Hei!
Meilla on kaksi koiraa, toinen on yhdeksän vuotta ja toinen on kolme vuotta. vanhempi on tosi kiltti ja rauhallinen. nuorempi on vilkas ja leikkisä. joskus se näyttää hampaita minulle (emännälle). isännälle se ei ole näyttänyt hampaita kuin kerran ja siloin koira nukkui tai herätessään näytti hampaita. siihen siis oli syy.
minulle ja muille koira näyttää hampaita monissakin tilanteissa. esim:
- silloin kun silitän sitä kun se on maassa makoilemassa
- silloin kun annan sen nuolla jätskitikkuni jämät ja otan tikun pois niin se näyttää hampaitaan
- joskus kun meillä on vieraita ja ne ojentaa kättä että silittää niin se näyttää hampaita
...
eli isäntää tämä koira kunnioittaa mutta minulle se on epäluuloinen ja arka. kummankin appivanhemmille koira suorastaan kumartelee. olen yrittänyt jättää turhat lällyttelyt pois ja lopettanut sohvalla yhäaikaa istumisen sekä en enää pussaile koiraa kuonoon. se ei ole ikinä purrut ketään.´se vain näyttää hampaitaan. ihan kuin se omistaisi koko paikan (asunnon, ihmiset yms)
minusta tuntuu että koira pitäisi lopettaa mutta emme sitä halua kuitenkaan. voiko koira lopettaa pahaa tapaansa? miten tästä hampaiden näyttelystä pääsisi eroon?
T: apua pian kaipaava
Meilla on kaksi koiraa, toinen on yhdeksän vuotta ja toinen on kolme vuotta. vanhempi on tosi kiltti ja rauhallinen. nuorempi on vilkas ja leikkisä. joskus se näyttää hampaita minulle (emännälle). isännälle se ei ole näyttänyt hampaita kuin kerran ja siloin koira nukkui tai herätessään näytti hampaita. siihen siis oli syy.
minulle ja muille koira näyttää hampaita monissakin tilanteissa. esim:
- silloin kun silitän sitä kun se on maassa makoilemassa
- silloin kun annan sen nuolla jätskitikkuni jämät ja otan tikun pois niin se näyttää hampaitaan
- joskus kun meillä on vieraita ja ne ojentaa kättä että silittää niin se näyttää hampaita
...
eli isäntää tämä koira kunnioittaa mutta minulle se on epäluuloinen ja arka. kummankin appivanhemmille koira suorastaan kumartelee. olen yrittänyt jättää turhat lällyttelyt pois ja lopettanut sohvalla yhäaikaa istumisen sekä en enää pussaile koiraa kuonoon. se ei ole ikinä purrut ketään.´se vain näyttää hampaitaan. ihan kuin se omistaisi koko paikan (asunnon, ihmiset yms)
minusta tuntuu että koira pitäisi lopettaa mutta emme sitä halua kuitenkaan. voiko koira lopettaa pahaa tapaansa? miten tästä hampaiden näyttelystä pääsisi eroon?
T: apua pian kaipaava
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aika vaikeaa on saada koira muuttamaan tapojaan. Laumaeläimenä se hakee paikkaansa laumassa. Taidat olla koiran mielestä sitä alempana. Fyysinen kuritus luultavasti saa sen araksi ja se koittaa puolustautua näyttämällä hampaitaan. Vanha konsti on torua ja näpsäyttää lehdellä kun koira käyttäytyy huonosti. Ota yhteyttä esim. johonkin koirien järjestöön ja kysy neuvoa.
koira kokeilee sinua, se luulee tai yrittää olla "laumassa" (teidän perhe/lähipiiri) paremmassa asemassa kuin sinä.
joillekkin roduille tälläinen käyttäytyminen on tyypillisempää mutta toiset rodut pyrikivät kaikin keinoin miellyttämään ihmisiä eivätkä ole niin omapäisiä.
sellainen irvistely tuntuu varmaan ikävältä. meillä oli sama ongelma kun otimme koiran (tyttökoira, veikkaan että teilläkin on tyttö??)joka totteli hyvin miestäni mutta minua (vaikka olin koiran kanssa paljon enemmän, ruokin ja lenkitin ym..)koira selvästi uhmasi vaikka muuten kiltti olikin. joskus murisi ja joskus ulkona rähisi ym tottelemattomuutta. lenkillä kun en mennyt sinne minne koira halusi niin näykkäisi joskus kädestä kun yritti viedä hihnaa kädestäni...
tässä sitten auttoi se kun tosiaan otin koiralta luulot pois, en tietenkään lyömällä vaan kun rähinää tms ilmeni niin kellistin koiran selälleen ja irvistelin ja murisin sille (älä tee tätä ihmisten ilmoilla, hehheh...) tai otin niskasta kiinni. kyllä se siitä sitten...
missään tapauksessa koiraa ei kannata lopettaa mutta sionun on ehdottomasti saatava se kunnioittamaan itseäsi ettei se ala kokeilemaan rajojaan enempää..
Se meidän koira on muuten sekarotuinen (collie/saksanpaimenkoira/labbis)..
mun mies saa riepottaa koiraa miten sattuu ja leikkii monesti sen kanssa tosi rajusti
=selättää ja pitää kuonosta kiinni, ja sitte niillä on kivaa=) tein päätöksen että alan leikin sen kanssa samalla tavalla, mutta se ei kauaa tehonnu. eli sillon ku se irvii niin se pitää vissiin kunnolla selättää??? mua pelottaa että ku sillon ne hampaat esillä jo niin uskaltaako siihen mennä ottamaan niskasta kiinni ja selättää sitten..
ja entä se ku se irvii vieraille?
vinkkejä??
näytän vain meidän labradorille penkin alusta ja sanon ei
Kokeile :)
Joskus voi joutua koiran kanssa painimaankin, jos tilanne on tosi paha, mutta mieti ensin ihan jokapäiväisiä tilanteita koirasi kanssa. Meillä koira ei näyttänyt isännälle hampaita, mutta muuten kyllä pomotti kuus-nolla, minulle ei isotellut.
Kun lähdette ulos, istuta koira paikoilleen, pue itse rauhassa, kytke koira ja anna sitten vasta koiralle lupa lähteä ulos - näin sinä päätät lähtemisen, ei koira. Kun annat ruokaa, koira jälleen istumaan, laitat kupin maahan, nouset rauhallisesti - ja annat koiralle luvan mennä syömään. Sinä päätät, milloin leikki/hellyttely alkaa ja milloin se loppuu, mihinpäin lenkillä mennään ym. Ainakin meillä on selvitty näin pienillä asioilla johtajuuden selvittämisessä, vaikka muuten olikin itsepäinen koira.
Lenkillä kannattaa vaihtaa välillä suuntaa ihan yhden äkin, niin että jopa nykäiset remmistä saadaksesi koiran seuraamaan sinua.
Samoin ulos lähtiessä/sisälle tulossa ihminen menee aina ensimmäisenä sisään/ulos. Voit käskeä koiran paikalleen niin pitkäksi aikaa että olet päässyt itse ulos ovesta ja anna koiralle vasta sitten lupa tulla.
... mutta meillä mentiin joskus uroksen kanssa niin pitkälle että nostin sen "seinälle" kun ei tuntunut muu enää menevän perille.
Ensinnäkin SINUN pitää päästä pelontunteestasi eroon. Et pysty tekemään yhtään mitään asemasi hyväksi niin kauan kun pelkäät koiraasi. Seuraava asia on opetella uusi rooli, SINÄ olet se joka MÄÄRÄÄ eikä koira. Tämä vaatii itseltä paljon työtä, tiedän, mutta nyt pitää opetella toimimaan niin että koirasi ei saa mitään "ilmaiseksi" vaan se joutuu tekemään aina jotain asioiden eteen. Ja MUISTA VAATIA koiraa suorittamaan KAIKKI annetut tehtävät. Jos annat koirasi jättää YHDENKIN tehtävän suorittamatta/puolitiehen, saat aloittaa kaiken alusta. Tämä on erittäin tärkeää kun tarkoituksena on nousta arvojärjestyksessä ylös päin.
Tottelemaan ennen silitystä, odottamaan ja/tai tekemään temppuja ennen ruokaa, jäämään viimeiseksi aina sisään/ulos mennessä jne.
Kaikki riippuu siitä kuinka hyvin pystyt voittamaan oman pelkosi opettelemaan uuden "käyttäytymismallin" niin että se on suoraan "selkärangassa".
Jos mikään näistä ei tunnu toimivan, käytä kovempia otteita, mutta huomioi silloin koirasi rajat. Kaikki yksilöt eivät kestä kovia otteita.
Saa mailata, jos haluat kysellä jotain lisää.
itselläni on uros jackrussell, reilun vuoden ikäinen, ongelmia oli ensialkuun monesti, kunnes kyllästyin ja otin kovemmat otteet.
joka kerta kun puhe ei tehonnut, annoin luunapin, jos se ei tehonnut, nostin niskasta puhutteluun.
pahimmat yhteenotot johtivat "selkäsaunaan" eli tömäytin sanomalehdellä tai heitin esim. kengällä kohti ja kyllä auttoi, kunnioitusta rupesi löytymään.
jouduin jopa puremaan takaisin kun koira kävi käteen kiinni, nykyään ongelmia aiheuttaa enää naiset joilla on kuukautiset, uros omii nämä "nartut" ja kuvittelee olevansa johtaja, mutta siihenkin riittää vain terävä komento ja koira alistuu.
jokainen koira on yksilö, samoin jokainen rotu on erilainen, terrierit nyt ovat muutenkin ärhäkästä päästä ja tiesin ottavani työlään koiran.
hetkittäin meinasin jo luopua koko koirasta, mutta se on muisto vain, en antaisi koiraa pois mistään hinnasta.
Kaikki koirat ei näytä hampaitaa vihaisuuttaan, vaan ne tavallaan yrittävät hymyillä. Jos koira murisee hampaan näyttämisen ohessa ja luimistaa korviaan, silloin on tosi kyseessä ja koira on vihainen. Tunnen monia koiria, jotka tyytyväisiä ollessaan näyttävät hampaitaan, eli "hymyilevät". Älä rankaise koiraa tuosta, jos se tosissaan vain näyttää niitä eikä murise. Toinen yrittää vaan osoittaa sulle ihmismäiseen tapaan olevansa tyytyväinen.