ja mitä se silloin tarkoittaa? Tai tarkoitttaisi? Parhaimmillaan... eli kuinka haluaisit elämän suhteiden olevan?
Voitteko olla luonnolliseti oma itsenne?
CannedHeat
22836
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
kun esimerkiksi meidan emanta.. en sitten kirveellakaan noita yhden Koon sukahousuja jalakaani
vettais..lol--l-h
kaikissa ihmissuhteissa. Olen niin laiskakin, etten edes viitsisi ryhtyä esittämään jotain itselleni vierasta roolia.
Ajattelitko ulkoista vai sisäistä, kun esitit kysymyksesi?
Minulla ei olisi kerta kaikkiaan energiaa ruveta esittämään jotain muuta kuin mitä olen.
Jos ei kelpaa, menkööt muuhun seuraan....
Helpoimmalla pääsee - vaikka sitten saakin vähän "erikoisen" ihmisen leiman.
>;b
Suhteita, joita elämässä on tarkoitin. Ihmisuhteita,
suhdetta omaan itseen, elämään yleensä... mitä oikeastaan on "rehellisyys" tai "vastuu"?
minäkin kaiketi olen saanut:)
Jouduttuani työelämässä ristiriitaan tavoitteitteni ja mahdollisuuksieni kesken löysin, pohjukaissuolileikkauksen asemesta vastauksen peilistä.
Otin kravatin pois kaulasta ja vaihdoin suorat hoisut farkkuihin.
Samaa ajatusta olen soveltanut muuhunkin elämääni.
En ota ympäristön paineita.
Tärkeintä on perheeni ja oma hyvinvointini välittämättä muista.
Mainokset eivät vaikuta elämäntapaamme.
Rikoslaki ja jossain määrin yleiset soveliaisuuskäsitykset rajoittavat muuten aitoa käyttäytymistä.
Pukeutumistani ja kielenkäyttöänä vaimo joskus moitiskelee.
Jos joku paheksuu elämäntapaani niin sehän on vain hänen migreeninsä!
Sanottakoon että olen maksanut ja maksan veroni.
Muutamaa liikennesakkoa lukuunottamatta tililläni ei ole rötöksiä.
Penskat ovat yhteikuntakelpoisi akateemisia.
Itse lopetimme vaimon kanssa työnteon 50:n pinnassa ja elämme täysipainoista elämää, etupäässä omilla varoillamme.
Säälittä nähdä kuinka paljon keinotekoiset, mainosten ja ympäristön luomat paineet ohjaavat ihmisten käyttäytymistä ja ratkaisuja.
Kaiken lisäksi seurauksena tyytymättömyys koska aina löytyy jotain sellaista johon omat resurssit eivät riitä!
...aina henkiset resurssit... mutta luonto on aika armollinen siinä tapauksessa:)
että tässä iässä vielä jaksaisi jotain roolia vetää, - ei jaksa ei.., mutta ei kai täällä nyt ihan apina-asteellekaan voi heittäytyä..:/
ja..elämän suhteiden, - mitä tarkoitat elämänsuhteella?
Elämään suhtautumisen ymmärrän, ja elämäni suhteen, mutta "elämän suhde" on hieman outo käsittää, ainakin minusta tuntuupi siltä...
Oli hieman "huonosti" kirjoitettu... tarkoitin kaikkia suhteita elämässä.
Olen saanut aina olla oma persoona, ilman ulkoa luotuja rajoja.
Lapsenakaan ei ollut mitään ns. kiellettyä asiaa tai ehtoja, oli vain kaksi vahvaa omilla ajatuksilla ja toimintamallailla parisuhteessa elävää vanhempaa, jotka omalla esimerkillä viestittivät ne periaatteet, kuinka on helppo elää ilman eripuraa tai toisen määräämistä, sekä kunnioittaa jokaista ihmistä lapsesta vanhukseen.
Ikinä en muista kotoa ensimmäistäkään sellaista konfliktia vanhempien välillä tai lasten ja vanhempien välillä, johon olisi liittynyt mitään vähäkään uhkavaa käytöstä.
Meillä kokoontui kaikki naapureidenkin eri ikäiset lapset leikkimään, sillä meillä sai olla lapset omissa leikeissään ilman vanhempien osallistumista muuten, kuin 'hädän hetkellä' olla joko henkisenä tai fyysisenä apuna.
Isä osasi tehdä kylän parhaat 'kaarikot/ nuolet' ja hän usein malliksi ampui ne niin korkealle, että olivat pitkän aikaa taivaalla näkymättömissä, ennenkuin tipahtivat johonkin lähelle pihapiiriä.
Samoin olen toiminut lasteni sekä vaimon suhteen eikä mitään vaikeuksia ole kenelläkään ollut suhteessa toisiin ihmisiin tai yhteiskunnan rajoituksiin/ määräyksiin.
Olen saanut elää juuri itselle sopivimman kasvamisen ja elämänkaaren ja yrittänyt antaa vapaan kasvamisen mallin myös jatkua seuraavaan sukupolveen ja toistaiseksi sekin on omasta mielestä sujunut aivan kohtuullisesti ja yhteiskunnasta sekä toisista kiinnostuneet nuoret aikuiset ovat selviytyneet niin parisuhteissaan, että yhteiskunnan jäseninä aivan ok.,käyvät myös äänestämässä, ym.
Kirjoituksetasi kuulsi se, että kysymykseni ei tavallaan "kosketa" sinua:)?
oma itseni.
Kysymys,,,,kuinka haluaisit elämän suhteiden olevan,,,,,en ymmärrä kysymystä? -mitä tarkoitat sillä.
mielestäni vain suhteissaan...kaikkeen.
Millainen olen oma itteni tai olla oma itteni,kerro sinä.
"omaa itseään" olemassakaan, vai onko vain erilaisia
suhteita?
Jos tarkoitat "elämän suhteilla" ihmissuhteita, ei sellaisella suhteella ole menestymisen edellytyksiä, joissa esitetään jotain roolia.
Tietysti ihmisellä on tietynlaiset sosiaaliset roolit, ammattirooli, äidin tai isän rooli, sisaren tai veljen, ystävän jne., mutta minä olen sen verran yksinkertaisesti rakennettu, etten edes osaisi tietoisesti esittää jotain roolia. Olen törmännyt muutamiin sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa on vaikea olla tekemisissä, koska he itse ovat epäaitoja. Parhaiten viihdyn välittömien ihmisten kanssa, joiden kanssa voi olla ihan rennosti juuri sellainen kuin on.
Oletko ajatellut mikä noissa ihmisissä on sellaista,
että ajattelet heidän olevan aitoja tai epäaitoja?
Joskus sitä vaan on oma itse jos ei ole itsekontrollin tarvetta. Mitä on luonnollisesti oma itsensä, sitä en ymmärrä. Tänään töissä tuli aika hulabaluu kun olin oma itseni. Ihan ystävällinen "minä". Kuitenkin kinastelu päättyi siihen, että vastapuoli lähti sairaslomalle. Minua ei huvittanut kinastella eikä stressaantunut "vastapuoli" saanut muuta kuin "rähistä" keskenään. Tämä on tyhmä esimerkki mutta etenkin töissä olen ajoittain jossakin roolissa joka ei ole minä.
suhteista... niin ovatko ns."roolitkin" vain suhteita, joissa ei ole oikein kotonaan... luonnollisesti?
Työroolilla tarkoitin lähinnä sitä miten meistä jokainen "joutuu" käyttäytymään, no vaikka oopperassa käyttäydytään eri tavalla kuin baarissa. Ja pukeudutaan. Töissä omaa jonkinlaisen imagon tai käyttäytymismallin. Minä olen oma itseni silloin kun ei tarvitse kontrolloida omaa käytöstä. Vaikka hillitön nauru on jokaiselle varmaan se tila, jossa viihtyy ja tuntee olevansa lähmpänä omaa itseään. Harmittaa tuo työjuttu. Taisi tulla pitkä sairis tälle ihmiselle. Itse en koskaan ole ilkeä muille enkä aloita riitoja, mutta valitettavasti osaan olla niin kyynisen veemäinen että riidanhaastajalla menee närvit.
että "joutuu" käyttäytymään tietyllä tavalla? Eikö se kuitenkin ole jollain tavalla valintakysymys?
Kenenkä tai minkä takia "joutuu"?
Ajattelen noita esimerkkejä... oopperaa, baaria, työelämää jne..
Voisiko se olla niin, että kun roolit näytelmissä/elokuvissa on etukäteen kirjoitettuja, niin sitä ikäänkuin seuraa automaattisesti käsikirjoitusta? Mutta miksi? Miksei sitä voi luovasti vain "inspiroida" kaikissa suhteissa?
Miksi riidankylväjän sairaslomaa pitäisi harmitella, vai kuuluuko sekin "käsikirjoitukseen"? :)
No ei se ole niin helppoa selittää. No ajattele nyt mitä voit koton tehdä, ja teet sen ilman kummempaa harkintaa. Jos menet oopperaan puku päällä ja keskityt taukodrinkillä nenänkaivuuseen, niin kai sitä Joutuu vähän outoon valoon. Voihan sitä valita toisinkin mutta itse en tekisi sitä oopperassa tai muussa vastaavassa paikassa/tilanteessa. Kenenkä tai minkä takia joutuu? No, kanssaihmisten. Tuo käsikirjoitus kuvaa hyvin sitä "sanomatonta sopimusta" ja niitä normeja joiden mukaan käyttäydymme. Tämä työkaverin "työtapaturma" oli ehkä sitä inspirointia muttei parhammillaan. Sitä sairaslomaa ei näköjään harmitella. On suututtanut muitakin ihmisiä niin paljon että ovat vain tyytyväisiä ja toivovat mahdollisimman pitkää lomaa. Mutta kyllä me inspiroidaan. Välillä on niin idioottimaisia juttuja ettei niitä kehtaa katsoa videolta. Jutut on ihan viattomia, kaikilla on vaan otollinen olotila vähän irrotella ja mopo alkaa lähteä käsistä. Hyvässä seurassa tulee sellanen "mitä keksitään" fiilis ja jutut alkaa rönsyilemään. Ollaan sitten niitä lapsia.......