Moi,
Vaimoni haluaisi koiranpennun (villakoira tai joku muu vähän allergisoiva) ja kuuli koiraharrastajalta että meidän elämäntilanne ei ole kovinkaan hyvä koiran hankintaan koska meillä on 8 kuukautinen vauva. Itse ajattelimme että nyt olisi sopiva aika , koska vaimo on kotona joka tapauksessa syksyyn mutta kuinka paljon pentu vaatisi hoitoa/hoivaa?
J
Vaimoni haluaisi koiranpennun (villakoira tai joku muu vähän allergisoiva) ja kuuli koiraharrastajalta että meidän elämäntilanne ei ole kovinkaan hyvä koiran hankintaan koska meillä on 8 kuukautinen vauva. Itse ajattelimme että nyt olisi sopiva aika , koska vaimo on kotona joka tapauksessa syksyyn mutta kuinka paljon pentu vaatisi hoitoa/hoivaa?
J
Vastaukset 17
Vanhimmat
mun mielestä täysin vaimosi jaksamisesta. Itselläni oli vuosi sitten 2kk vanha vauva, sekä 1v2kk, 3v sekä 4 vuotiaat laspet ja perheeseemme tuli 9 viikkoinen rottweilwein pentu, ja pari kuukautta siitä myöhemmin vielä toinen rotikan pentu. Meillä ainakin kaikki sujui paremmin kuin loistavasti. Eli itselläni ei ainakaan ole mitään huonoa sanottavaa jos taloudessa on vauva koiranpentu/pennut. Vaatiihan pentu hoivaa, koulutusta ja ulkona käyttämistä ja paljon. Kannattaa keskustella vaimon kanssa siitä, kuinka paljon hän on valmis jaksamaan. Ja niinkuin jo vauvakin, koira sitoo aika lailla.
En ottaisi noin pienen lapsen kanssa koiranpentua.
Jos kuitenkin päädytte koiran ottamaan, valitkaa sellainen rauhallisempi pentu ja tutkikaa tarkkaan mikä rotu sopii lapsiperheeseen.
Pennuilla on tapana näykkiä ja pureskella suurinpiirtein kaikkea mahdollista, joten saa olla todella tarkkana ettei pääse satuttamaan pientä lasta.
vauva konttaa ja taapertaa koiranpennun pissalätäköissä! ei pentua teile vielä ,lisäksi pennun on hyvä oppia jo pienenä olemään yksinkin kotona, sen vaikeampaa se on sitten isona.malttakaa, kyllä te kerkiätte.
Tuosta että olisi muka huono jos on koko ajan kotona.
Kyllä sitä pentua voi opettaa yksin olemaan vaikka on itsekin koko ajan kotona. Ihana tilannehan tuo on siinä mielessä että pentu ei jäisi koko päiväksi pienenä yksin. Sen voi jättää kauppareissun ajaksi itsekseen, lenkin ajaksi jne.
Koiran pennuthan tunnetusti ovat aktiivisia ja sotkevat. Joten kyse on ihan omasta viitseliäisyydestä. Sitä on kiikutettava ulos pissalle, näin oppii nopeastikin sisäsiistiksi, sitä on lenkitettävä, sille on opetettava hoitotoimenpiteet, peruskoulutus. Kyllä se aikaa vie.
Toisaalta siinä on lapselle ihana kasvukumppani kun kasvavat samaan aikaan. Mistään pissoista ja siellä konttaamisesti en huolehtisi sillä sehän nyt on kaikki omaa viitseliäisyyttä että korjaa ne pois. Ja toisekseen, se pentu harvemmin pissailee sinne tänne vaan hakeutuu matolle tai paperille eli sekin on tietyllä tavalla kontrolloitavissa.
että toi pennun hommaaminen on kotona olevan osapuolen jaksamisesta kiinni.
Oma kokemus vauvasta ja koiranpennusta on ihan hyvä, mutta meille kyllä sattui erityisen helppo koiranpentu joka ei paljon pahojaan tehnyt ja.
Pentu hommattiin, kun vauva oli 5kk vanha, ja pentu silloin luovutusiässä. Mitään ongelmii ei meillä ollut.
Meillä tämä koira ja tyttö ovat nyt molemmat pari vuotiaita ja erottamattomat:)
Nyt meille on sitte tulossa oma pentue koiralle, ja nuorimmainen on 4kk Katotaan miten toimii monen pennun kanssa.
Henk.koht en kyllä heti ideaa heittäisi mettään. Mut tää on jokaisen omavalintainen juttu.
Mutta silti ah niin mukavaa... :) Koiranpentu tulee loistavasti pienemmän kanssa toimeen, isomman kanssa enemmän kitkaa. Mikäli hermot kestää, asetelma on ihan... mielenkiintoinen.. ;)
Kysykää nyt kuitenkin vielä toisenkin kasvattajan mielipide, meidän kasvattaja ei pitänyt lapsia millään tasolla esteenä. Ja rotummekin on vaativa, tosin meillä on kyllä pitkä kokemus koirista.
tämähän riippuu niin ihmisistä perheessä ja koirasta, joista jälkimmäisestä ei tietenkään sitten etukäteen voi tietää minkälainen otus tulee olemaan..
meillä saatiin pentu tosi nopeasti sisäsiistiksi, mutta jatkuvaa ulos säntäilyä (siis minä säntäilin koiranpentu kainalossa :) ) se vaati, ja olipa helppoa kun meidän lapset olivat sen verran isoja että pystyivät olemaan sisällä keskenään.
olisi jo viidet pissat kerinnyt tulemaan siinä ajassa kun olisin kolme kakaraa pukenut mukaan pissatus retkelle :) .tai vaikka yhdenkin !!!!
mutta meillä siis oli tärkeänä pointtina saada sisäsiistiksi mahd nopsaan !
pentua ulkoilutimme päivän aikana ainakin 5-10 kertaa, osa noista reissuista siis vain pissatusreissuja, mutta sitten joillakin kerroilla leikkiä ja hihnassa opettelua, ja kaikki nuo kyllä helpompia kun ei vaunuja työnnettävänä, ja nyt kun koiruli on puoli vuotias , ja vaatii hurjasti energian kulutusta, niin en pienten lasten kanssa pysyisi lenkittämään koiraa kunnolla ainakaan aamuisin ja päivällä kun isäntä ei ole kotona.
eli kannattaa tarkkaan miettiä mitkä ne omat intressit on !!!!!
minä olen monesti ajatellut että ONNEKSI meille koiranpennun ottaminen ajoittui siihen kun lapset olivat hieman isompia.
ja kyllä se pentu on niin vallaton , että vauvan kanssa voi tulla monta törmäystä, toisaalta tottuisivatkin ehkä nopsemmin toisiinsa..
suosittelisi....Eikö vauvassa ole tarpeeksi huolehtimista?
Meillä on tällä hetkellä 9viikkoinen pentu ja täytyy myöntää, että hommia riittää, pelkässä pennussakin. Kaksi lasta kasvattaneena, en suosittele.
Meille tuli ensimmäinen koira kun nuorin lapsista oli 4 vuotias, kaikki meni silloin hyvin.
Ja toisaalta olisiko kiva, että vauva ryömisi/konttaisi koiran pississä ja kakassa? Meillä käydään puolen tunnin välein ulkona, joten kakkoja ei ole mutta lätäköitä ilmestyy kuitenkin.
Tuntuu, että siinä sitten toinen väistämättä jäisi liian vähälle huomiolle. Tämä on vain minun näkemykseni asiasta :)
Älkää ottako koiranpentua,ainakaan nyt kun lapsi on vielä pieni ja tarvitsee paljon aikaanne.Sillä myös koiravaavi tarvitsee huomiota ja hellyyttä.Oletko keskustellut vaimosi kanssa miksi hän haluaa nyt koiranpennun?
kun se omasta mielestä parhaalta tuntuu, ja oamsta mielestä sopii kuvioihin. Omalla kokemuksella sanon, että helppoa ei ole pentu vauva yhdistelmä, mutta kyllä siitä selviää.
Meidän perheessä tämä pentu vauva yhdistelmä on käyty läpi kaksi kertaa, ensin esikoisen aikana, ja nyt vimosen lapsen aikana. Kaikki lapset ovat olleet pieniä kun pentu on tullut taloon, ja hyvin on ainakin meidän kohdalla mennyt.
Kun jaksaa nähdä vaivaa sisäsiiteyden kanssa heti alkuunsa, ei tuota pissilätäkötkään ongelmia.
Meillä kyllä lapset ovat osallistuneet ihan vauvasta saakka kaikenlaisten eläinten hoitamiseen, varsinkin koirien, joten siksi mulla ei ainakaan ole mitään huonoa sanottavaa tällaisissa asioissa.
mun mielestä vaikuttaa myös se, minkä tyyppisessä paikassa asutte. Onhan kerrostalosta paljon hankalampi hoitaa ulkoilutukset sun muut kun vaikkapa omakotitalosta.Meillä esim on rivari, ja etenkin kesäisin aina ovet auki aidatulle pihalle. Ikinä ei ole ollut ongelmia ´pennun siisteyskasvatuksen kanssa kun ollaan muutenkin paljon tossa pihalla.
Yksilöllistä on jaksamisten kanssa, mutta mun mielestä kuulostaa ihan järkevältä yhdistelmältä vauva koiranpentu. Molemmille tekee hyvää tottua toiseen.
Meille tuli pentu kun esikoinen oli 10kk eikä mitää ongelmia.Ennestään kotona oli jo 2v koira.Nyt lapsi on yli vuoden ja koira puoli vuotta.Tämä onnistu meillä tosi hyvin!Asumme vielä kerrostalossa että sen puoleen hieman "hankalampaa"...ainakin sivustakatsojien mielestä ;) Todellakin itse suosittelen jos äiti jaksaa!.Äidistä vaan kiinni!:)
Jos vauva-pentu -rymbaan lähtee, pitää varautua olemaan "teräshermoinen ihmenainen", joka jaksaa ja jaksaa, joka ei tarvitse unta, tuulennopeana ehtii joka paikkaan ja jonka toiseen kainaloon mahtuu kiukutteleva lapsi ja toiseen kainaloon sätkivä koiranpentu.
Nimenomaan pentu vaatii paljon, jos jaksaa pari ensimmäistä vuotta ahkerasti tehdä töitä koiran kanssa, saa työn tuloksia kerätä loppuelämän, eli nimenomaan pentuun on jaksettava panostaa.
Eukä sitä lastakaan saisi unohtaa, niin on lapsellekkin erittäin tärkeää läheisyys ja yhteenkuuluvuus.
Ei välttämättä ole hauskaa heräillä yöllä pyyhkimään lattioita, tai huomata että vauva pistelee poskeensa koirankakkaa, ja koiranpentu pitää viedä ulos just kun se näyttää että rupeaa hätää tekemään lattialla, ja tämä ei kyllä onnistu kun on syöttämässä tai nukuttamassa lasta. Sitten vaan annetaan koiran kakkia ja siivotaan myöhemmin.
Miksi vähän allergisoiva, onko teillä allergiaa tai suvussa taipumusta. Kyllä suosittelen odottamaan että lapsi kasvaa ja käytte ensin allergiatesteissä. Ei tarvitse sitten tätä rakkaudella ja rajoilla mallikoirakansalaiseksi opetettua rakasta koiraa laittaa kiertoon.
Koira ei ole koriste, joka otetaan vaan kokeeksi tai huviksi saati että sen karva nyt sopii meille, koirasta ja sen kasvatuksesta pitää ottaa vastuu.
rumbassa nyt ihan teräs nainen tarvitse olla :) Kyllähän se välillä hermoja koettelee, mutta siihen on kyllä jo pennun ostohetkellä varauduttu. Jos tarkkaan harkisee ja tietää että jaksaa niin mikä sen mukavampaa kuin, se että pentu ja lapsi saavat kasvaa yhdessä. t: kaksosten 4kk, sekä 2v, 5v ja 6v äiti pikkupennun "emo"
Eli otsikossa se pointti tulikin :D
Koiranpennulle on parempi jos joku on sen alkuviikot kotona, vaimosi kait on, jos teillä on vauvakin talossa.
Mulla ei ainakaan mitään huonoa sanottavaa tästä yhdistelmästä. Viimekeväänä meille tuli kaks pentua samaan aikaan ja nuorin lapsi oli tuolloin 4kk vanha, ja toiseksi nuorin pikkaksen yli 1v, eli melken kaksi vauvaakin koiranpentujen lisäksi eikä mitään ongelmia ollu.
Eikä tästä mitään kammoa jääny, pentu taas tulossa tämän kuun lopussa. Joten kyllä siit selviää=)
Siis vaimolla iski uudestaan vauvakuume. En suosittele, kokemusta on viimeiset 7kk. Meillä oli 2-viikkoinen vauva kun taloon tuli (vasten tahtoani) suurirotuinen koiranpentu, olisiko ollut parin kuukauden ikäinen. Paskansi ja kusi vartin välein joka paikan, karvaa pöllysi ja tavarat sai kyytiä. Kyllä inhotti työntää käsi koiranpaskaan (kukaan muu ei sitä tietenkään siiivonnut) ja sen jälkeen hoidella pientä vauvaa. Tuntui ettei käsistä lähde se inhotus pesemälläkään. Inho koiraa kohtaan kasvoi ja kasvoi, tänään en voi sietää sitä ollenkaan. Tilanne helpottui vähän kun koiraa ei enää päästetä sisälle taloon. Silti se on tuhonnut jo kaiken matoista ja tapeteista lähtien ja aiheuttanut minulle turhaa stressiä ja vienyt minulta sitä aikaa jonka olisi kuulunut viettää vauvan kanssa. Taaskin koira on minun vastuulla ja täytän sen ruokakupin kerran päivässä, muuten saa olla pihalla, sekin on täysin pilattu jo.