Millaista sopivaan muistoa ehdotatte kun yhteisentein kulkeminen meillä päättyi.
Aikuisten syystä.
Naiselle oli myös neljän ikäinen tyttö jonka kanssa minulle oli erittäin hyvät välit myös.
Tulimme tosiaan toimeen.
Tahtoisinkin nyt jotenkin kiittää ja muistaa tätä lasta (äitiäkin muistan ja kiitän, mutta välit ovat nyt niin huonot meillä, että se ei käytännössä ole mahdollista).
Siis kyseessä on neljän vanhan tyttö.
Millaista pientä kiitos "lahjaa" ehdotette?
Mielestäni sen pitäisi olla sellainen joka säilyy tytöllä aikuisuuteen asti.
Olen miettinyt jotain ranne ketjua...jotain siis joka säilyisi.
Toki tällä lapselle jää palon opettamiani juttuja ja tapoja elämään.
Olisi vain niin kiva antaa jokin, aivan eleenä.
Aikuisten syystä.
Naiselle oli myös neljän ikäinen tyttö jonka kanssa minulle oli erittäin hyvät välit myös.
Tulimme tosiaan toimeen.
Tahtoisinkin nyt jotenkin kiittää ja muistaa tätä lasta (äitiäkin muistan ja kiitän, mutta välit ovat nyt niin huonot meillä, että se ei käytännössä ole mahdollista).
Siis kyseessä on neljän vanhan tyttö.
Millaista pientä kiitos "lahjaa" ehdotette?
Mielestäni sen pitäisi olla sellainen joka säilyy tytöllä aikuisuuteen asti.
Olen miettinyt jotain ranne ketjua...jotain siis joka säilyisi.
Toki tällä lapselle jää palon opettamiani juttuja ja tapoja elämään.
Olisi vain niin kiva antaa jokin, aivan eleenä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
lapsen kannalta sanoisin että anna hänen jatkaa elämää äläkä enään osallistu hänen elämään, koska pieni lapsi ei ymmärrä tällaisia" ero lahjoja"
Ensinnäkään, mistä haluat tyttöä kiittää?
Toiseksi, luuletko että äiti antaisi tytön pitää antamaasi korua ( tai muuta lahjaa)?
Kolmanneksi, jos tyttö on todella vain neljän, ei hän ymärrä asiaa.
Ajatuksesi on kaunis. Omaa kokemusta vastaavasta tilanteesta ei ole, mutta voisin ajatella kahta vaihtoehtoa.
Joko veisin lapselle pehmolelun tai vastaavan ja kertoisin samalla, lyhyesti erostanne ja että sinun tulee ikävä lasta, mutta pehmoa voi halata, kun on oikein ikävä. (tyyliin Äiti ja Jussi (siis sinä) erosi, koska eivät enää rakasta toisiaan, sinun tulee kovasti ikävä Minnaa (siis lasta) ja Minnankin varmaan aluksi sinua. Silloin voi otta Nallen kainaloon ja halata niin ikävä helpottaa.)
Toisena vaihtoehtona veisin jonkun korun ja sen mukaan kirjeen (mahdollisesti valokuvankin), jossa kerrot että sinua harmittaa teidän aikuisten ero, mutta tahdot että lapselle jää jokin muisto sinusta. Ja pyydät äitiä käymään kirjeen läpi lapsen kanssa nyt ja antamaan sen lapselle kun lapsi on isompi esim. rippikoulun jälkeen.
Lapsi ei välttämättä muista sinua konkreettisesti enää isompana, vaan hänelle jää enenmänkin mielikuvia (hän saattaa isompana kysyä äiti kuka oli se partasuinen mies joka laski hänen kanssaan mäkeä punaisella pulkalla). Silloin äitiä helpottaa kun voi kaivaa kirjeesi ja kuvasi esille ja kertoa lapselle sinusta tai muistuttaa että kyseessä on sama mies joka antoi sen nallen. (siinä vaiheessa hän pystyy luultavasti muistelemaan sinua jo ihan neutraalisti).
Muista että tytär on kuitenkin eksäsi lapsi et voi siis siis antaa hänelle mitää ilman eksän suostumusta. Jos hän ei hyväksy lahjomistasi, et voi muuta kuin talletta hyvät muistot tytöstä itsellesi ja toivoa, että tyttö tekee samoin.
hei!
kun ajattelet omaa aikaasi taaksepäin muistatko aikaa kun olit 4 v, en minä ainakaan.
Joten onko turhaa sellaisia muistoja tallettaa jotka on vain äidin muistoissa jonkin aikaa kestäneessä suhteessa. Lapsen mieli on onneksi niin avara että kykenee unohtamaan asioita joita ei näe joka päivä niin ikäväkin haihtuu nopeasti.
Minulla on tuosta iästä on muistoja vaikka miten paljon. Muistoni alkavat 3-vuotiaasta.
no on ihan kiva huomata että noinkin kaukaa jollakin on omia muistoja, sillä onhan minullakin mutta ne on kerrottuja juttuja jotka olen tavallaan ottanut omiksi muistoiksi koska nämä asiat kuuluu minun lapsuuteen ja joita en ole kyennyt itse muistamaan niin kaukaa.
..tai olen ajatellut että nuo varhaiset muistot johtuvat siitä että kyseessä on aika jolloin vanhempani erosivat. Itse eroa en muista mutta paljon pieniä asioita siltä ajalta.
Luultavasti pienen ihmisen pääkoppani sulki pois eroasiat ja korvasi ne arkipäiväisyyksillä.
Osta pari kivaa satukirjaa, sillä lukeminen antaa "pääomaa" tulevaisuutta ja koulua varten.
Anna joku lutunen pieni pehmolelu, mikä on helppo laittaa posken alle, kainaloon tai tarvittaessa taskuun. Mielellään sellainen lötkövartaloinen, se tuo turvaa. Jos voit vielä itse sen ojentaa ja yhdessä antaa sille nimen, aina parempi. Nyyh!