Ositus ja jako???

Kiitos vastauksesta, kiiiiitos. Mutta kun olen niin tollo näissä lakitermien käsittämisessä. Siis:

Onko ositus vain aviopuolisoiden välillä tapahtuvaa jakamista? Kun siis aviopuolisoiden omaisuutta jaetaan, se = ositusta?

Vanhempani kuolivat viime vuonna. Heidän omaisuutensa on jakamatta ynnä osittamatta, kuolinpesän hallussa siis. Nyt yksi sisarus vaatii osuuttaan yhdestä kiinteistöstä, jonka me muut haluamme edelleen pitää kuolinpesämme hallussa. Tämä ei siis ole osittamista? Kun maksamme hänelle osuutensa, on se jakamista?

Kun matematiikassa osittaminen ja jakaminen käsittääkseni on yksi ja sama asia, niin miksi ihmeessä niin ei ole täällä omaisuutta jaettaessa????? Kun 100 (sata) jaetaan 4:llä, se satanen jaetaan = ositetaan neljään osaan ja tulos on aina 25 riippumatta siitä, onko puhutta jakamisesta vai osittamisesta.

Miksi oi miksi lakikielessä pitää olla tämmöisiä kommerverkkejä? Miksi ei jakaminen ja osittaminen VOI olla sama asia????? VAI OVATKO NE SAMA ASIA ???

Berillinen kirjoitti:

Kiitos vastauksesta, kiiiiitos. Mutta kun olen niin tollo näissä lakitermien käsittämisessä. Siis:

Onko ositus vain aviopuolisoiden välillä tapahtuvaa jakamista? Kun siis aviopuolisoiden omaisuutta jaetaan, se = ositusta?

Vanhempani kuolivat viime vuonna. Heidän omaisuutensa on jakamatta ynnä osittamatta, kuolinpesän hallussa siis. Nyt yksi sisarus vaatii osuuttaan yhdestä kiinteistöstä, jonka me muut haluamme edelleen pitää kuolinpesämme hallussa. Tämä ei siis ole osittamista? Kun maksamme hänelle osuutensa, on se jakamista?

Kun matematiikassa osittaminen ja jakaminen käsittääkseni on yksi ja sama asia, niin miksi ihmeessä niin ei ole täällä omaisuutta jaettaessa????? Kun 100 (sata) jaetaan 4:llä, se satanen jaetaan = ositetaan neljään osaan ja tulos on aina 25 riippumatta siitä, onko puhutta jakamisesta vai osittamisesta.

Miksi oi miksi lakikielessä pitää olla tämmöisiä kommerverkkejä? Miksi ei jakaminen ja osittaminen VOI olla sama asia????? VAI OVATKO NE SAMA ASIA ???

Kuvaamasi tilanne ei ole ositusta - vaan todellakin perinnönjaon vaatimista.

* Laki on kummallista koukeroa. Osin syynä aikoinaan vieraista kielistä johtueet käännökset.
Jos kieli kovasti haittaa, niin mieti, että ositus = otetaan osa sivuun, eli ei jakoa mitenkään tapahdu - ja jaossa puolestaan jaetaan jotain ;)

Berillinen kirjoitti:

Kiitos vastauksesta, kiiiiitos. Mutta kun olen niin tollo näissä lakitermien käsittämisessä. Siis:

Onko ositus vain aviopuolisoiden välillä tapahtuvaa jakamista? Kun siis aviopuolisoiden omaisuutta jaetaan, se = ositusta?

Vanhempani kuolivat viime vuonna. Heidän omaisuutensa on jakamatta ynnä osittamatta, kuolinpesän hallussa siis. Nyt yksi sisarus vaatii osuuttaan yhdestä kiinteistöstä, jonka me muut haluamme edelleen pitää kuolinpesämme hallussa. Tämä ei siis ole osittamista? Kun maksamme hänelle osuutensa, on se jakamista?

Kun matematiikassa osittaminen ja jakaminen käsittääkseni on yksi ja sama asia, niin miksi ihmeessä niin ei ole täällä omaisuutta jaettaessa????? Kun 100 (sata) jaetaan 4:llä, se satanen jaetaan = ositetaan neljään osaan ja tulos on aina 25 riippumatta siitä, onko puhutta jakamisesta vai osittamisesta.

Miksi oi miksi lakikielessä pitää olla tämmöisiä kommerverkkejä? Miksi ei jakaminen ja osittaminen VOI olla sama asia????? VAI OVATKO NE SAMA ASIA ???

karkeasti = osituksessa erotellaan kaikki aviopuolisoiden omaisuus joko miehen tai vaimon omaisuudeksi. Ja vasta sen jälkeen tiedetään, mitä lapset isänsä/äitinsä kuoleman jälkeen perivät. Jos isä on kuollut, niin lapset eivät peri äidin omaisuutta, vaan vain isän omaisuuden. Ja äiti ei peri mitään.

jako = se isältä peritty omaisuus jaetaan tasan lasten kesken. Jakoa ei voi oikein tehdä ennen ositusta, koska sitä ennen ei oikein tiedetä mitä siihen perintöön kuuluu.

En taida pystyä yksinkertaisempaan esitykseen.