Onko teitä koskaan suhde-elämä ahdistanut? En tajua mikä mussa on vikana... Eräs poika pitää minusta mutta, mutta... Hän on ystävällinen ja mukava. Hänessä ei ole mitään vikaa mutta... Minua ahdistaa. En tiedä miksi, mutta minua ahdistaa kun hän pitää minusta. Pelkään ihan kamalasti epäonnistuvani, tulevani nöyryytetyksi... En tiedä johtuuko tämä siitä, että on ensimmäinen kerta kun olen pojan kanssa mutta olen todella ahdistunut. Jos hän vähääkään puhuu jotain seksiin liittyvää niin ahdistun. Pelkään sitä että minut pakotetaan johonkin enkä ole valmis... Pelkään etten ole valmis koskaan... Meneeköhän tämä ahdistus ohi? Pidän kyllä kyseisestä pojasta, mutta en edes tiedä olenko valmis... Mitä minun pitäisi tehdä? Toisinaan toivon että kukaan ei huomaisi minua ettei tarvitsisi kärsiä itsestäni! Anteeksi tämä vuodatus... Olen ahdistunut ja kenellekkään en tästä uskalla puhua :( Mikä minua vaivaa?! Onko kukaan yhtä omituinen?
Ps. Stressaan muutenkin asioista aina ihan liikaa.
Ps. Stressaan muutenkin asioista aina ihan liikaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
yksinkertaisesti täysin sekaisin siitä mitä ihmissuhteelta toivot ja näyttääpä sinulla olevan hieman itsetunnossakin kohennettavaa. Älä huoli, oot täysin kokematon vielä seurustelun suhteen, eikä sun tartte tehä mitään sellasta mitä et halua. Jos poika ehdottaa jotain mistä et pidä, sano se sille. Jos se sitten jättää sut, niin se on sitten jätkän oma menetys. Ei ketään saa painostaa mihinkään.
Sun kannattais vähä tarkastella itteäs, koska taidat olla hieman epävarma omasta itsestäsi ja puuhistas, jos kerran stressaannut helposti.
Miksi sun pitäis osata olla seurustelun ammattilainen jos nyt vasta on sun eka poikaystävä. Eihän kukaan ole ammattilainen. Siihen tarvitaan monen vuoden harjottelua. Entä voisko asia olla niin, että et ole vielä yksinkertaisesti valmis seurustelusuhteeseen. Sua kyllä varmasti kiinnostaa pojat ja näin, mutta ei se sitä tarkoita että pitäis heti seukkaamaan alkaa.
Sua ahdistaa, koska osa sinusta tahtoo tehdä asioita pojan kanssa, mutta jokin osa vielä jarruttelee. Se on sitä kypsymättömyyttä. Ja usko pois kyllä se ahdistus siitä katoaa kun tulee ikää ja itsevarmuutta lisää. Et ole mitenkään viallinen, et vain ole vielä valmis. Ja se on ihan normaalia nuoren elämää :)
pitäskö mun sitten pojalle sanoa se etten ole valmis? musta tuntuu että joka kerta on tämä sama juttu pojan kanssa... että jos nyt keskeytän tämän meidän jutun niin sitten en seurustele koskaan. en haluaisi sanoa pojalle että en ole valmis.. en edes kehtaa. toinen puoli sanoo ettei ole valmis ja toinen puoli haluaa niin kovasti. mitä minun pitäisi tehdä? :(
entäpä voiko se johtua myös siitä että en tunne vielä poikaa kunnolla? olen tiennyt hänet jo pari kuukautta mutta vasta pari viikkoo meidän juttu on pyöriny. ei siis seurustella. epävarmuus johtua myös siitä? sori kun näitä idioottimaisia kysymyksiäni. tämä on ainut paikka, jossa minun ei tarvitse hävetä itseäni.
eli ensimmäisen suudelmani sain joskus kuudennella luokalla kun muka seukattiin yhen pojan kans. No sehän oli aivan hirveä kokemus ja siihen se seurustelu sitten jäikin. Seuraava oikea "muka vakavampi suhde" tuli kuvioihin ysin lopulla ja sillon ajattelin olevani niiiiin rakastunut. Mutta kuinka kävikään, poika eräänä iltana rupes kourimaan ja tukkimaan käsi housuihini, no meikäläinen säikähti ja käskin heti lopettaa. Yllätyin itsekin, en siis ollutkaan niin valmis mitä ajattelin. Se suhde päättykin sitten melko pian.
Sitten lukiossa ekalla aloin seurustella jälleen ja vasta yli puolen vuoden yhdessäolon jälkeen mentiin sänkyyn. Kovasti kai sitä molempia halutti alusta saakka, mutta se oli enemmänkin sellasta tutustumista ja kokeilua. Ja nyt olen kyseisen pojan kanssa yhä yhdessä...
Eli toi on ihan normaalia tuo soutaminen ja huopaus, halutako vai eikö haluta. Kyllä se siitä ohi menee, kunhan tutustuu toiseen ja oppii luottamaan. Toisen seurassa ei pysty rentoutumaan ja nauttimaan ennenkuin luottamus on muodostettu. Sen jälkeen sää et enää pelkääkään että poika ei pidä susta tai nauraa sulle, ku tiedät että se välittää oikeasti. Teidän juttu on niin alussa, että ei sun kuulukaan vielä haluta tehä kaikkea loppuun saakka.
Toi haluaminen on sun kehon hormoonien aiheuttamaa kun taas jarruttaminen järjen ääni :)