Keskustelut sijaisvanhemmuudesta ovat tällä palstalla usein muuttuneet epäasiallisiksi. Kaikista kommenteista en löydä parhaalla tahdollanikaan mitään aiheeseen liittyvää. Joidenkin kirjoittajien motiiveja ei todellakaan voi ymmärtää. Osan voi laittaa sairauden tiliin. Eettistä olisi puolustaa heikoimpaa. Täällä tuntuu pelin henki olevan navan alle lyöminen. Muutamien nimimerkkien mielenterveys on sitä luokkaa ettei krjoituksiaan kannattaisi kommentoida. Kommentoimalla saa heidät vaan ajattelemaan, että kaikki vainoavat heitä. Tehdään yhdessä tästä palstasta foorumi, jossa me eri osapuolet voimme rakentavasti keskustella kentällä esiin tulevista ilmiöistä, toisillemme tukea tai vertaistukea antaen.
Keskustelut sijaisvanhemmuudesta
Kalle
121354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
asioista haluaisit keskustella?
Kyllä täällä aina välillä on käyty hyvinkin asiallisia keskusteluja, kun joku on jotain aihetta tuonut keskusteluun. Jotain ongelmia, kysymyksiä jne.
Kuitenkin , kai ymmärrät, ettei tälläsellä yleisella palstalla voi kovinkaan syvällisiä keskustella ja yleisellä tasolla keskustelut on hyvin äkkiä käyty loppuun.
Oletko nyt vasta tullut tänne palstalle?
Oletko ollut pitkään sijarina?
Onko sulla jotain erityistä mielessäsi, minkä haluaisit ottaa esiin? Avaa keskustelu, niin kyllä siihen kaikki lähtee mukaan. Epäasiallisiin kommentteihin saat kyllä tottua, mutta ne voi aina ohittaa. Ei kannata provosoitua turhaan.
Olen käynyt täällä useammallakin eri palstalla ja sama meno näyttää olevan joka puolella, aina on joku heittämässä jotain asian vierestä ja häiritsemässä asiallista keskustelua, mut minkäs sille voi, siihen pitää vaan tottua.
Miten sijaisperheet huolehtivat valtakunnallisten sijaishuollon laatukriteerien toteutumisesta omassa perheessään?
Päihteille altistetun lapsen kuntouttaminen perhehoidon keinoin. Käytännön vinkkejä.
Miten perhehoidossa voitaisiin taltuttaa lapsen, hänen omaistensa ja/tai sosiaalitoimen harjoittama epäasiallinen kohtelu.
Äidin ja vauvan varhaisen vuorovaikutuksen puute. Miten korjaat perhehoitajana?
Eriarvoinen perhehoidon toteutus. Eri kunnissa hyväksytään sijaisperheet aivan eri kriteerein.
Tässä muutamia ehdotuksia alkajaisiksi. Ideoin lisää, kun nämä on käsitelty.
Sijaisvanhemmat ovat ihan tavallisia ihmisiä jotka elävät tavallista arkea. Noihin kysymyksiin heillä ei ole muuta vastausta kuin rakkaus ja syli. Tuollaiset erikoistapaukset eivät ole tavissijareiden hallussa ollenkaan, koska heiltähän edellytetään ihan vaan tavallisuutta.
Perhehoitajan koulutuksella ei myöskään korjata vauvan ja äidin varhaisen vuorovaikutuksen puutteita, kun käsittääkseni perhetyöntekijät eivät kykene edes korjaamaan äidin ja perhetyöntekijän vuorovaikutuksen puutteita. Asiat käsitellään asitiakaapin sisällön tasolla.
Koko homma pitäisi laittaa uusiksi, mihin voi ottaa yhteyttä lastensuojelun henkilöstön täydelliseksi vaihtamiseksi.
hoito ja rakkaus eheyttäisi varhaislapsuuden vuorovaikutuksen puutetta.
Eli tavallinen rakastava perhe voi vähäsen auttaa.
Kokemuksestani voisin todeta, että ainakin kouluikäisenä sijoitukseen tulleet eivät eheydy.
Perhehoitoliittohan esimerkiksi tuo esille tuota, että kuntien toiminta yhdenmukaistettaisiin.
Alkoholialtistuineiden lasten kuntoutus on sekin aika lailla kiinni kunnasta. Mutta sanoisin, että avainasemassa on sijaisvanhemmat.
Heidän tehtävänsä on vaatia sijoituskunnalta oikeaa kuntoutusta.
Sijaisäitinä olen puuttunut myös siihen, miten sosiaalitoimi hoitaa asioita bioperheeseen ja lapsiin. Oikeudenmukainen pitää olla ja antaa ihmisarvo myös biologisille vanhemmille.
Sehän on rikkaus näille kovia kokeneille lapsille, että tiimi-työ sujuu.
en ymmärtänyt, mitä tarkoitit, kenen epäasialline kohtelu pitäisi taltuttaa?
Epäasiallisia kommentteja ovat kaikki toisen persoonaa koskevat, mukaanlukien omani, jossa epäilin joidenkin henkilöiden olevan henkisesti sairaita. Pyydän anteeksi saamaani vaikutelmaa tai lähinnä sen julkituomista.
Kiitos vastauksistanne. Olen kanssanne eri mieltä siitä, että kehiin heittämäni keskustelunaiheet eivät kosketa tavallista sijaisvanhempaa. Kyllähän palveluntuottajan (perhehoito on lastensuojelun, kehitysvammahuollon, mielenterveyden ja vanhustenhuollon palvelua), täytyy miettiä tuottamansa palvelun laatua. Hänen ja hänen perheensä on tarkkaan mietittävä myös, miltä arvopohjalta hän toimii. Haasteet (esim. varhaisen vuorovaikutuksen puute ja neurologiset tai psyykkiset ongelmat) vaativat toimenpiteitä nimenomaan meidän perhoitajien arjessa. Ellei näitä kysymyksiä ole edes mielessään pohtinut, miten voi kuvitella vastaavansa asiakkaan (tässä tapauksessa lapsi ja hänen perheensä) tarpeisiin yhdessä muun ammatillisen tiimin kanssa. Kuntoutuminen lähtee juuri perheistä, joten vähintä, mitä niiltä voi tässä suuressa luottamustehtävässä vaatia on asioihin paneutuminen myös ruohonjuuri tasolla.
lapsen kohdalla, vaikka kuinka huolehtisi.
Monen erityislapsen kohdalla olisi huostaanotolta vältytty, jos olisi mahdollista saada tukea myös bio-kotiin. Uskon omien vanhempien olevan paras vaihtoehto hoitajaksi, jos kotona ei muita syitä huostaanottoon ole.
Ja monestihan käy niin, että lapsen diagnoosi varmistuu vasta huostaanoton jälkeen, koska tutkimuksiin pääsy on paljon helpompaa huostaanotetulle lapselle, hänen kun uskotaan ilman muuta terveydenhuollon apua tarvitsevan, "koska on tullut pelastetuksi hirviövanhemmiltaan".
ei ole kyse siitä, ettenkö olisi joutunut paljonkin pohtimaan lasten ongelmia. Apua vaan on ollut hyvin vaikea saada, kun ns. ammatti-ihmiset ovat olleet sitä mieltä, ettei lapsilla mitään fyysisiä tai psyykkisiä ongelmia ole ollut eikä minua ole uskottu. Meille tulleet lapset ovat olleet viranomaisten mielestä aivan terveitä, mutta totuus on osottautunut aivan toiseksi. Nyt kun ongelmat on myönnetty, on apuakin saatu, mutta vasta vuosien taistelun jälkeen.
Ei nämä asiat pohdiskelulla hoidu. Kun ongelma ilmenee sitä ratkotaan tilanteen mukaan. Otetaan yhteyttä asiantuntijoihin jne. ei kaikkia mahd. joskus ilmaantuvia ongelmia voi ruveta etukäteen pohtimaan. Mahd. ongelmien kirjo on aivan liian iso. Sanoinkin jo aiemmin, että yleisellä tasolla keskustelu on aika hankalaa, on hyvin äkkiä puhuttu loppuun.
Jokaisella lapsella ja perheellä on omanlaisensa ongelmat, taustat aivan erilaiset jne. Ainoastaan viranomaismenettelystä ongelmien hoitamisessa voisi keskustella.
Mitkä on ne valtakunnalliset sijaishuollon laatukriteerit? Mitä ne sisältää?
Tyhjentävä vastaus kysymykseesi löytyy esim. netistä vaikkapa Laituri-projektin sivuilta. Anteeksi, että vastaus on myöhässä. Olimme mamman kanssa lomalla.