Mikä täällä on teidän lapsettomuushoitoihmisten noin iät? Kauanko yritystä takana luomuna ennenkuin päädyitte hoitoihin? Mikä seikka/asia saa teidät nyt haluamaan lasta? miksi ei mahdollisesti aiemmin?
sopiiko
kysyä
242267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mä en kyllä enää ole hoidoissa.. Rv39 menossa :D
Mutta.. Ikää oli hoitojen alussa viime vuonna mulla 30v miehellä 31v. Vuosi oli yritystä takana kun sain lähetteen. Jonotettiin tutkimuksiin puolisen vuotta, eli hoitoihin päästiin 1,5v yritettyämme.
Meidän tapauksessa lasta haluttiin siksi, että ikää alkoi jo olla. Oltiin seurusteltu yrittämisen alussa 3v ja mentiin naimisiin 3kk sen jälkeen kun yritys alkoi. Tuntui vaan siltä, että nyt meidän perhe olis valmis huolehtimaan uudesta pienestä ihmisestä. Aika oli sopiva ja me valmiita vastuuseen.
Miksei aikaisemmin.. No kummallakaan ei aiemmin ollut tullut vastaan ihmistä, jonka kanssa olisi halunnut perheen perustaa.
No, montas kakaraa sulla on ja minkäikäisena olet ne hankkinut? Oletko vielä mahdollisesti saman miehen kanssa naimisissa vai onko lapsia vähän niin ku joka naapurin ukolle?
Toiset tekee niitä kakaroita ihan vaan hupsheikkaa, kun nyt vaan sattuu tuntumaan siltä, että sellainen käärö olisi mukava. Toiset haluaa lapsen vasta sitten, kun asiat ovat tosiaan siihen otolliset.
Voi jumalauta, en paremmin sano! Miksi noin pitää vastata asialliseen kysymykseen? Tekstistäsi saa sellaisen kuvan, että kaikki, jotka eivät ole pitäneet satuhäitä, ostaneet kahta farmariautoa, opiskelleet tuplatutkintoa, hommanneet palatsia palvelijoineen ja kiertäneet puolta maailmaa, eivät ole lasta ansainneet. Oletko sitä mieltä, että kakarat syntyvät vuokra-asuntoihin ja lapset velattomiin omakotitaloihin?
Olin itse täyttänyt juuri 27, kun synnytin lapsen. Lapseni syntyi avioliittoon, jota oli kestänyt melkein kolme vuotta. Opiskeluni jatkuvat vielä eikä omaisuutta olla ehditty kerätä. Miehelläni meidän perheessä on ainoastaan vakityö.
Tietysti minäkin olisin voinut odottaa että "asiat ovat tosiaan otolliset". (vrt. oma tekstisi) Minä tiedostin kuitenkin, että jos annan itseni ikääntyä, lapsenteko on aina vaikeampaa. Mielestäni "miksi aiemmin" on ihan hyvä kysymys. Vaikka ymmärrän hyvin, että lapsettomuutta on kaikenikäisillä, lääketiede ei ole koskaan kiistänyt sitä tosiseikkaa, että lapset olisi terveellistä ja helpointa tehdä alle kolmekymppisenä.
Piti vielä sanoa, että harmittelen nyt suuresti, miksi emme alkaneet yrittää heti lasta, kun menin naimisiin. Olin silloin 24 ja opiskellut jo yhden ammatin ja minulla oli hyvä työpaikka, jossa olisi ollut hyvät mahdollisuudet virkaan.
Lapsentulon myötä olen tajunnut, että tuollaiset hyvä aika / huono aika - määritelmät ovat täyttä bullshitia. Mielestäni ainoa edellytys lapsentulolle on vakaa parisuhde. Ja jos lapsi alkaa tulemaan, niin sallittakoon hänen tulla, vaikkei niin vakaata olisikaan. Toivon sydämeni pohjasta, ettei tällä palstalla kukaan abortin tehnyt vuodata sydänvertaan. Lapset otetaan silloin kun ne tulevat ja turha laskelmointi mäkeen!
mulla yksi lapsi ja toinen tulossa. Ekan sain 20 täytettyäni ja toisen nyt 23 vuotiaana. Joo ja lapsilla on eri isät, naimisiin asti en ole vielä päässyt. Ja kumpakaan näistä lapsista ei erityisesti "suunniteltu", koska lapsi tulee mielestäni kun on tullakseen. Totesin sen jo oikein hyvin ekan lapsen kohdalla. Kuitenkin molemmat on toivottuja. Ikänä en ole ehkäisyjä käyttänyt, kuin ns.luomuehkäsyä, että "alta pois ennenkun tulee" =)
Ja mielestäni toi sun kommentti "kun asiat otolliset", on niin hupaisan kuulosta, että voitko tarkentaa milloin ne asiat tosiaan ovat otolliset...??? Mulla oli hyvinkin otolliset sillon ja niin on nytkin. Ekan kohallaa koulu kesken ja vuokrakämppä. Kummasti sen koulunkin sai loppuun lapsen kanssa ja nyt asun omistusasunnossa kaksistaan poikani kanssa. Katsos kun asiatkin tapahtuu miten niiden on tarkoitus, eise katso aikaa tai rahaa tmv. Hyvin ollaan pärjätty!
Näin juuri! Sinä olet saanut hienot lapset ja olet hieno äiti, vaikkei tarinasi olekaan suoraan prinsessasadusta. Ei ole minunkaan, mutta tuossahan tuo typykkä jokeltaa äitiyspakkauslaatikossa ihan tyytyväisenä. Olisinpa itsekin älynnyt ryhtyä noihin lapsentekopuuhiin aiemmin, kun miehen kanssa ehdittiin äheltää kuusi ja puoli vuotta ennen kuin uskallettiin yrittää.
Silti ymmärrän ihan hyvin niiden lapsettomien katkeruuden, jotka ovat jääneet odottamaan "oikeaa aikaa" ja nyt kärsivät lapsettomuudesta. He saavat varmasti kuulla paljon turhaa syyttelyä - eihän kukaan voi tietää olisiko lapsi tullut helpommin aikaisemmin! Sen olen itsekin saanut karvaasti kokea, että parikymppinenkin voi kärsiä lapsettomuudesta.
Olen aivan erimieltä kanssasi.
Minä tulin raskaaksi kun olin vielä 17 v. Minulla oli poikaystävä joka hakkasi minua ja kävi vieraissa. Tulin raskaaksi ja tein abortin, jota en ole koskaan katunut, koska se lapsi oli miehelle joka oli minua kohtaan hirviö. Sain häneltä vielä klamydian jonka seurauksena tuli munasarjan tulehdus, josta voi johtua nykyinen lapsettomuutemme.
Olen seurustellut 8 vuotta ihanan miehen kanssa, jonka kanssa kolme vuotta sitten rupesimme yrittämään lasta. Ja meidän elämämme olisi valmiita ottamaan lapsen.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mutta joskus voisi pitää sen omana tietonaan, kuten nyt sinun tapauksessasi!
kysyn ma vaan? mulla pari lasta ja molempien isät kuvaamasia hirviöitä, kuitenkin lapset äärimmäisen rakkaita. Hirviöt on perheestämme poistettu.
Eikö 17-vuotias tyttö ymmärtänyt, ettei tuollaisen miehen kanssa harrasteta seksiäkään. Miksi minun pitäisi pitää mielipide omana tietonani, ja sinä saat kertoa omasi isoon ääneen. Minä vastustan aborttia ja lapset otetaan mielestäni silloin kun ne ovat tullakseen. Kyllä ihmisen pitää tietää seksin mahdolliset seuraukset ja hässiä sitten siihen malliin! Mielipiteeni on tässä yhteiskunnassa aivan yhtä sallittu kuin sinunkin abortin puolustelu!
Voisin aivan hyvin sanoa vastineeksi, että jokaisen menneisyydessä on mörköjä, mutta ksiken maailmat klamydiat voisi pitää omana tietonaan!
tuntuu oikeasti ahdistavalta lukea ja todeta että tälläkin sivulla edelleen pyörii naisia jotka todellakin on noin tampioita että kun toinen nätisti kysyy niin heti aletaan mesoamaan ja laukomaan mitä typerämpiä kommentteja.
toivon todellakin että sinun lapsesi perivät jonkun muun kuin äitinsä järjenkäytön koska se tuntuu ankarasti tökkivän!!!HÄPEISIT OIKEASTI!!!
Olen 32 v, mies 35 v. Tutkimuksiin hakeuduttiin, kun yritystä takana 1 vuosi, sitten jahkailua ja hoitoihin lähdettiin, kun yritystä takana 2,5 vuotta viime alkukesästä.
Nyt kyllä harmittaa, ettei jätetty ehkäisyä pois aiemmin. Nuorempana kuitenkin tulee helpommin raskaaksi, vaikka en kyllä itseäni vielä minään ikäloppuna pidä!
Ja miksi nyt? Alkaa tuota ikää olla sen verran, että alkaa olla aika, jos perheen joskus haluaa.
Entä miksei aiemmin? Perinteinen tarina: piti opiskella, saada työ, hankkia vähän työkokemusta jne. Varmistella tulevaisuutta, että olisi äitiysloman jälkeen työ mihin palata.
Minä olen 23 vuotias ja mieheni 29 vuotias. Luomuyritystä noin puolitoista vuotta jonka jälkeen reilu puoli vuotta nyt erilaisia hoitoja takana ilam toivottua tulosta..
Ikää kolmekymmentä ja hitusen päälle. Yritystä takana kaikenkaikkiaan 9 vuotta luomuna. Ikä ja terveydentila sanelee osittain aikatauluja,niistä sen tarkemmin kertoilematta. Ja aiemmin ei ole ollut mahiksia hoitoihin monestakaan syystä.
Meille haluttiin lapsia jo aikoja sitten, mutta kun ei ensin tärpännyt millään. Sitten kun tärppäsi ne alkoi kaikki mennä ensimmäisten viikkojen aikana kesken. Mieti itse, kun kahden vuoden sisällä on kolmekin keskenmenoa, joista kaksi joudutaan kaapimaan ulos sieltä, kun ei muuten tule.
Jouduttiin juuri sen takia tutkimuksiin. Ensin todettiin, että vikaa on, mutta ei tiedä mitä vikaa. Nyt vasta viime syksynä selvisi mitä vikaa ja mikä siihen on parannuskeino.
Minulla paha endo, joten koeputkihedelmöitys on luultavasti ainoa tapa saada se ensimmäinen tulemaan sieltä. Sen jälkeen mahdollisesti seuraava voi tulla luomuna, hyvällä tuurilla. Huonolla seuraavakin on koeputki.
Meillä iät minä 28 ja äijä 31. Lapsettomuutta nyt takana 4½ vuotta (oli?), yritystä luomuna kaksi vuotta ja monta keskenmenoa...
Lasta haluttu kohta 7-8 vuotta, mutta yritystä ei niin kauaa. Keskeytettiin yritys aiemmin, kun häät oli tulossa ja minä lähdin uuteen kouluun opiskelemaan ja päätin, että suoritan ne asiat ensin. Kun ei kerran silloin heti tärpännyt, niin tämä vaikutti hyvältä vaihtoehdolta. Nyt on tietysti kaikken paras mahdollinen aika, kun minulla on vakkari kokopäivä duuni, palkkakin on ihan siedettävä ja appivanhemmat jäävät molemmat tänä vuonna eläkkeelle (joten apu on tuossa naapurissa ihan oikeasti).
Me vielä nuoria, mies 23 ja minä 22. Yritystä oli vähän vajaa vuosi takana kun saimme kaivatun plussan. Ultrassa todettiin raskaus kohdunulkopuoliseksi ja laparoskopiassa molemmat munanjohtimet todettiin hyödyttömiksi.
Nyt haaveilua takana 1,5 vuotta ja odottelemme ensimmäiseen pakastealkionsiirtoon.
Viimeiseen kysymykseesi en osaa vastata. En usko että oikeaa aikaa on olemassakaan. Itse vielä opiskelen, eli elämäntilanteemme ei ole kaikkein optimaalisin. Mutta sydän on auki. :)
mekin olimme nuoria kun esikoista toivoimme ja 2,5 vuotta yritimme ennen kuin onnistuimme.itse olin pojan synnyttyä 21v ja mieheni 24v.päätimme heti tuolloin yrittää toista lasta melko pian, koska ensimmäisenkin tulo kesti kauan.nyt se tilanne, että täytän tänä vuonna jo 28, eikä toista lasta ole vieläkään kuulunut insseistä ja lukuisista muista hormoonilääkityksistä huolimatta...vaikeaa on, mutta toivoa kuitenkin taas antoi ystäväni, joka aivan samassa tilanteessa kanssani ja plussasi juuri sunnuntaina=)...ehkä se vielä meillekin tulee!!=)
tsemppiä kaikille
nyt tutkitaan....
tahtoo perheen...............
29 täytetään molemmat tämän vuoden puolella. Yritystä luomuna takana mielestämme riittävästi, parisen vuotta.
nuoria olemme, minä täytin just 19 ja mies 21. Yritystä ei ollut takana ollenkaan ennenkuin menimme tutkimuksiin ja sitä kautta hoitoihin koska kuukautisteni kanssa on ollut aina ongelmia ja kun sain tietää että sairastan PCO:ta niin päätimme että lapsen sopii tulla heti jos ja kun se tulee.Lapsen haluaminen on varmaan monelle ihmiselle aika luonnollinen toive, se vaan on aina tuntunut hyvälle ajatukselle :) Mahdollisesti aiemmin ei sen takia silloin emme olleet vielä valmiita mielestämme.
Yritystä takana 4.vuotta,diagnoosi:selittämätöntä lapsettomuutta sairastan.Miehellä on jo 4 lasta ennestään joten tiesin 101%että mussa se vika on,mutta ei...lapsi tulee kun on tullakseen vaikka heti nyt:)
Minä 33 v ja mies 37. Nyt pari vuotta yritetty ilman hoitoja. Nyt käynyt kerran gynellä keskustelemassa tutkimuksista.
Piti opiskeluaikana bailata ja matkustella. Ei silloin ollut mielessä etsiä isää lapselle.
Sitten kun sain määräaikaisen työpaikan ei ollut varaa tulla raskaaksi koska 100% todennäköisyydellä ei olisi uusittu työsopimusta.
Nyt on aikaa ja varallisuutta niin olisi hyvä aika hankkia lapsia.
Ihan oma moka sinänsä kun en halunut silloin lapsia kun olisin niitä voinut saada. Olen kylläkin päättänyt että en aio mennä mihinkään punktioihin tai muihin hoitoihin että jos ei luomuna onnistu niin ehkä se on niin tarkoitettu. Pitää varmaan pistää adobtio paperit menemään...
Minä 21 ja mies 24, yks luomu lapsi on ennestään, mutta toista toivottu/yritetty 2 vuotta. Yritystä ennen hoitoihin menoa vajaa 2vuotta. Mulla epäsäännölliset kuukautiset/ovulaatiohäiriöt!!!
Täälä 26w äippä ja 34w isi, yritystä takana noin 2,5v!! 2lasta kyllä jo siunaantunut, mutta 3olisi haaveissa!