kulkuri
juustoinen kuu
valauttaa kalpean kajon
katulamppujen halo-
geenisiin katveisiin lymyää
jäisten puunrunkojen
ryhmyisten kuorien
rupisten ryppyjen
onkaloihin vajoten
kumotellen yön kulkurina
viipertäen unisten härmeiden
kiilottavina silminä
hapertuvina kajastuksina
nakertavanmakeana
hyväilevänä suukkosuuna
taivaannavalle leiskautuen
ikuisuuteen
__
¤
tämän runon ”synnystä” voisin kertoa selvennykseksi Teille:
Hessu-Kissa oli laittanut runonsa Yöllinen, piano Kirjailijanalut –palstalle, ja siihen sitten nimimerkki Asdf oli laittanut perään oman runonsa. Sitten tämä Asdf:n runo jotenkin yhtäkkiä inspiroi minuakin kirjoittamaan ylläolevan runon, jonka laitoin jatkeeksi ketjuun. Eli seurasin Asdf:n runon riimejä ja kirjoitin omat mielikuvani niiden inspiroimana.
No. Nyt aamulla tuli mieleeni, että Hessu-Kissa saattaa olla näreissään, kun en laittanut mitään selitystä, vaan tungin oman runoni sinne. Siksi tämä selvennys myös Hänelle. Hänen alkuperäinen runonsa sai aikaan jo kaksi uutta runoa, joten aika metka ja herättävä on hänen runonsa eikö vain!
Käykö Teille Runoilijat / Kirjoittajat niin, että luettuanne runon (tai jonkun tekstin, ihan minkä tahansa) saattekin siitä yllättäen inspiraation toteuttaa jotakin omaa?
Kirjoitan paljon kaikenlaista ja olen näiltä Runo-, Rakkausruno-, Jatkonovelli- ja Kirjailijanalut -palstoilta saanut lukemattomia oivalluksia omiin teksteihini.
Joten kiitos kaikille kirjoittajille inspiraattoreilleni. Aika harvoin kommentoin runojanne vaikka luenkin ne ahkerasti. Jotkut Teistä kirjoittavat niin upeita riimejä, että niitä luettuani kutistun ihan vihreäksi kirpuksi. Mutta Teillä runoilijoilla on niin monta nimimerkkiä palstoilla, että koskaan ei saa oikein selvyyttä, kuka ne oikeasti on kirjoittanut. Ehkä he sitten ilmoittavat täällä, kun runokirjat ovat kaupan hyllyillä ostettavissa. Toivon.
Runoilkaa lisää! ja kirjoittamisiin!
juustoinen kuu
valauttaa kalpean kajon
katulamppujen halo-
geenisiin katveisiin lymyää
jäisten puunrunkojen
ryhmyisten kuorien
rupisten ryppyjen
onkaloihin vajoten
kumotellen yön kulkurina
viipertäen unisten härmeiden
kiilottavina silminä
hapertuvina kajastuksina
nakertavanmakeana
hyväilevänä suukkosuuna
taivaannavalle leiskautuen
ikuisuuteen
__
¤
tämän runon ”synnystä” voisin kertoa selvennykseksi Teille:
Hessu-Kissa oli laittanut runonsa Yöllinen, piano Kirjailijanalut –palstalle, ja siihen sitten nimimerkki Asdf oli laittanut perään oman runonsa. Sitten tämä Asdf:n runo jotenkin yhtäkkiä inspiroi minuakin kirjoittamaan ylläolevan runon, jonka laitoin jatkeeksi ketjuun. Eli seurasin Asdf:n runon riimejä ja kirjoitin omat mielikuvani niiden inspiroimana.
No. Nyt aamulla tuli mieleeni, että Hessu-Kissa saattaa olla näreissään, kun en laittanut mitään selitystä, vaan tungin oman runoni sinne. Siksi tämä selvennys myös Hänelle. Hänen alkuperäinen runonsa sai aikaan jo kaksi uutta runoa, joten aika metka ja herättävä on hänen runonsa eikö vain!
Käykö Teille Runoilijat / Kirjoittajat niin, että luettuanne runon (tai jonkun tekstin, ihan minkä tahansa) saattekin siitä yllättäen inspiraation toteuttaa jotakin omaa?
Kirjoitan paljon kaikenlaista ja olen näiltä Runo-, Rakkausruno-, Jatkonovelli- ja Kirjailijanalut -palstoilta saanut lukemattomia oivalluksia omiin teksteihini.
Joten kiitos kaikille kirjoittajille inspiraattoreilleni. Aika harvoin kommentoin runojanne vaikka luenkin ne ahkerasti. Jotkut Teistä kirjoittavat niin upeita riimejä, että niitä luettuani kutistun ihan vihreäksi kirpuksi. Mutta Teillä runoilijoilla on niin monta nimimerkkiä palstoilla, että koskaan ei saa oikein selvyyttä, kuka ne oikeasti on kirjoittanut. Ehkä he sitten ilmoittavat täällä, kun runokirjat ovat kaupan hyllyillä ostettavissa. Toivon.
Runoilkaa lisää! ja kirjoittamisiin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
En ole laisinkaan näreissäni, etenkään nyt, kun annat toimistasi asiaan kuuluvan selityksen. On vain mielenkiintoista ja jopa mieltä ylentävää, että minun kirjalliset rävellykseni saattavat inspiroida jotakuta. Minulle käy hyvinkin usein niin, että toisen tekijän tekstit tai muut tuotokset innoittavat omiin kokeiluihini. Runoudesta puhuttaessa voi esimerkiksi tietty säkeistörakenne jäädä pyörimään päähän (tat-ta-tat-ta-taa. tat-ta-tat-ta-taa. taa-ta-daa...) niin kauaksi aikaa, että minun on itsekin pakko kokeilla samaa rakennetta. Muillakin tavoin voin muiden taiteesta inspiroitua: tunnelmat, yksittäiset sanat jne.
Sinun runosi on varsin kimurantti lukuelämys. Se hämmentää lukijan mieltä omituisella sekoituksellaan sinänsä kauniista asiasta ja jotenkin iljettävästä ja pelottavasta kuvailusta. Ensin ihmettelin, kuka tai mikä tässä runossa toimii ja mitä se tarkkaan ottaen tekee. Sitten tulin jo lauserakenteen perusteella siihen tulokseen, että kyse on koko ajan kuusta ja sen valosta. Vielä en ole päättänyt, pitäisikö minun kehittää ajatustani jollekin symboliselle tasolle. Kuitenkin epämääräisesti pidän säkeittesi ideasta. Yksittäisistä ilmauksista "unisten härmeiden kiillottavat silmät" on erityinen suosikkini.