Monella tilalla törmää lehmiin (hiehoihin) jotka todella v-mäisiä. Sorkkaa tulee ihan reippaasti, ja mikään ei sitten auta siis normaalit rauta turvasaapas systeemit.
Ajattelinkin että oliskohan tilausta "lypsykoululle", jossa lehmän opettais lypsyrutiineihin. paikassa olis hyvät erikoisvälineet jossa lypsyä saisi opetettua turvallisesti niin lehmän kuin lypsäjänkin kannalta. Ja ei siten tarvitsisi pelätä lypsyä, ja eläinkään ei stressaisi hoitajan käyttäytymisestä ja jännityksentakia nousseesta sydämmensykkeestä.
Ensin pitäis olla hevoskuljetusvaunu jolla eläimmen kuljettaa, lypsykone, kunnon tukeva parsi sulkeineen, ja tukeva talja sekä kuormaliinaa.
jos kuljetus maksaisi vaikka 50 euroa/sivu, ja hoito 25 euroa/lypsy, ja rehut ja sapuskat olisi lehmällä mukana niin kuulostaisko kalliilta. ja jos tavoite olisi että 2-4 päivää olisi kurssin kesto, kyllä siinäajassa oppii tavoille jos ollenkaan. Eli kursi maksaisi hntaluokaa 200-500. Itsestäni ei tuntuisi kalliilta jos toinenvaihtoehto on teurasauto, tai isäntäväen työtapaturma.
Ja tilallahan kurssia ei voi järjestää, sillä monet parsirakenteet niin heikkokuntoisia että saa pelätä että lehmä kävelee ulos "raamitkaulassa", ja isäntäväen hössötys ei auta asiaa yhtään.
Ajattelinkin että oliskohan tilausta "lypsykoululle", jossa lehmän opettais lypsyrutiineihin. paikassa olis hyvät erikoisvälineet jossa lypsyä saisi opetettua turvallisesti niin lehmän kuin lypsäjänkin kannalta. Ja ei siten tarvitsisi pelätä lypsyä, ja eläinkään ei stressaisi hoitajan käyttäytymisestä ja jännityksentakia nousseesta sydämmensykkeestä.
Ensin pitäis olla hevoskuljetusvaunu jolla eläimmen kuljettaa, lypsykone, kunnon tukeva parsi sulkeineen, ja tukeva talja sekä kuormaliinaa.
jos kuljetus maksaisi vaikka 50 euroa/sivu, ja hoito 25 euroa/lypsy, ja rehut ja sapuskat olisi lehmällä mukana niin kuulostaisko kalliilta. ja jos tavoite olisi että 2-4 päivää olisi kurssin kesto, kyllä siinäajassa oppii tavoille jos ollenkaan. Eli kursi maksaisi hntaluokaa 200-500. Itsestäni ei tuntuisi kalliilta jos toinenvaihtoehto on teurasauto, tai isäntäväen työtapaturma.
Ja tilallahan kurssia ei voi järjestää, sillä monet parsirakenteet niin heikkokuntoisia että saa pelätä että lehmä kävelee ulos "raamitkaulassa", ja isäntäväen hössötys ei auta asiaa yhtään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
järjestettävän lypsykurssin, mutta tämä juttu on niin utopiaa kuin vain olla voi.
Kyllä on tissinkoittajan homma totuttaa hieho lypsyyn!
Mistä noita löytyykin???
Hieho kyllä oppii lypsylle. Vain 1 1000sta voi olla jonkinlainen poikkeus.
Ongelmana on yleensä jokin seuraavista:
1. hiehoa ei ole totutettu mihinkään käsittelyyn ennen poikimista ja kun eläin työnnetään asemalle ja aletaan lypsää on varma että peloissaan oleva eläin antaa sorkkaa.
Pitää siis kierrättää hieho muutaman kerran aseman läpi ennen poikimista ja esim käsin hieroa tai edes kosketella utareita. Esim rautaan voi eläintä myös totuttaa varmuuden vuoksi viimeisillä kerroilla.
2. Kun ekaa kertaa on peloissaan ollutta eläintä lypsetty, ei ole oltu tarpeeksi kärsivällisiä. Esikäsittely tulee tehdä huolella ja missään vaiheessa ei saa näyttää eläimelle olevansa hermostunut.
Tämä tissinkoittaja on käpälöinyt jotain muita kuin lehmäntissejä.Tai sitten tätä aloitusta ei ole kirjoitettu selvinpäin.
hehe empä ole ikinä kuullut moista haha salli minun nauraa!!!!yksikään lehmä/hieho ei ole jäänyt lypsämättä 17 vuoden aikana.
Eipä ole minultakaan jääny yhtään lehmää koskaan lypsämättä.lypsäjän voi lähettää lypsykurssille, jos homma ei onnistu.Ensinnäkin, jos lypsäjä pelkää ja ns. tuikkii lypsettävää, tarttuu tämä epävarmuus myös eläimeen.Väkivalloin ei saa eläintä lypsettyä, tilanne on uusi ja siitä pitää tehdä mahdollisimman miellyttävä eläimelle, monesti eläin pelkää koko touhua.Pelkäävää eläintä ei pidä mätkiä.Siinä on lypsäjän taito, että erottaa pelkäävän ja pirunkurisen eläimen ja toimii sen mukaisesti.
Vai pirunkurinen lehmä? Ei sellaista olekkaan!!! Ei eläin osaa olla pirullinen, lomittaja kylläkin!!
Hiehojen kurssituksesta en tiedä, mutta meillä ainakin siirrettiin hieho loppuvaiheessa aina jonkin lypsävän viereen ennen poikimista. Siinä sitten sai rauhassa tutustua letkuihin ja liikenteeseen vieressään. Isäntä usein nojaili hiehoon odotellessaan viereisen tyhjenevän, rapsutteli ja kopsi hiehoa. Jotkut olivat tälläkin systeemillä aluksi hankalia, mutta inhosivat vain toimenpidettä, eivät lypsäjää. Ongelmaksi tulikin ehkä enemmän se, että hiehot olettivat saavansa sitten aina sitä rapsuttelua koko lypsyn ajan.
kyllä niitä on pirunkurisia isäntiä ja emäntiäkin...Eläin on kuitenkin aina inhimillinen ja rehellinen.Se on aina tyytyväinen kun on saanut ruokaa ja utareet tyhjäksi.Ei huuda aiheetta, ei juorua, puhu pahaa,eikä soittele asiatomia perään..heh