Olen viimeisen vuoden aikana ajatellut paljon sitä haluanko itse äidiksi. En oikein tiedä. Toisaalta olisin valmis ja haluaisin perheen, mutta toisaalta on kiva olla miehen kanssa kahdestaan ja jos vielä kovasti asioita mietitään,taitaa mukavuuden halu voittaa ja lapsia ei koskaan tule.
Onko muita, jotka miettii samalla tavalla? Mihin ratkaisuun olette päätyneet? Mietin asiaa päivittäin ja asia jotenkin vaivaa. Olisi mukava tietää mitä haluaa. Ehkä vain mietin asioita liikaa.
Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!
Onko muita, jotka miettii samalla tavalla? Mihin ratkaisuun olette päätyneet? Mietin asiaa päivittäin ja asia jotenkin vaivaa. Olisi mukava tietää mitä haluaa. Ehkä vain mietin asioita liikaa.
Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla oli vielä hetki sitten sama tilanne. Mun mielestä kannattaa vielä odottaa, kun tuntemukset ovat tuollaisia. Esim. jo vuoden-kehden päästä voit ajatella jo ihan toisin, olet valmis luopumaan tämän hetkisestä vapaudestasi lapsen tähden. Mielestäni on hyvä että on valmiiksi "vauvakuume" kun niitä alkaa suunnittelemaan, se on raskasta aikaa ja moni asia muuttuu pysyvästi. Sen hyväksyy ja jaksaa paremmin kun sitä tarpeeksi valmiiksi haluaa. Älä stressaa asialla, koita olla ajattelematta, niin voit pian yllättyä kuinka tunteet voivatkin muuttua...niin mulla kävi. =)
Onpa hyvä, että löytyy muitakin, jotka eivät ole asiasta aivan varmoja (huoh!). Olen miettinyt lapsiasiaa muutaman kuukauden ajan, olemme naimisissa, joten parisuhde on siinä mielessä vakiintunut ja lapsi olisi tervetullut. Mutta toisaalta.. Minua mietityttää ihan sellainenkin asia, että jaksanko olla lapsen kanssa kotona, sillä minulla ei ole nykyisellä asuinpaikkakunnalla ystäviä ja tuttavuudetkin ovat pinnallisia. Jäänkö ihan yksin lapsen kanssa? Mies tekee pitkää päivää töissä enkä usko päivien tästä lyhenevän. Olen vielä sellaista masentuvaa sorttia, tulen alakuloiseksi jos joudun olemaan pitkiä aikoja yksin. Vai pitääkö vauva niin kiireisenä, ettei ehdi tällaisia asioita miettiäkään? Mies olisi lapsen yrittämiseen suostuvainen ettei mitään "käännyttämisoperaatiota" tarvita.