Yleensä ihmiset täällä keskustelussa miettivät, että mitkä ovat hyviä fantasiakirjoja ja mitä kannattaa ehdottomasti lukea. Minua rupeaa kiinnostamaan kuitenkin muutama asia. Mitä kirjoja EI kannata lukea missään tapauksessa, ja mitkä ovat huonoimpia fantasiakirjailijoita ja miksi? Ja vielä se, missä kirjoissa on liian ennalta arvattava juoni?
Itse vastaan nyt vain jotenkin pariin kysymykseen, mutta haluaisin kuulla muidenkin mielipiteitä.
R.A.Salvatorella ei ole mielestäni kovinkaan hyviä kirjoja, koska juonen rippeitä on hankala erotella taistelukohtauksista, jotka ovat monien sivujen mittaisia.
Eddingsin Belgarionin taru oli tietenkin ihan hyvä, mutta Mallorean taru seuraa aika samantapaista kaavaa, kuin se.
Jokaisessa kirjassahan on tietenkin aina jotain hyvää, mutta huonoja puoliakin löytyy... Enpä nyt listaa niitä tähän enempää...
Itse vastaan nyt vain jotenkin pariin kysymykseen, mutta haluaisin kuulla muidenkin mielipiteitä.
R.A.Salvatorella ei ole mielestäni kovinkaan hyviä kirjoja, koska juonen rippeitä on hankala erotella taistelukohtauksista, jotka ovat monien sivujen mittaisia.
Eddingsin Belgarionin taru oli tietenkin ihan hyvä, mutta Mallorean taru seuraa aika samantapaista kaavaa, kuin se.
Jokaisessa kirjassahan on tietenkin aina jotain hyvää, mutta huonoja puoliakin löytyy... Enpä nyt listaa niitä tähän enempää...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Nopeasti ajateltuna mieleen tulee pari nimeä:
Berek puolikäden paluu (kirjailijan nimeä en muista). Kirja kertoo spitaalista kärsivästä ja itseinhosta kylpevästä miehestä joka siirtyy fantasiamaailmaan, raiskaa ensimmäsen vastaantulevan naisen, ns. seikkailee ja palaa takaisin. Todella huono.
Jean Rabe - ellet ole täydellinen Dragonlance maailman fani, niin en suosittele. Rabe vie vain maailmaa alaspäin.
Berek Puolikäden paluu (Lord Foul's Bane) on itseasiassa loistava kirja. Kirjailija on nimeltään Stephen R. Donaldson ja kyseessä on ensimmäinen osa sarjasta The Chronicles of Thomas Covenant the Unbeliever, vuodelta 1977.
Oli todella vaikea löytää mistään päin maailmaa, kesti 20 vuotta... viimeistä osaa (Gilden Fire) en ole vieläkään nähnyt missään. Sen jälkeen seuraavaksi pitäisikin saada jatko-osa The Second Cronicles jne...
Sarjan parasta antia on ehdottomasti sen kieliasu. Ensimmäisen osan suomennoksen huonointa antia on vastaavasti kieliasu, en ole koskaan missään nähnyt surkeampaa käännöstä minkäänlaisesta tekstistä.
Olin itse asiassa suomennoksen luettuani kirjasta kanssasi täsmälleen samaa mieltä, mutta jostain osui käteen Donaldsonin The Man Rides Through, joka jäi sen verran mieleeni että ostin divarista Convenant-kronikan vain kirjailijan vuoksi. Ehdoton malliesimerkki siitä, miten surkea käännös voi pilata hyvänkin kirjan.
Toinen vastaava esimerkki käännösvirheestä on Hobitti, jonka uusi suomennos pilaa vastaavalla tavalla - kieliasu ei ole lähelläkään Tolkienin alkuperäistekstiä.
Oikeasti huonoa fantasiaa, vilkaise Normanin Gor-sarjaa...
..kuulla lisää perusteluja siitä, mikset pidä Berek puolikädestä. Mielestäni se todella hieno teos, sillä se kyseenalaistaa upeasti fantasian ja "toden" suhteen, puhumattakaan hyvästä kerronnasta ja siitä virkistävästä itseinhosta, jolla Covenant itseensä suhtautuu. Minkä ikäisenä kirjan luit? Jos olit kovin nuori, asiat eivät välttämättä auenneet. Itselleni on käynyt niin joidenkin kirjojen suhteen.
Uudemmat Dragonlancet ovat huonompien listalla, jotkut uudet sukupuolvet ja niin edespäin, hyväksyn ainoastaan "kuusi ensimmäistä" teosta. Salvatorea luen tosiaankin sanan varsinaisessa merkityksessä viihteeksi, eli kun minulla ei ole mitään muuta tekemistä. Muuten en siihen kajoa. Sama pätee Eddingsiin, jonka "huumori" ja kirjallinen kykenemättömyys luoda luontevia keskusteluja käyvät minulta pahasti yli kestokyvyn.
Minä halusin tarttua siihen, mitä sanoit iän vaikuttamisesta siihen, miten kirjan ymmärtää. Olen samaa mieltä, ja siksi kannattaa lukea kirja myöhemmin uuudelleen, kun on vanhempi. Mutta Eddingsin haukkumiseen minä en suostu yhtymään sitten ollenkaan. Minusta hänen huumorinsa on loistavaa. Yhtä kieroutunutta kuin minun..?=)Ja keskustelut...no, ovatko keskustelut fantasiakirjoissa koskaan luontevia?
Keskustelut fantasiakirjallisuudessa voivat olla luontevia - ja ovatkin, jos sekä kirjailija että kääntäjä tekevät työnsä hyvin, esimerkkinä TSH. Luontevuuden luovat kirjan maailmassa, sen tilassa eheästi, kunkin henkilön persoonaa noudattaen rakennetut repliikit ja keskustelut, jotka huomioivat henkilön ominaisluonteen. Ilman tätä kirjan omaa eheää todellisuutta (oli todellisuuden itsensä luonne sitten kuinka sekava ja monipolvinen tahansa)ei hyvästä kirjasta edes kannata puhua.
Kenenkään makua en kuunaan käy moittimaan, mutta itse olen sitä mieltä, että jos kuka tahansa henkilökaartista voi missä tahansa (v-mäisessä)tilanteessa heittää minkä tahansa "hauskan" kommentin, niin jotakin on silloin pielessä. Varsinkin kun suuri osa vitseistä liittyy naisstereotypioihin tai punastuviin aikuisiin miehiin. Yksi niistä harvoista Eddingsiin (oik. Eddingseihin) liittyvistä asioista, joka nykyään nostaa hymyn huulilleni, on väite hänen oma väitteensä siitä, että HÄN on tuonut seksin fantasiaan. No huh huh. Vaikka kovasti etsien ainakin kolmesti luin sekä Belgarionin että Mallorean, en kyllä seksiä löytänyt. Ei niin, että kyseessä olisi itseisarvo, mutta ei pitäisi prassailla sellaisella, mitä ei ole tehnyt... Dragonlancetkin pääsevät tässä suhteessa pidemmälle.
Onnittelut hyvistä ja perustelluista vastaväitteistä..no en minäkään sitä seksiä eddingseistä löytänyt, en kyllä etsinytkään...=) Ehkä ystävämme Eddings tarkoitti, että hänellä on enemmän sitä kirjoissaan kuin Tolkienilla. Tiedä häntä. Minä kuitenkin joka tapauksessa pidän Eddingsistä, sanottakoon hänestä sitten mitä vain.
En käy kieltämään henkilökohtaista kokemusta... Ja kaikesta morkkaamisesta huolimatta lukaisen itse Belgarionit ja Malloreat aina toisinaan uudestaan jotakin itselleni käsittämättömästä syystä. Tiedä häntä sitten miksi...
Listani liikkuu samoja linjoja muiden puhujien kanssa:
R.A.Salvatore - syvältä. Ei tarvinne selittää enempää.
D.Eddings - toistaa itseään, yrittää parittaa kaikkia päähenkilöitä keskenään ja huuromi on ala-arvoista.
Dragonlancet, jotka on kirjoittanut joku muu kuin H&W - rupesin miettimään, miksi ylipäätään luen niitä.
Lisäksi luin joku aika sitten edellisiäkin huonomman kirjan. Se oli jonkun suomalaiskirjailijan tekemä, luultavasti omakustanne. Nimi oli 'Tuulen tiellä' tai jotain sinne suuntaan.
Repliikkien perässä käytettiin aina pistettä mikä teki lauseista epäselviä. Tarina oli niin huono että alkoi suorastaan hävettää. Luin kirjan loppuun vain tietääkseni, kuinka syvälle voi ihminen vajota.
Salvatoren, Eddingsin ja Dragolancen suhteen olen täysin samaa mieltä...
Tuulen tiellä kirjan oikea nimi onkin tuulen tavoittelua... Itse pidin siitä, mutta parempaan olisi kyllä pystynyt. Suomalainen fantasia on yleensä hyvin harvinaista, joten mielestäni Taru ja Tarmo Väyrysen kirjat ovat aika rohkea veto suomalaista kirjallisuutta ajatellessa...
uusimmat dagorlancet ovat minusta todella huoneja.
ne toistaa samaa kaavaa ja tuntuu, kuin ne olisi kirjoitettu vain markkinallisista syistä. joidenkin mielestä nämä, viiden aika kirjat saattavat olla hyviä, mutta en itse pidä niistä. Margaret Weis ja tracy Hickmanhan eivät ole kirjoittaneet näitä kyseisiä kirjoja.
Olen samaa mieltä Salvatoresta, ja on jopa harmi myöntää se, mitä sanoit Mallorean tarusta. Minusta Ajan Pyörä on hieman tylsistyttävä, vaikkei juoni olekaan ennalta-arvattava. Se vain tökkii ainakin minulla, vaikka jotkut siitä tykkääkin...
Ajan pyörään liittyen tekisi mieli käyttää alatyylistä metaforaa liittyen wc:ssä käyntiin ja katkeamiseen... Kun ei lopu niin ei lopu.... Jordan on ainoa tietämäni kirjailija, jonka faniposti muodostuu vaatimuksista lopettaa sarja.. :) Pidän ihan Ajan Pyörästä, mutta rajansa kaikella.
En voi sanoin kuvailla, miten samaa mieltä olen Ajan pyörästä. Seitsemän ensimmäistä osaa meni joten kuten, mutta kahdeksannen heitin menemään kun olin ekalla sivulla menossa...
Olen samaa mieltä kanssanne. Jäin "koukuun" Ajan Pyörä sarjaan, sen ensimmäisen osan jälkeen, mutta muutaman osan luettuani aloin jo toivoa sarjan loppuvan pian...
Ärsyttävintä on kuitenkin älyttömän huono suomentaja, joka on vaihtanut monissa merkittävissä kohdissa henkilöiden nimien paikkaa... Siinä menee aivan sekaisin.
miksi kaikki mollaa Ajan pyörää... Viittikö joku Perustella kantansa, minusta se en ehdottomasti parhaita kirja sarjoja ja olen lukenut niitä jo 15 enkä malta odottaa että niitä suomennettaisiin lisää..
r.a salvatore=paska
ajanpyörä=paska
en muista...sitä yhtä paskaa
jne.
Ajan pyörä ei todellakaan ole paska.. Salvatorea en ole lukenut vähään aikaan
Anteeksi nyt vaan, tämä on mielipide, mutta voiko hyvää kirjasarjaa tehdä yli kymmentä osaa? En väitä tätä vain keskustelujen perusteella, olen myös yrittänyt lukea Ajan pyörää. Lukeminen tosin tyssäsi kolmanteen osaan (ihan torvi kirja!), kun kaikki alkoi taas "pyöriä" alusta. Siinä on toki mainioita hahmoja ja Aes Sedait ovat aivan jännittäviä, mutta liika juonen vääntely (enkä nyt tarkoita juonenkäänteitä!) on liikaa. Kun ollaan jo lähellä ratkaisua ja jokin tyssää, ei siinä mitään, mutta jos se käy monta kertaa yhden kirjan aikana, olen aika kyllästynyt. Ja vielä lisään, että kaikki tämä huono ei välttämättä löydy Ajan pyörästä, mutta tulipa lueteltua kirjojen muutkin huonot puolet.
Se ei todellakaan ole mikään huono kirja itse asiassa se on yksi parhaimmista...
Ja se on vaan hyvä että se on niin pitkä... Yleensä kirja sarjat loppuu liian lyhyeen, ainoa vika siinä on se ttä niitä kirjoja suomennetaan liian hitaasta (kaksi vuodessa) ja sen takia joutuu odottamaan että pääsee jatkamaan tarinan lukemista..
ajan pyörä on niiin kuiva vanha kusi joka jatkuu
miiiiljoonaan osaan!
olin alottanu lukemaan yhtä osaa.en kerinny lukea
kun muutavan sivun niin palautin sen.
-juoni on paska
-ei päätä eikä varsinkaan HÄNTÄÄ!
-henkilöissä menee sekaisin
-liian paljon sanoja joita ei tiedä
-täytyy joka toisen sanan selityksen kattoo sanastosta
että joiden muittenki mielestä,ajan pyörä on
OUT!SIINÄ PASKA KIRJA LUETTAVAX!TOIVOTTAVASTI
KUIHUDUT SEN PARISSA!
ei sanastoa tarvitse koko ajan tuijottaa. Voi tyynesti sopeutua siihen, ettei muista henkilöä tai tunne asiaa ja odottaa, että kirjailija sen selventää, se kun on kirjailijan homma. Epävarmuuden sietokyky on lukijan paras kaveri. Älä siis käytä sanastoa, se on turha, eikä sellaisia pitäisi mielestäni kaunokirjallisuudessa edes olla. Jos menee liian vaikeaksi, kannattaa siirtyä helpompitajuisiin kirjoihin. Sanoin, että Ajan Pyörän vikana on liika pituus. Huonoksi en sitä varsinaisesti menisi kuitenkaan sanomaan, kun käsieni välitse on kuitenkin lukuhistoriani aikana kulkenut sen verran ihme viritelmiä, ts. kirjoja, joiden juonessa ei oikeasti ole logiikkaa.
tässä jatkoa:
aika moni kirja on paska jne.
se jäätuulrn maa tai joku jää juttu oli
ajan pyörääkin paskempi
Tarkoitat varmaankin Jäätuulen laaksoa, ja se ei todellakaan ole paska se taitaa itseasiassa olla paras kirja sarja jota olen lukenut...
Jos mielikuvitus eiriitä fantasia kirjojen lukemiseen ei kannata syyttää siitä kirjoja vaan itseään...
ajanpyörä on aika huono...
ja oli niitä
muitaki TODELLA huonoja...
äääääääääääääääääh
en jaksa luetella.