Kun mummit ja vaarit täyttää 65 v ja pääsee eläkkeelle, niistä tulee kärttyisiä ja ilkeitä etenkin mummoista.
Minun mummi oli ennen kiva, nykyään sillä on aina jokin remppa ja mä en osaa tehdä mitään oikein.
En viitsi enää käydä kovin usein kylässä kuulemassa, ei tullut kuuloonkaan ennen. Kaverini ukille on käynyt samoin.
Mitä vanhetessa tapahtuu, miks ne muuttuu?
Minun mummi oli ennen kiva, nykyään sillä on aina jokin remppa ja mä en osaa tehdä mitään oikein.
En viitsi enää käydä kovin usein kylässä kuulemassa, ei tullut kuuloonkaan ennen. Kaverini ukille on käynyt samoin.
Mitä vanhetessa tapahtuu, miks ne muuttuu?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vanhetessaan hyvä viini paranee, mutta huono muuttuu etikaksi. Vanhojen hyvien kirjojen ja ystävien laita on aivan samoin. Tautien runtelema ja köyhyydessä eläväkin voi säilyttää positiivisen ja iloisen elämänasenteensa. Töysäläismummolle vain onnentoivotukset 109- vuotispäivänään.
Me voimme omalla myönteisellä asenteellamme tuoda iloa lähimmäistenkin elämään. Keväinen auringonpaistekin riisuu turkin myrskyä varmemmin.
ainakaan kaikkiin mummoihin ja vaareihin. Useimmiten käy juuri päinvastoin. Juuri lastenlapset ovat ne jotka pitävät elämässä kiinni, mutta siinä sivussa ehtii puuhata omiakin asioita.
Sairautta kyllä voi tulla, sehän on luonnonlaki, mutta ei kärttyisyyttä.
moi..
kiva lukea näitä mielipiteitä ja vastauksia,näin vanhankin.ja on oikein,että nuodetkin ilmaisevat näissä mielipiteensä.
ihmisessä tapahtuu lukuisia muutoksia, ruumiillisia ja henkisiä. Käytöksen muutokseen vaikuttavat esim. koettu avuttomuuden tunne, hämmentävä ja nöyryyttävä riippuvaisuus muista, elintason lasku, laitokseen siirtyminen, yksinäisyys, ystävien kuolinilmoitukset, muutokset ulkoisessa viehättävyydessä, rakkaussuhteen ja sukupuolielämän puute, nykyajan uhkaavuus, kaikki krempat ja vaivat, sekä hillitön ylilääkitys, joka on surullisen tavallista Suomen vanhustenhoidossa, mutta johon on jo kiinnitetty huomiota.
Olen havainnut, että taiteellisesti aktiiviset vanhukset ovat positiivisempia kuin ei taiteelliset. Yleensä jonkin harrastuksen syrjästä pitäisi pitää kiinni niin kauan kuin suinkin kykenee.
Suomen vanhustenhuolto on kriisissä monin tavoin. Eräs maamme johtava asiantuntija onkin sanonut, että hän ensin eläkkeelle siirryttyään pyrkii eduskuntaan hakkaamaan nyrkkiä asian puolesta, sitten oikeasti vanhana haluaa Ruotsiin Umeån palvelutaloon (ellei ole ehtinyt kylliksi saada muutoksia aikaan eduskunnassa :)Suomessa hän näillä näkymillä kieltäytyy viettämästä vanhuuttaan.
ja tämän tulostan. Ehkä panen sen myöhemmin huoneentauluksi, jotta ei tarvitse kaikille erikseen selitellä.
ärtyys ei kuulu vanhenemisseen luonnostaa. sekkii riippuu niin paljon ihmisen suhtautumisesta elämään yleensä.
jospa sinun mummolle on käynny niin et hää huomas työn loputtua ,ettei se eläkkelle jääminen ollukkaa ihan semmosta ko luuli, mitkää ruusutarhat ja autuuen tunteet ei vallaneetkaa.
miekin ain aattelin kun karjanhoito loppuu, minul aukiaa oikee lököpäiväivät voin vain maata heinikossa oljenkorsi suussa kattella pilviä ja miettiä syntyjä syviä.
karja ko sitten lopulta vietii teuras autoon, mittään semmosta ihanuutta ei tullukkaa. viikko mäni ensin itkiessä ja sen jälkee tuntuu ettei elämäs oo ennää mittää mielenkiintosta, karja kun vei siihen asti kaiken minun aikain. olin kuin tyhjän päällä. kokkeilin sitä heinikossa makkuutakin, muttei sekkää tuntunu miltää.
minulta hävis tärkein mitä olin koko elämäin tehny hoitanu karjaa. oli kovin vaikea sopeutuu elämään ilman karjan hoitoo, vaik jäihä meil viel omas tarpeiks yks lehmä ja kanoja.
jospa sinun mummolle on käynny tuon tapasest ,et hää jos on elämänsä tehny töitä. sitte sitä oottaa väsyneenä et pääsee siitä erroon ja se ei ookkaa iha sitä mitä unelmissaa on haaveillu. häntä ei ennää tarvitakkaa, aamul herätes ei ookkaa kiire, on pitäny laskee ohjat käsistää,kello ei ennää patiskakkaa liikkeelle.
ihmisen on monast vaikea sopeutuu muutoksee, etenkin vanhemmiten. nuorna sitä vaan tahtoo et joka päivä oisi erilainen. vanhetessa monast tykkää pittää rytmist kiinni.
kannattasko sinun puhuu mummosi kanssa, eläkkeelle tulosta ja mille se tuntuu. jos hänel on vaivoja ja kivistyksii se saap kyl ärtyneeks.
puhumiset saastas auttaa,sinulkii tulla parempi mieli, kenties mummollekin.
mukavaa kevättä sinulle.
Poikkean hieman aiheesta mutta kun Sanelma otti esille tämän lääkityksen puutun siihen.
On todella kummallista kuinka paljon jotkut vanhukset syövät lääkkeitä.Tuttavani, joka on jo menettänyt liikuntakykynsä mutta istuu vielä pyörätuolissa, syö päivittäin noin 15 pilleriä.
Ei hänellä ole aavistustakaan mihin tarkoitukseen mikin lääke on, kunhan popsii suuhunsa. Päälle annetaan vielä tippa konjakkia.
Eräs tuttavani napsi 11 pilleriä jolloin eräs sairaanhoitaja tokaisi, että pitää olla vahva kun syö noin paljon lääkkeitä.
Tätä lääkkeitten runsautta olen monesti miettinyt.
Eikö siinä toinen lääke lyö toista korvalle?
Tässä lainaan pari lausetta geriatrian erikoislääkärin, professori Sirkka-Liisa Kivelän artikkelista Vanhusten lääkehoito. Ko professorilta on ilmestynyt lukuisia suomenkielisiä artikkeleita, kirjoja ja raportteja vanhusten asioista. Jos kiinnostusta riittää, tiedustelkaapa kirjastostanne.
...lääkkeitä määrätään oireiden perusteella selvittämättä oireiden syytä. Esimerkkinä tästä on kipulääkkeiden määrääminen kipuihin ja unilääkkeiden määrääminen unihäiriöihin, vaikka kyseiset oireet olisivat depression eli masennustilan oireita ja asianmukainen lääkitys olisi antidepressiivinen eli depressioon vaikuttava lääke...
...Yksinäisyys ja turvattomuus saattavat johtaa siihen, että vanhus hakee turvaa lääkkeistä. Mikäli oma lääkäri tai muu vanhusta pitkään hoitanut lääkäri ei määrää vanhukselle tiettyä lääkettä, esimerkiksi unilääkettä, vanhus voi kääntyä muun lääkärin puoleen ja pyytää kyseistä lääkettä itselleen. Lääkäriä tiheään vaihtavat iäkkäät ovat ongelmallisia myös sen takia, että he saattavat jättää paljastamatta lääkäreille käyttämiään lääkkeitä tai eivät muista kertoa kaikista lääkkeistään....
...Muistihäiriöistä kärsivien ongelma on se, että he saattavat ottaa heille määrättyjä lääkkeitä liian monta kertaa tai liian harvoin päivittäin....
...Lääkkeiden sietokyky vähenee iän lisääntyessä. Samanaikaisesti käytössä olevat lääkkeet voivat johtaa jopa arvaamattomiin yhteisvaikutuksiin....
siteerasit, mutta jos henkilö on laitoshoidossa, jossa vakituisesti käy sama lääkäri niin eikö hänen velvollisuutensa ole kontrolloida ja tarkistaa mitä lääkkeitä hoidokki syö?
Elämme yhteiskunnassa, jossa vanhuksia ei kunnioiteta eikä heille haluta antaa ihmisarvoa, heitä, heidän mielipiteitään, tarpeitaan ja toiveitaan vähätellään. Lisäksi on tämä taloudellinen ahdinko, minkä vuoksi henkilökunta tekee töitään rääkkäystahdissa eikä edes halutessaan kykene paneutumaan työhönsä ja asiakkaisiinsa.
Näiden kahden tosiasian vallitessa saatetaan helposti lipsahtaa tilanteeseen, jossa "ongelma" hoidetaan pumppaamalla vanhus täyteen lääkettä, jolloin saadaan "kätevästi varastoitava paketti".
Virkakoneisto alkaa jo kovin pyörittää itse itseään. Virkailijatkin nääntyvät kun eivät ymmärrä itsekään kaikkia pykäliä eivätkä lomakeviidakosta etsiä oikeata lomaketta jolla hakisi oikeaa lomaketta, jolla voisi hakea oikeaa tukea, oikeaan aikaan oikeasta paikasta oikealla tavalla kaikki kohdat oikein täytettynä. Mitenkä tästä voi selvitä yksinäinen yksinkertainen mökin mummo tai faari....
mutta jospa turvautuisi lapsiin, ehkä heillä aistit ja ymmärrys toimisi paremmin.
Siis ainakin ne joilla lapsia on.
mutttunut vaikeaksi sulle mutta mieti vaikka mikä siihen voi vaikuttaa juttele sen mummisi kanssa ja mitä jos ajattelet onko tullut itsekin muututtua jotenkin .
Ehkäpä mummisi ei todella jaksa aina sua kans.
Onhan se niin että on joskus huonoja päiviä kaikilla on sitte nuori tai vanha se kuuluu elämään mutta puhu ihmeessa ajatuksistasi niin selkiää paremmin mistä kysymys.
Kyllä ne mummot yleensä on vain mukavia ja ymmärtäviä eikä ikäviä eikä kiukuttelevia ja vihaisia kuten sun käsitys on .
Kaikelle on aina selityksensä olemassa .