnut kanssasi sen kummempaa: MÄ HALUSIN SUT KOKONAAN! Siis jakamaan arkea, elämää, kaikkea. Sä olit nainen, jonka kanssa olisin ollut valmis mihin vaan!!
....vinkin?
että rakastan sinua. Jos olet pk-seudulta, en sitten ole hän, ikävää
Halusin vain purkaa tunteeni johonkin ja herätellä meitä kaikkia ajattelemaan omaa tapaamme toimia. Sillä ei niinkään väliä, onko kyseessä lyhyt vai pitempi "tuttavuus", koska nyt puhutaan tunteista. Mitään enempää en kerro.
Annan Sinulle anteeksi, en tuomitse. Käyttäytymiseesi on ollut varmaan joku syy. Ja minä rakastuin liian pian..liian paljon. Kiitos kaikille ketjuun osallistuneille. Piste!
älä mene pois. Katso minua silmiin. Tule luokseni kun minut jälleen kohtaat. Älä käännä päätäsi pois, tahdon katsoa sinua syvälle silmiin. Halata kanssasi, viipyä sinussa hetken. Älä pakene äläkä pelkää. Tiedän että olet pettynyt minuun, mutta tahdon hyvittää sinulle kaiken. Kunhan et vain pakenisi enää, jutellaan! Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Aina voi korjata virheensä. Voi kunpa saisin puhua myös omastakin puolestani, kuuntelisit minua.
puhuisitkin. Sitähän minä olen odottanutkin. Mikset itse ota yhteyttä?
...miten. En rohkene soittamaan koska en ole varma että olet oikea henkilö. Voisin laittaa s.postia jos olisi osoitteesi, mutta etpä milloinkaan sitä antanut.
että joku selitys parantaisi oloasi. Tosiasiassa näin ei kuitenkaan ehkä ole. Usko minua, kun sanon, että kaikesta reiluudesta huolimatta voi sattua todella kovaa, kun olet asettanut itsesi alttiiksi, ollut niin avoin kuin osaat. Ollut haavoittuvainen.
Kun toinen lähtee tai hylkää, valitsee jonkun muun, kaikista yhteisistä kiinnepinnoista valuu verta. Sinulla tuska valuu nyt ehkä paksumpina noroina, mutta se voi silti tyrehtyä nopeammin. Minulla verta tihkuu hiljakseen, osittain sulkeutuneiden haavojen saumoista. Joskus sitä suorastaan purskahtaa ja haava repeää uudestaan auki. Tällainen haava alkaa märkiä pidemmän päälle kyynistymisen ja mustasukkaisuuden vuoksi. Eikä se ole hyvä asia.
Lempeä asioiden pehmittely voisi tehdä tilanteestasi vielä vaikeamman kestää pidemmän päälle. Irtiottokin olisi varmasti vaikeampi.
Olet vihainen, loukkaantunut ja pettynyt.
Minä olen vain surullinen, alakuloinen ja ahdistunut.
Haavoittunut yhtä kaikki.
saa hylätä katoamalla kuin tuhka tuuleen!! Minä en tekisi niin koskaan. Minusta kivuliainta on ollut se, että odotan ja odotan..koska olen jopa miettinyt onko hänelle tapahtunut jotain kamalaa. Hän ei siis varsinaisesti ole tehnyt edes selväksi sitä, oliko tämä kaikki tässä.
Olen sitä mieltä, että kunniakas loppu suhteelle on sellainen, että toinen tietää, ettei tämä toimi tms. Ei sellainen, että kaikki jätetään auki, ilman selvyyttä, ilman lopetusta..Kun tietää, ettei toista enää kiinnosta, pääsee itsekin taas elämän alkuun. Jos heitän esimerkin: jos joku ihminen katoaa eikä häntä etsimistenkään jälkeen ole löydetty, alkavat läheiset jossain vaiheessa toivomaan, että löytyisi sitten edes hänen ruumiinsa. Siksi, että asialle tulisi piste, surutyö alkaisi ja turha odottaminen ja toivo saisi päätöksen. Epätietoisuus on aina kamalaa!! Esimerkkini oli aika hurja, mutta tiedän tuossa asiassa monesti vain käyvän noin.
pointin. on tosissaan hyvä, että joku piste asialle tulee. muuten jäänee omassakin tapauksessasi juuri tuo tihkuminen päälle.
No kenestä sie puhuit? Punapäisestäkö naisesta vai?
Siis onko mahdollista, että aikuinen (?) ihminen ottaa ja häviää jälkiä jättämättä?
Lähetän sinun haavoillesi balsamia ja muista jos hän tulee takaisin - mitkään maailman selitykset eivät vie pois jo tapahtunutta. Hänhän voi tehdä sen uudelleen ja taas uudelleen.
Ole varovainen ja luota, että tämä on vain askel johonkin uuteen - parempaan.
nainen vai herkkä mies?