Kyselisin sellaista asiaa kun meillä on kolme lasta iät 8v. 6v. 4v. ja lapset ovat pitkään halunneet kania lemmikiksi kannattaako lapsiperheeseen ottaa kania onko kokemuksia? jotku sanovat että kanit purevat lapsia jos ne pitävät sitä sylissä että sitä ei kannata ottaa koska ne ei pidä silittelystä ja sylissä pidosta.
Kanin hankinta?????
Äippä
111044
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
On totta, että yleisesti ottaen kanit eivät ole niinkään sylilemmikkejä vaikka söpöiltä näyttävätkin. Poikkeuksia tietysti on. Lapsiperheeseen hankittaessa olisi hyvä, että kani olisi ns. "koko perheen lemmikki". Kani itsessään on suhteellisen helppohoitoinen lemmikki, mutta esim. häkin siivoaminen saattaa olla 8-vuotiaalle aikamoinen koettelemus (häkki painaa!). Siinä siis tarvitsisi mielestäni aikuisen apua. Muutenkaan en mieltäisi kania "pikkutyttöjen" lemmikiksi vaikka yleisesti näin ajatellaan. Muistathan, että kanit voivat elää joissain tapauksissa miltei 10-vuotiaiksikin. Riittääkö lasten into vielä murrosiässä? Se on mielestäni suurin ongelma kun kania suunnitellaan lapsiperheeseen. Olen kuullut liian monta tarinaa siitä, kuinka kanista on myöhemmässä vaiheessa luovuttu kiinnostuksen lopahtaessa. Tätä kohtaloa en enää yhdellekään kanille soisi.
Kanin omistajalta vaaditaan huumorintajua ja pitkää pinnaa. Kania et pysty kouluttamaan siinä missä koiraa, vaan homma menee kanin ehdoilla. Kanit purevat, se on totta. Ennemminkin olisin kuitenkin huolissani kanin äkkinäisistä liikkeistä ja voimakkaista takaraajoista. Pienen lapsen syliin en kania laskisi. Selkeät pelisäännöt kanin käsittelystä niin en usko, että ongelmia syntyy. Omien kokemuksieni perusteella sanoisin, että kanit pitävät kyllä silittelystä. Pienemmät lapset saavat siis varmasti siitä mukavan silittelykaverin kunhan ymmärtävät ettei kania voi pakottaa syliin ja kanikin tarvitsee joskus omaa rauhaa.
olen sitä mieltä jos sinulla on lapsia ei teille sovi kaneja..koska se on totta että kanit voivat purra lapsia ja lapset voivat kohdella kaneja huonosti..
hei vaan
Minulla on 9 ja 4 vuotiaat tytöt ja meille tuli 1v. kani pari kuukautta sitten ja omaksi yllätykseksi olen huomannut, miten paljon vaatii seuraa... se ei todellakaan mikään häkkieläin, vaan vaatii todella paljon vapaana olemista. Sylissäkään se ei tykkää olla, mikä olikin lapsille hieman pettymys, mutta kyllä se välillä tulee herkkupaloja sylistä hakemaan. Sitähän tämä on, että mennään kanin ehdoilla. Toinen asia, mitä kannattaa miettiä, on mahdolliset tuhotyöt mitä se saattaa harrastaa. Meillä on jo nahkasohva aika häijyn näköinen,ihan muutamassa viikossa se sai sen tuhottua. ja pissalla siinä on oikein mukava käydä. Sohva alkaakin olla kohta kaatopaikka tavaraa. Lapset osaa kyllä käsitellä kania todella nätisti, kun pelisäännöt vaan sovitaan. Ainakin meillä jopa pienempi tyttö osaa todella rauhallisesti olla kanin lähellä. Syliin lapsille ei edes tulisi mieleen antaa, koska meidän kani rimpuilee kovasti, niin siinä voi käydä kanille huonosti ja satuttaa itsensä. Kannattaa miettiä tarkkaan minkälaista lemmikkiä on hommaamassa. Tottakai se on söpö ja sitä on kiva hoitaa, mutta siihen saat varautua, että joudut kyllä itsekkin osallistumaan siihen ja täysillä. Jos sinulla riittää aikaa ja kärsivällisyyttä, niin kyllä se lapsiperheeseen voi tulla. Onhan meilläkin ja hyvin on mennyt.
Mikäli lähtökohtana on että halutaan söpö ja siliteltävä helppohoitoinen lemmikki, kani tuskin on se oikea vaihtoehto. Meillä on kolme kania eikä niistä yksikään oikein viihdy sylissä ja harvemmin kaipaavat edes silityksiä, vaikka tulevatkin päälle pomppimaan, kerjäämään nameja ja jyrsimään sen kirjan kulmaa mitä sattuukaan lukemaan. Hakevat siis seuraa omilla ehdoillaan. Hoitotoiminpiteet antavat kuitenkin useimmiten tehdä nätisti, mutta kyllä sitä on itselläkin pari kertaa ollut päälle parikymmensenttiset jäljet vatsassa kanin takajalkojen kynsien iskeydyttyä siihen kun se onkin äkkiä päättänyt lähteä siitä kesken kynsienleikkuun. Vaikka kani olisi kuinka pieni kääpiö, on sen takajaloissa yllättävän paljon voimaa. Purrut noista ei kyllä kukaan ole koskaan ja rauhallisinta noista uskaltaa kyllä välistä antaa pikkusiskonkin syliteltäväksi hänen istuessaan aloillaan (sisko 4v., kani 680-grammainen hermeliini).
Omat ensimmäiset hermeliinini sain 9-vuotiaana ja vaikka häkkien siivoamisesta ja kynsienleikkuusta silloin jo selvisikin, sitä oli kyllä liian nuori käsittämään sitä vastuuta mikä kanista sitten lopulta olikaan. Häkin siivouseen tuli myös väsyttyä turhan usein, samoin kuin juoksutukseen ja seuranpitoon. Etenkin kääpiörotuiset kanit voivat elää jopa sen yli 10-vuotta, joten sinun kannattaa huolella miettiä jaksaisitko huolehtia siitä vielä vanhimmaisesi ollessa täysi-ikäinen ja nuorimmaisesi teini-iässä, jos vaikka heidän kiinnostuksensa kania kohtaan ei kestä kuin vuoden-pari.
Parhaimmillaan kani voi siis olla lapsiperheessäkin ihantellinen lemmikki, jonka touhut naurattavat koko perhettä ja joka käpertyy iltaisin viereen siliteltäväksi perheen katsoessa tv:tä. Pahimmillaan taas se huomataan pian "tylsäksi" kun se ei niin välitäkään ihmisseurasta, on koko ajan pleikkarin johtojen kimpussa ja häkkikin haisee kun sitä ei aina jaksaisi siivota kun kanikaan ei oppinut sisäsiistiksi.
Kannattaa käydä esim. puput.netissä tutustumassa vanhoihin keskusteluihin niin saa paljon eri näkökulmia kaneista lemmikkeinä; ilonaiheista, stressitekijöistä, minkälaisia eri kanipersoonoita sitä löytyykään ja mitä niiden kanssa ehkä voi harrastaa. Ja kannattaa tosiaan aina muistaa, että jokainen kani on oma yksilönsä; kaikista ei saa sylikaneja, osaa ei kiinnosta yhtää valjaissa ulkoilu tai estehyppy, kolmas ei jaksa välittää pallopeleistä pätkään vaikka kaverin kani leikkii niin söpösti omallaan... Kannattaa siis selvittää, miksi lapset haluavat juuri kanin lemmikikseen, ettei sitten tule pettymyksiä jos ostettu kani ei sitten olekaan "oikeanlainen" tai käyttäydy "oikein".
Minäkään en ihan noin pienille lapsille kania suosittele. Juuri noi edellämainitut syyt; kikki kanit eivät pidä sylissä olemisesta, saattavat purra ja potkaista sekä kani stressaa metelistä ja retuuttamisesta.
Meille kani tuli kun nuorimmainen oli 9 v ja vanhempi 11 v. Ja meidän onneksi kanimme oli ja on edelleenkin sylipupu ja rakastaa rapsutuksia eikä ole purrut ketään muuta kuin nuorimmaista aluksi kun yritti pitää kania väkisin kiinni.
Kanin - kuten kaikkien muidenkin eläimen - hankinnan takana täytyy kyllä olla aikuinen. Jos lapsen mielenkiinto hälvenee kasvaessa, täytyy aikuisen huolehtia lemmikistä.
Ja kyllä se meidän perheessä edelleen olen minä, joka kanin hoitaa. Ihan siksi, että pupu on tämän mamman oma kulta.
Kanit eivät minusta sovellu pienien lapsien perheeseen lainkaan.
Kani on seurallinen ja rauhallinen eläin, joka todella kaipaa myös omaa tilaa ja turvallista oloa. Enemmän olisin huolissani kaniraukasta, joka kärsii lasten kirkumisesta, huutamisesta, juoksemisesta ja retuuttelusta.
On varmasti joitakin kaneja, jotka eivät piittaa retuutuksesta eivätkä levottomasta metelistä, eli ajan myötä sopeutuvat siihen. Näinhän me ihmisetkin sopeudumme mitä vaikeimpiin elinoloihin kukin omalla tyylillään.
Söpöydestään huolimatta kaikki kanit ovat leikkikaluista kaukana, joita kaikki lapset eikä edes vanhemmat ymmärrä. Jos haluaa varman halittavan lemmikin ystäväkseen, suosittelen koiraa, joka opetataan hyväkäytöksiseksi.
Kiitos kaikille vastanneille!! Ajattelemisen aihetta tuli. Juu ja siihen vielä haluaisin sanoa että ei se kani lapsille yksinään tulisi kyllä minä ja mieheni ollaan siinä 100% mukana Mutta taidamme näiden tietojen perusteella tehdä sen päätöksen että taidamme ottaa toisenlaisen lemmikki eläimen. Tytär tulee pettymään pahemman kerran mutta kaikkea ei voi saada!
hei! meillä on noin yksi vuotias kani poika.minun
kaksi nelivuotiasta poikaa(joskus vähän rajujakin)
tulee melko mukavasti kanin kanssa juttuun.Kani tosi paljon häkistä pois liikkumassa ja se ei ole vielä kertaakaan purassut,mutta tietenkin kanit ovat yksilöitä ja ne pitää totuttaa käsittelyyn pienestä pitäen.meidän kanipoika on rohkea ja ystävällinen luppakorva.
Itselläni on ollut elämäni aikana monta kania, ja aina ne ovat tykänneet olla sylissä ja kun niitä silitellään ja rapsutellaan. Kani vaan kannattaa ostaa nuorena, että tottuu pienestä asti lapsiisi ja kaikenlaiseen silittelyyn ja paijaamiseen. Susittelen vain, että ainakin aluksi kun kani on pieni, KAIKKI lapset saisivat käsitellä sitä VAIN SINUN VALVOVAN SILMÄSI ALLA ja vain lyhyitä hetkiä, että kani ei ehdi hermostua. Kun kani on pieni, se voi hermostu nopeasti uusissa tai epämiellyttävissä tilanteissa, tai uusien ihmisten sylissä. ja tottakai, lapsille pitää heti aluksi opettaa kanin oikea käsittely.
Olisi parasta, jos se vain on mahdollista, että saisitte tehtyä kanille ulos jaloittelu aitauksen. Silloin sitä ei tarvitsisi päästää niin usein sisälle vapaasti jaloittelemaan, kun sen voisi viedä ulos. Sehän on tietysti mukavinta kanille, mutta myös koska on pieniä lapsia, niin ei tarvitsisi koko ajan vahtia, ja pelätä.
Onnea kanin hankintaan. Toivottavasti neuvoni auttoivat yhtään... =)
Kiitos vastanneille!! Vielä emme kania ole hankkineet mutta mukava kuulla että kani voi tottua silittelyyn ja sylissä pitoon... katsotaan jos kesällä ottaisimme kanin =)
Meillä on 5 pupua,joista, kaksi on enemmän sylikaneja.Nimenomaan tämä sisällä oleva pikkuinen (reilu kiloinen)9 kk. EI sitä ole.VAIKKA on ollut ihmisten keskellä 7 vk.ikäisestä. "ulkopupuista" yksi iso 4 v ja tuo leikkaamaton pieni poika 10 kk. ovat enemmän "sylipupuja".Varmemman sylipupun saatte,kun etsitte vähän "vanhemman" pupun,( viimekesäisen) siitä jo tietää luonteen,kaikki kun ei ikinä tule viiht. sylissä,vaika kuinka hyvin pidetäis.Tuokin meidän tulee kyllä jalkoihin pyörimään,lähelle makoilemaan,antaa JOSKUS silittää,mutta sylissä on rauhassa harvoin,eli kun seison sillon,ja aamulla,kun yön jälk menen käymään sen luona ennen töihin lähtöä.Koska ei haluis jäädä yksin.
Kynsien leikkuu on "lievästi sanottuna" taistelua.Onnistuu noilta ulkopupuilta helpommin.