Sattumusten satama
joka hukuttaa eiliset,
synnyttää uudet kirkkaammat huomiset.
Eihän tämä ole viimeinen hetki
tämä on kivuton syntymä,
sumun voittamista
ankkurointia
kaukana kaikesta muusta.
Pauhuissa me synnyimme,
muutuimme yksiydeksi.
Älä värise
olen tässä.
Yhtä varmasti pysyn,
kuin aamu nousee ja aurinko laskee länteen.
Merenkävijä,
vaeltaja
joka palasi kotiin.
kolhuilla mutta kuitenkin.
Sinun askeleisiisi
alastomien päiviesi peitoksi,
huuliesi juotavaksi
siksihän me tänne synnyimme
sinä minulle, minä sinulle.
joka hukuttaa eiliset,
synnyttää uudet kirkkaammat huomiset.
Eihän tämä ole viimeinen hetki
tämä on kivuton syntymä,
sumun voittamista
ankkurointia
kaukana kaikesta muusta.
Pauhuissa me synnyimme,
muutuimme yksiydeksi.
Älä värise
olen tässä.
Yhtä varmasti pysyn,
kuin aamu nousee ja aurinko laskee länteen.
Merenkävijä,
vaeltaja
joka palasi kotiin.
kolhuilla mutta kuitenkin.
Sinun askeleisiisi
alastomien päiviesi peitoksi,
huuliesi juotavaksi
siksihän me tänne synnyimme
sinä minulle, minä sinulle.
Vastaukset 14
Vanhimmat
,, "siksihän me tänne synnyimme
sinä minulle minä sinulle"
aika jännää ja kohtalon kuljettamaa on elämä, kun me ollaan synnytty melkein vierekkäin hän ja mä, ja sit kuitenkin maailman meriä seilataan ja tavataan toisemme vasta vähän alle nelikymppisinä sattumusten satamassa,,ja,,ja,,
Kiitsa upeasta runostas, tämmöttii ajatuksia tuli,,
hymyy päivääsi ja lempeitä tuulia :))
niin juu, siksipä juuri - miksikäs muuten.
Elämän meri kuljettaa, ajaa joskus jopa
karikoille - mutta aina pitäisi muistaa se toivo.
Valitettavasti se vaan unehtuu välillä.
Nyt tuli tämänoloinen, ja huom, huom - sinähän
nyt olet sitten vielä pentu minuun verrattuna.
" mitä oli olla 4-kymppisenä "
Ei muista, siittä lie ikuisuus jo, puhaltakoon
uudet tuulet näillä, öööö - no olkoon sanomatta.
Kiitosta kovin itsellesi, kiva että jotenkin edes
kosketti.
Mahdottoman ihanaa kevättä siellä " taivaassa "
ei jätä välinpitämättömäksi, se koskettaa ja ravistelee jättäen levollisen tunteen viimeisillä sanoillaan, hyvä Rellu ja huomenta!
no tuohan oli miellyttävä kuulla.
Ainahan sitä parhaansa yrittää, mutta tulokset
vaan vaihtelee, tietty itsekullakin.
Ja sinähän tiedät sen, niin kuin moni muukin
täällä, että tapoihini kuuluu saattaa yleensäkkin
runo rauhalliseen loppuun, vaikka sen sisältö
olisi muuten synkähkö. Rauhalliseen tai toivoa
antavaan, mutta siten kuitenkin aina, ettei se
jättäisi itseä eikä lukijaa kylmäksi.
No tämmöstä tänään.
Pirteää kevätpäivää teille sinne, kiva kun olet
palannut palstalle.
Kaksoisliekki-teemaa,
onnellinen sattuma...valinta..
Askeleet vain kulkee kohti päämäärää
vaikka ei aina uskoisi..
'..Sinä minulle, minä sinulle' :)
Mukvaa pvää, R , eläkä hurijastele ennään! :)
rauhallinen kuski mie.
Päämäärä tässä elämässä tietty pitäisi aina
johonkin suuntaan olla, mutta kun ihmismieli on
niin heikko - se eksyy välillä ja unohtaa, että
minnekkäs tässä nyt oikeen oltiinkaan menemässä.
Mutta, kun askelet on yhteiset ja sävel, eiköhän
se määränpää silloin liene tiedossa, luulen ma.
No, runojen siivin on mielenkiintoista liidellä
milloin milläkin taivailla, laskeutua välillä ja
levätä rauhan poukamassa, hyr, hyr.
Kiitosta, sinne myös.
Ja, rehellisesti sanottuna - en ees aja talvella,
lintsari * nauraa *
Aurinkoista päivää sinne kuohujen äärelle,,,
et sitten nukkunu tarpeeks, voi sinnuu.
Nooo, tämä nyt oli taas sarjassamme " sekameteli-
soppaa " tai mitä lienee, tuo pääkoppa tuottaa
mitä ouvompii aatoksii välillä.
Kiitos Margitta, aurinko alkaa jo painumaan
pikkuhiljaa, mutta hymyillään, elä ikkase.
Kaaaaaanista ,
Kyllä.
Upeeta.
Kirkasta ihanaa oloa sinulle ,
t,M
Hmmm, no kivaltahan tuo tuntuu kuulla, kuten aina
tietty palaute - eiköhän meistä jokainen ole
siitä kiitollinen, jos hengen tuotoksemme huomiota
täällä saa, eiköhän se liene tarkoitus,
kun niitä tänne tyrkylle tuodaan.
Ja, jos nyt itse on tehnyt työtä, onhan se
palkka, kiitos jokaiselta kommentoijalta. Ja on
mielestäni kommentoijan kunnioittamista aina se,
että vastataan kommentointeihin, kaikkihan eivät
ehkä asiaa koe samoin, minä koen sen näin.
" Upeeta " no, kyllä toden sanoakseni tuokin
lämmitti. Ehkä niitä omia tekstejään ei itse koe
upeina, usein miten kai lähinnä vain joko "
onnistunut, no joo - ehkä " tai " kai tässäkin
nyt jotain on "
En ainakaan itse ole varmaan tehnyt yhtään ainoaa
runoa, josta voisin sanoa " yes, tästä en
korjaisi mitään "
Lukijat toimivat täällä " kriitikkoina " ja
runon tekijä tuo aina omalla vastuullaan tekstit
tänne, ne joko hyväksytään tai sitten ei.
No johan meni selittelyksi.
Lämmin kiitos myös sinulle. Aurinkoa ja
rakkauden hetkiä olkoon tiesi varrella.
Kiitos vielä,
Todella hienoa :)
Lämmitää minuakin se,
että kommenttiin vastataan.
Jotenkin se kuuluu mielestäni
hyviin tapoihinkin.
Kaikki eivät tosiaankaan koe niin.
Minä koen. Olen vanhankansan kasvatti,
ja vielä maalta,
maalaisjärkeäkin..
ehkä..
on siunaantunut kaiken lisäks..
no joo.. joskus sekin saa vallan,
*nauraa*
Hmmm..
maalaisjärki on aika hyvä lunnonvara :))
Olen huomannut.. :)
No totuuden nimissä täytyy kyllä
sanoo, että joskus se on piilossa
jossain ja silloin saa
vallan villi-vallaton-hupsunainen
NAINEN:)
No joo mäkin aloin rönsyileen taas..
vaikka meinasin vain pienen kiitoksen
tänne laittaa tuosta kommentoijan
kunnioittamisesta..
Mutta joo..
SULLE haleja tosi monta niiauksien
kera.
t.M
* hyrrää*
Noooh, kyllä se minunkin mielestäni kuuluu hyviin
tapoihin, mutta kas - kun niitä tapoja ei ole
edes kaikille opetettu.
Vanhanajan kasvatti tässä itsekkin. Edesmenneet
vanhempani, vaikka olivat -30 luvulla syntyneitä,
olivat melko vanhoillisia, äitini ehkä enemmänkin.
Ja sen sain tuta, kun tulin siihen
ikään, että " kollit " alko kiinnostamaan.
Mutta, kuinkas sitten kävikään, isän tyttönä
sainkin hänet puolelleni, ja voi, voi - äitini
joutui tyytymään isäni tahtoon.
Niin sitä sitten mentiin helmat paukkuen pitkin
raittia nuoruuden innolla, mutta tapoja ei
silti unohdettu opettaa, vaikka kuri ja
kunnioitus vanhempia kohtaan olikin läsnä.
Joo, no sitä maalaisjärkeäkin meillä itsekullakin
syntymässä kai jo jonnekkin sopukoihin luodaan,
tai ainakin sen siemen.
Saahan sitä olla, ja pitääkin hiukka hupsu,
höpsö Vilma Vallaton olla, soon vaan mauste :)
Heh, rönsyliljoja sit molemmat :)
Samoin, ystävän halaus, olet hyvin sympaattinen,
ja kiitosten kiitos.
Nyt tää menee, kenties sulka vielä synnyttää
jotakin liirumlaarumia, moiiiii
Rellu
Onpas tuossa runossa viisaita ajatuksia...
Tekis mieli sanoa hmm. hmm. että onpas
äitee pannut tähän parastaan..heh heh...
Hmmmm, viisaitapa hyvnkin :)
* hymyyy * soot ottanu ton Margitan " sijan " ko
hää sannoo aina, että * äitee *
Mutta mikäs siinä, johan tuota ikää sen verran on,
että voi olla täälläkin jopa äitee, tokihan nyt
äitee olen ihan oikiassa elämässäkin.
Kiitosta, ja soon saunapäivä sit tänään, täällä
ainaskin. Kai sinäkin viet ihtes lauteille ja
vastalla pintoos ruoskit. No, vastalla/vihtalla
tai kuinka vain, mutta puhtau on puoliruokaa,
näin aamusta tämmöstä tuli mieleen.
Heissulivei, ja muistahan ulkoilla.