Lueskelin ensimmäistä kertaa näitä tekstejä. Olen jo aiemmin käynyt jotain katsomassa netissä, mutta eka kertaa täällä Suomi24:lla.
Tietoa etsimään nyt minut on ajanut se, että koska nyt pian 4-vuotias tyttäremme näki 1½-2½ ikävuoden välillä kodissamme muistaakseni 4 kertaa jonkun "ukkelin", joka oli mustiin pukeutunut hattua myöten.
Nämä tyttäremme kokemukset tapahtuivat minun läsnäollessani. Mieheni ei näitä todistanut eikä niitä tapahtunut tyttäremme ja isän ollessa kahden. Minun kanssani kahden kesken muutaman kerran ja kerran siskoni ja äitini olivat todistamassa yhtä tapahtumaa. Mieheni ei todellakaan usko mihinkään yliluonnolliseen ja on nämäkin pistänyt ihan lapsen mielikuvituksen piikkiin. Asumme 2-kerroksisessa rivitalossa päätyasunnossa.
Minä olen aina ollut yliluonnollisuudesta jonkun verran kiinnostunut. Tyttäremme on ollut pienestä asti mielestäni jollain lailla "erikoinen". Hyvin fiksu lapsi, kehittynyt aikaisin ym. En osaa selittää miksi hänessä on jotain todella "älykästä". Mutta sen nämä pienet "oireet" saivat aikaan, että etsin netistä tietoa ja kiinnitin huomioni mm. kristalli- ja indigolapsiin. Pieni osa minusta uskoo, että lapseni on jotain tällaista.
Nuo "ukkelin" näkemiset tapahtuivat siten, että ne eivät liittyneet millään tavalla mihinkään sellaiseen, että tyttäremme olisi ollut ensin peloissaan jostain muusta tai katsonut jotain kirjaa/tv:tä, mikä olisi saanut aikaiseksi nämä kokemukset mielikuvituksessa. Lapsemme on aina tehnyt ihan iloisena jotain puuhaa, leikkinyt lattialla omilla leluilla ihan rauhassa. Kaikkiin liittyy sellainen, että tytär on säikähtänyt, siis todellakin säikähtänyt, jotain perinpohjin. Rynnännyt täysin yhtäkkiä luokseni aivan hiljaisena kauhusta. Hän ei ole käynyt itkemään, mutta on ihan paniikinomaisesti peloissaan rynnännyt syliini. Tarrannut lujaa minusta kiinni ja heti itse hämmästyksissäni kysynyt tietty häneltä, että mikä nyt tuli, muutaman kerran kysynyt ja sitten tyttö sanonut, että ukkeli tuli.
Kerran tytär leikki ihan rauhassa olohuoneen lattialla leluillaan ja minä näköetäisyydellä tietokoneen ääressä toisen huoneen oven luona. Näin tytön koko ajan. Yhtäkkiä tyttö nousi ylös ja ryntäsi kiireen vilkkaa syliini, tämä oli ensimmäinen tapaus. Kysyin ja tyttö sitten sylissäni naama minua vasten, katse peloissaan alaspäin sanoi, että ukkeli oli seisonut televisiomme edessä. Olin itsekin aivan hämilläni, en tiennyt ollenkaan että mistä on kyse. Tyttö rauhoittui ja "unohti" jutun puolessa tunnissa. Tuolloin en vielä kysellyt paljonkaan mitä hän itseasiassa näki. Pyrin vain rauhoittelemaan häntä ja näytin, ettei siellä mitään pelättävää ole. Tähän väliin kerron, että kuukausi pari ennen tätä ensimm. tapahtumaa isäni oli kuollut, tyttäremme oli 1 v. 2½ kk.
Toinen kerta tapahtui ehkä kuukausi/pari ensimmäisen jälkeen. Jälleen tytär leikkimässä ja ykskaks kauhuissaan luokseni ryntäsi ja kertoi, että ukkeli ilmestyi eteisen portaiden luona ja oli kiivennyt sitten portaita yläkertaamme. Kolmannen kerran tyttö näki ukkelin eteisessämme nurkassa seisomassa jalkalampun luona.
2. ja 3. tapahtuman yhteydessä kyselin sitten tytöltä tarkemmin. Ajattelin ja toivoinkin, että saisin yksityiskohtia, että olisiko kyseessä isäni henki, mutta kuvaus ei sattunut isääni oikeastaan lainkaan. Sain tietää tyttäreltä, että ukkelilla oli mustat housut ja takki sekä musta hattu ja musta (muistaakseni pitkä) parta. Mies ei kysellyt tai sanonut mitään tarkkaa, ainakaan tyttö osannut sanoa (oli aika nuori), mutta että eteisen nurkassa ukkeli "kutsui" häntä. Toisesta kerrasta lähtien olin itsekin sisäisesti aivan kauhuna.
Viimeinen kerta tapahtui siten, että sitä todisti siskoni ja äitini. Olin kertonut näistä tapahtumista heille jo aiemmin ja tämän tapahtuman johdosta varsinkin siskolleni se oli kauhutapaus. Kaikesta tuli ihan todellisuutta. Jälleen sama kaava. Tyttö leikki ihan rauhassa tällä kertaa eteisessä ja yhtäkkiä näki taas ukkelin eteisen nurkassa seisomassa "lampun sisällä". Aivan hiljaisessa paniikissa ryntäsi minuun kiinni ja syliini. No narsisti-äitini, joka ei lasten kasvatuksesta ole koskaan tiennyt yhtikäs mitään, tietty höpötti kaikkitietävää, että lapsi mielikuvittelee ja näytä nyt ettei lampun sisällä ole ketään.
Mutta nämä tyttäremme kokemukset ovat olleet niin TODELLISIA, että hän ihan oikeasti on nähnyt ukkelinsa! Ei hän ole kuvitellut. Tämän tietää siitä, että tyttö on olut aidon peloissaan/paniikinomaisessa kauhussa kesken iloisten leikkien. Hän on myös mennyt pelonomaisen hiljaiseksi, ei ryhtynyt huutamaan tai kiljumaan/itkemään. Olen hänelle myös sanonut, että äiti ei näe siellä mitään, että kertoo äidille.
Tämän viimeisimmän tapauksen jälkeen ei ole näitä näkyjä tapahtunut eli nyt reiluun 1½ vuoteen. Tytär näki myös muutaman kerran unta tuosta ukkelista, kertoi aamulla ja taisi kerran yölläkin peloissan herätä kesken kaiken tuohon uneen. Hän on pystynyt hyvin tarkasti selittämään tuolloin ja myöhemminkin uniansa mitä niissä tapahtuu. Aika yksityiskohtaisesti. Jota olen myös hämmästellyt.
Tuohon aikaan meillä tapahtui myös sellaista (luin muidenkin äänikokemuksista), että tyttäremme oli saanut joululahjaksi meiltä vanhemmilta sellaisen prinsessalinnan, joka soittaa musiikkia. Tämä kyseinen lelu saattoi aivan ykskaks alkaa soittaa musiikkia milloin mitenkin. Ilman että siihen kosketti. Monta kertaa keskellä yötä, heräsimme mieheni kanssa yläkerrassa siihen, että se alkoi soida. Monesti se soitti 2 tai 3:kin kappaletta peräjälkeen ja sitten vasta hiljeni. Joskus vain yhden. Tätä se teki päivälläkin, kerran tai useamman peräjälkeen. Joskus soitti kappaleen, piti muutaman minuutin tauon ja jälleen kappale.
Hermostuimme vehkeeseen, koska emme löytäneet siitä mitään katkaisijaa, että sen saa lopullisesti hiljaiseksi ja lopulta mieheni siirsi sen pois olohuoneesta erään pienen työhuoneemme nurkkaan ja jostain syystä siellä se ei ole muistaakseni kertaakaan pärähtänyt soimaan...
Nyt lueskeltuani näitä juttuja, ajattelin piruuttain siirtää vehkeen takaisin olohuoneeseen ja kokeilla josko se edelleen alkaa soida siellä. Nyt kun mietin, niin nämä kaikkinaiset tapahtumat loppuivat aika samaan aikaan (siinä reilun vuoden sisällä tapahtuivat)kuin myös alkoivatkin eli pian isäni kuoleman jälkeen. Tyttäreni oli isäni ensimmäinen lapsenlapsi ja isäni ehti yhden joulun viettää kotonamme lapsenlapsensa kanssa sekä ehti viettää 1-vuotissynttäreitä.
Ollessani lapsi 9-14-vee(70-luvun lopulla ja 80 -luvun alussa) paras ystäväni asui omakotitalossa, jossa tapahtui outoja. Me ystäväni kanssa emme niistä kenellekään jutelleet tuolloin, pistimme ihan huumorin ja ehkä mielikuvituksenkin piikkiin. Mutta myöhemmin aikuisena kerroimme ystäväni isosiskolle, joka kertoi, että hänelle kävi näitä yliluonnollisia samaisessa asunnossa, kun hän oli teini.
Olin tuolloin joskus ystävälläni yötä viikonloppuisin. Heillä ei kotona muita. Ystäväni kotona oli keittiössä vanha radio, joka saattoi yhtäkkiä mihin vuorokauden aikaan tahansa keskellä yötäkin mennä päälle ja joku radiokanava alkaa soida! Se oli karmivaa. Erään kerran muistan kun tulimme ystäväni kanssa teininä kaupungilta yöllä kotiin ja minä siinä istuin siskonpedillä lattialla ystäväni huoneessa silittelemässä hänen marsuaan, kun ystäväni meni vessaan käymään hampaitaan pesemään. Hänen huoneensa ovi oli raollaan ja oven takana ei valoja, näin vain pimeää. Heidän vessansa jäi ystäväni huoneen ja keittiön välille. Siinä istuskelin ja kuulin ykskaks keittiöstä niin kuin joku olisi vetäissyt heidän keittiön tuoliaan eli kun käydään tuolille istumaan, niin jalat osuvat maahan ja kuuluu ääni. Se oli aivan samanlainen ääni kuten heidän pinnatuoleistaan kuului. Ja minä ajattelin, että ystäväni meni keittiöön vielä hakemaan jotain syötävää. Liki heti kuuluikin vessasta pöntön vedon ääni ja minä kauhistuin sille sijoilleni. Sydän meinasi rinnasta tulla kurkkuun ja tuijotin kauhuissani vain ovelle mustaa rakoa ja odotin että ystäväni tulee. Hän tuli ja kysyin heti, että kävikö hän keittiössä. Ei ollut käynyt... Jälleen kerran kävimme levottomin mielin nukkumaan. Emme todellakan lähteneet keittiöön katsomaan. Ovi tiukasti kiinni, kuten aina nukuimme hänen huoneessaan.
Muistan että tunsin oloni epämiellyttäväksi varsinkin heidän alakerrassaan, jossa sijaitsi takkahuone- ja saunaosasto ja pari makuuhuonetta sekä ovi, jonka kautta pääsi autotalliin. Siellä oli jostain syystä "kammottava" tunnelma... Kerran teimmekin huviksemme "kummitus"nauhan eli juoksimme heidän kumavia alakerran rappusia ja nauhoitimme kummitustarinan kera!
No ystäväni sisko kertoi, että hälle oli käynyt siten, että oli hänkin tullut kotiinsa illalla kaupungilta. Yksin kotona, istunut katsomaan yläkertaan televisiota sohvalle ja yhtäkkiä kuullut alakerrasta, että aivan selvästi joku tuli autotallista avaten oven ja askeleet kuuluivat heidän nitiseviä portaitaan vasten. Siinä vaiheessa oli ystäväni sisko rynnännyt paniikissa talosta ulos, talvipakkasella ilman kenkiä. Kauhuissaan juossut parin kilsan päähän ystävänsä kotiin ja sitten tulleet poikaystäviensä kanssa neljästään heidän kotiinsa. Pojat olivat käyneet koko talon läpi, ettei siellä ketään ollut. Myöskin autotallin ovi asuntoon oli LUKOSSA. Eli sitä ei oltu voitu avata autotallin puolelta... Sisko kertoi, ettei ollut ikänään pelännyt niin paljon.
Kerrottakoon, että talo sijaitsi aivan omakotitaloalueella, taloja vieri vieressä ja ystäväni isä oli sen rakentanut heille kodiksi. Ettei mikään vanha talo. Muistan kun joskus äitini sanoi, että jos se on rakennettu jonkun vanhan hautuumaan päälle. Tiedä tuota. Olen monesti miettinyt, että onko taloon sen jälkeen tulleille asukkaille tapahtunut mitään outoa siellä. Olisi kiva tietää.
Tietoa etsimään nyt minut on ajanut se, että koska nyt pian 4-vuotias tyttäremme näki 1½-2½ ikävuoden välillä kodissamme muistaakseni 4 kertaa jonkun "ukkelin", joka oli mustiin pukeutunut hattua myöten.
Nämä tyttäremme kokemukset tapahtuivat minun läsnäollessani. Mieheni ei näitä todistanut eikä niitä tapahtunut tyttäremme ja isän ollessa kahden. Minun kanssani kahden kesken muutaman kerran ja kerran siskoni ja äitini olivat todistamassa yhtä tapahtumaa. Mieheni ei todellakaan usko mihinkään yliluonnolliseen ja on nämäkin pistänyt ihan lapsen mielikuvituksen piikkiin. Asumme 2-kerroksisessa rivitalossa päätyasunnossa.
Minä olen aina ollut yliluonnollisuudesta jonkun verran kiinnostunut. Tyttäremme on ollut pienestä asti mielestäni jollain lailla "erikoinen". Hyvin fiksu lapsi, kehittynyt aikaisin ym. En osaa selittää miksi hänessä on jotain todella "älykästä". Mutta sen nämä pienet "oireet" saivat aikaan, että etsin netistä tietoa ja kiinnitin huomioni mm. kristalli- ja indigolapsiin. Pieni osa minusta uskoo, että lapseni on jotain tällaista.
Nuo "ukkelin" näkemiset tapahtuivat siten, että ne eivät liittyneet millään tavalla mihinkään sellaiseen, että tyttäremme olisi ollut ensin peloissaan jostain muusta tai katsonut jotain kirjaa/tv:tä, mikä olisi saanut aikaiseksi nämä kokemukset mielikuvituksessa. Lapsemme on aina tehnyt ihan iloisena jotain puuhaa, leikkinyt lattialla omilla leluilla ihan rauhassa. Kaikkiin liittyy sellainen, että tytär on säikähtänyt, siis todellakin säikähtänyt, jotain perinpohjin. Rynnännyt täysin yhtäkkiä luokseni aivan hiljaisena kauhusta. Hän ei ole käynyt itkemään, mutta on ihan paniikinomaisesti peloissaan rynnännyt syliini. Tarrannut lujaa minusta kiinni ja heti itse hämmästyksissäni kysynyt tietty häneltä, että mikä nyt tuli, muutaman kerran kysynyt ja sitten tyttö sanonut, että ukkeli tuli.
Kerran tytär leikki ihan rauhassa olohuoneen lattialla leluillaan ja minä näköetäisyydellä tietokoneen ääressä toisen huoneen oven luona. Näin tytön koko ajan. Yhtäkkiä tyttö nousi ylös ja ryntäsi kiireen vilkkaa syliini, tämä oli ensimmäinen tapaus. Kysyin ja tyttö sitten sylissäni naama minua vasten, katse peloissaan alaspäin sanoi, että ukkeli oli seisonut televisiomme edessä. Olin itsekin aivan hämilläni, en tiennyt ollenkaan että mistä on kyse. Tyttö rauhoittui ja "unohti" jutun puolessa tunnissa. Tuolloin en vielä kysellyt paljonkaan mitä hän itseasiassa näki. Pyrin vain rauhoittelemaan häntä ja näytin, ettei siellä mitään pelättävää ole. Tähän väliin kerron, että kuukausi pari ennen tätä ensimm. tapahtumaa isäni oli kuollut, tyttäremme oli 1 v. 2½ kk.
Toinen kerta tapahtui ehkä kuukausi/pari ensimmäisen jälkeen. Jälleen tytär leikkimässä ja ykskaks kauhuissaan luokseni ryntäsi ja kertoi, että ukkeli ilmestyi eteisen portaiden luona ja oli kiivennyt sitten portaita yläkertaamme. Kolmannen kerran tyttö näki ukkelin eteisessämme nurkassa seisomassa jalkalampun luona.
2. ja 3. tapahtuman yhteydessä kyselin sitten tytöltä tarkemmin. Ajattelin ja toivoinkin, että saisin yksityiskohtia, että olisiko kyseessä isäni henki, mutta kuvaus ei sattunut isääni oikeastaan lainkaan. Sain tietää tyttäreltä, että ukkelilla oli mustat housut ja takki sekä musta hattu ja musta (muistaakseni pitkä) parta. Mies ei kysellyt tai sanonut mitään tarkkaa, ainakaan tyttö osannut sanoa (oli aika nuori), mutta että eteisen nurkassa ukkeli "kutsui" häntä. Toisesta kerrasta lähtien olin itsekin sisäisesti aivan kauhuna.
Viimeinen kerta tapahtui siten, että sitä todisti siskoni ja äitini. Olin kertonut näistä tapahtumista heille jo aiemmin ja tämän tapahtuman johdosta varsinkin siskolleni se oli kauhutapaus. Kaikesta tuli ihan todellisuutta. Jälleen sama kaava. Tyttö leikki ihan rauhassa tällä kertaa eteisessä ja yhtäkkiä näki taas ukkelin eteisen nurkassa seisomassa "lampun sisällä". Aivan hiljaisessa paniikissa ryntäsi minuun kiinni ja syliini. No narsisti-äitini, joka ei lasten kasvatuksesta ole koskaan tiennyt yhtikäs mitään, tietty höpötti kaikkitietävää, että lapsi mielikuvittelee ja näytä nyt ettei lampun sisällä ole ketään.
Mutta nämä tyttäremme kokemukset ovat olleet niin TODELLISIA, että hän ihan oikeasti on nähnyt ukkelinsa! Ei hän ole kuvitellut. Tämän tietää siitä, että tyttö on olut aidon peloissaan/paniikinomaisessa kauhussa kesken iloisten leikkien. Hän on myös mennyt pelonomaisen hiljaiseksi, ei ryhtynyt huutamaan tai kiljumaan/itkemään. Olen hänelle myös sanonut, että äiti ei näe siellä mitään, että kertoo äidille.
Tämän viimeisimmän tapauksen jälkeen ei ole näitä näkyjä tapahtunut eli nyt reiluun 1½ vuoteen. Tytär näki myös muutaman kerran unta tuosta ukkelista, kertoi aamulla ja taisi kerran yölläkin peloissan herätä kesken kaiken tuohon uneen. Hän on pystynyt hyvin tarkasti selittämään tuolloin ja myöhemminkin uniansa mitä niissä tapahtuu. Aika yksityiskohtaisesti. Jota olen myös hämmästellyt.
Tuohon aikaan meillä tapahtui myös sellaista (luin muidenkin äänikokemuksista), että tyttäremme oli saanut joululahjaksi meiltä vanhemmilta sellaisen prinsessalinnan, joka soittaa musiikkia. Tämä kyseinen lelu saattoi aivan ykskaks alkaa soittaa musiikkia milloin mitenkin. Ilman että siihen kosketti. Monta kertaa keskellä yötä, heräsimme mieheni kanssa yläkerrassa siihen, että se alkoi soida. Monesti se soitti 2 tai 3:kin kappaletta peräjälkeen ja sitten vasta hiljeni. Joskus vain yhden. Tätä se teki päivälläkin, kerran tai useamman peräjälkeen. Joskus soitti kappaleen, piti muutaman minuutin tauon ja jälleen kappale.
Hermostuimme vehkeeseen, koska emme löytäneet siitä mitään katkaisijaa, että sen saa lopullisesti hiljaiseksi ja lopulta mieheni siirsi sen pois olohuoneesta erään pienen työhuoneemme nurkkaan ja jostain syystä siellä se ei ole muistaakseni kertaakaan pärähtänyt soimaan...
Nyt lueskeltuani näitä juttuja, ajattelin piruuttain siirtää vehkeen takaisin olohuoneeseen ja kokeilla josko se edelleen alkaa soida siellä. Nyt kun mietin, niin nämä kaikkinaiset tapahtumat loppuivat aika samaan aikaan (siinä reilun vuoden sisällä tapahtuivat)kuin myös alkoivatkin eli pian isäni kuoleman jälkeen. Tyttäreni oli isäni ensimmäinen lapsenlapsi ja isäni ehti yhden joulun viettää kotonamme lapsenlapsensa kanssa sekä ehti viettää 1-vuotissynttäreitä.
Ollessani lapsi 9-14-vee(70-luvun lopulla ja 80 -luvun alussa) paras ystäväni asui omakotitalossa, jossa tapahtui outoja. Me ystäväni kanssa emme niistä kenellekään jutelleet tuolloin, pistimme ihan huumorin ja ehkä mielikuvituksenkin piikkiin. Mutta myöhemmin aikuisena kerroimme ystäväni isosiskolle, joka kertoi, että hänelle kävi näitä yliluonnollisia samaisessa asunnossa, kun hän oli teini.
Olin tuolloin joskus ystävälläni yötä viikonloppuisin. Heillä ei kotona muita. Ystäväni kotona oli keittiössä vanha radio, joka saattoi yhtäkkiä mihin vuorokauden aikaan tahansa keskellä yötäkin mennä päälle ja joku radiokanava alkaa soida! Se oli karmivaa. Erään kerran muistan kun tulimme ystäväni kanssa teininä kaupungilta yöllä kotiin ja minä siinä istuin siskonpedillä lattialla ystäväni huoneessa silittelemässä hänen marsuaan, kun ystäväni meni vessaan käymään hampaitaan pesemään. Hänen huoneensa ovi oli raollaan ja oven takana ei valoja, näin vain pimeää. Heidän vessansa jäi ystäväni huoneen ja keittiön välille. Siinä istuskelin ja kuulin ykskaks keittiöstä niin kuin joku olisi vetäissyt heidän keittiön tuoliaan eli kun käydään tuolille istumaan, niin jalat osuvat maahan ja kuuluu ääni. Se oli aivan samanlainen ääni kuten heidän pinnatuoleistaan kuului. Ja minä ajattelin, että ystäväni meni keittiöön vielä hakemaan jotain syötävää. Liki heti kuuluikin vessasta pöntön vedon ääni ja minä kauhistuin sille sijoilleni. Sydän meinasi rinnasta tulla kurkkuun ja tuijotin kauhuissani vain ovelle mustaa rakoa ja odotin että ystäväni tulee. Hän tuli ja kysyin heti, että kävikö hän keittiössä. Ei ollut käynyt... Jälleen kerran kävimme levottomin mielin nukkumaan. Emme todellakan lähteneet keittiöön katsomaan. Ovi tiukasti kiinni, kuten aina nukuimme hänen huoneessaan.
Muistan että tunsin oloni epämiellyttäväksi varsinkin heidän alakerrassaan, jossa sijaitsi takkahuone- ja saunaosasto ja pari makuuhuonetta sekä ovi, jonka kautta pääsi autotalliin. Siellä oli jostain syystä "kammottava" tunnelma... Kerran teimmekin huviksemme "kummitus"nauhan eli juoksimme heidän kumavia alakerran rappusia ja nauhoitimme kummitustarinan kera!
No ystäväni sisko kertoi, että hälle oli käynyt siten, että oli hänkin tullut kotiinsa illalla kaupungilta. Yksin kotona, istunut katsomaan yläkertaan televisiota sohvalle ja yhtäkkiä kuullut alakerrasta, että aivan selvästi joku tuli autotallista avaten oven ja askeleet kuuluivat heidän nitiseviä portaitaan vasten. Siinä vaiheessa oli ystäväni sisko rynnännyt paniikissa talosta ulos, talvipakkasella ilman kenkiä. Kauhuissaan juossut parin kilsan päähän ystävänsä kotiin ja sitten tulleet poikaystäviensä kanssa neljästään heidän kotiinsa. Pojat olivat käyneet koko talon läpi, ettei siellä ketään ollut. Myöskin autotallin ovi asuntoon oli LUKOSSA. Eli sitä ei oltu voitu avata autotallin puolelta... Sisko kertoi, ettei ollut ikänään pelännyt niin paljon.
Kerrottakoon, että talo sijaitsi aivan omakotitaloalueella, taloja vieri vieressä ja ystäväni isä oli sen rakentanut heille kodiksi. Ettei mikään vanha talo. Muistan kun joskus äitini sanoi, että jos se on rakennettu jonkun vanhan hautuumaan päälle. Tiedä tuota. Olen monesti miettinyt, että onko taloon sen jälkeen tulleille asukkaille tapahtunut mitään outoa siellä. Olisi kiva tietää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lapsesi on ilmeisesti indigo-lapsi. Eli tavallista herkempi ja omaa itsekin tarvittaessa "yliluonnollisia kykyja".
Siita radiosta: Se oli joko se "ukkeli", joka yritti herattaa huomiota sita kautta tai se oli oman lapsesi oma sahkomagneettinen kentta, joka ainakin itsellani on keskimaaraista vahvempi.
"Siita radiosta: Se oli joko se "ukkeli", joka yritti herattaa huomiota sita kautta tai se oli oman lapsesi oma sahkomagneettinen kentta, joka ainakin itsellani on keskimaaraista vahvempi."
Niin, tai sitten se on ihan normaali ilmiö teknisille laitteille. Stereot ja radiot nyt vaan sattuvat joskus lähtemään päälle ilman syytä. Koita Noita-Nainen edes kerran elämässäs harkita jotain järkeenkäypiä syitä ennenkuin alat todistelemaan "kummittelua" varmaksi.
Voi kuules "kulta"...en ole ihan "sokea" naille jutuille, jos niin kuvittelet.
Tiedan vain itse, etta esim. yhdessa vaiheessa kun radion aani voimistui ja nousi huoneistossani, sain jopa "ilmoittautumisen" infoksi siita, kuka oli asialla.
Ts. henkimaailmasta kuiskattiin minulle: "Se olin MINA...". (Eli siis se henki, jolla oli naispuolinen aani)
Ja se radion volyymin vaihtelu oli ERITTAIN huomattavaa - jossain vaiheessa tuntui silta, etta koko radio pitaa heittaa "makeen", kun asemavolyymin hairio oli niin vahvaa.
Eli siis kristallinkirkas asema menettaa yhtakkia volyyminsa, sitten tulee taas takaisin, menettaa volyyminsa, tulee takaisin...jne...jos tuo tapahtuisi "eetteriin" kaikille radion kuuntelijoille, niin johan siita tulisi kunnon julkinen valitus!
vittu oot sekasi
Mutta nämä vain todistavat sitä, että yliluonnollisia asioita todella tapahtuu! Kiitos kun jaoit sen meidän ja varmasti monien skeptikoidenkin kanssa.
vain niin pienen näköisenä, että se mahtui lampun sisään, vai oliko se aina todella pieni ?
Usein pienillä lapsilla on tapana ottaa jonkinlaisia "mielikuvituskavereita" itselleen ja tämä onkin yleisin syy siihen, että miksi pienien lapsien on kerrottu raportoineen vanhemilleen tälläisistä tapauksista, joissa ei nyt yleensä ole mitään yliluonnollista.
Mutta on olemassa oikeasti myös hyvin nuoriakin lapsia, jotka ovat saaneet syntymälahjana yhteyden henkimaailmaan. Tästä taisi tulla nelosella dokumenttikin tuossa syksyllä, muistaakseni nimellä; Lapseni on meedio.
Tiedä sitten, että kummasta mahtaisi olla kysymys tässä sinun kertomassa tapauksessa.
Henkimaailma on aivan yhtä todellinen kuin tämä näkyvä maailmakin.
Henkimaailman kanssa vain ei pitäisi leikkiä. Ne asiat eivät kuulu eläville.
Älkää ainakaan kutsuko mitään henkiä tai yritä tarkoituksella saada heihin yhteyttä.
Tuollaiset henget jotka toistuvasti pelottelevat ihmisiä, eivät ole hyvällä asialla.
Kehottaisin että rukoilisitte Taivaan Isää antamaan siunauksen kodillenne ja pyytäisitte että tuo henki jättää lapsenne rauhaan, koska lapsi pelkää sitä- Ja mitä rukoilettekin, tehkää se Jeesuksen Kristuksen nimeen- se on nimi jota pirut pelkää!
Siunausta ja rauhaa teille!
Kuolleita ihmisiä piruiksi.