Olen 27v. nainen ja olen ajatellut vaihtaa alaa sosiaali ja terveys alalle,lähihoitajaksi.Miten mahtaa olla sen työllistymisen kanssa,onko lähihoitajilla duunia?
Ja muutenkin haluaisin kuulla kokemuksia lähihoitajan duunista.
Kiitos jo etukäteen.
Ja muutenkin haluaisin kuulla kokemuksia lähihoitajan duunista.
Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eiköhän lähihoitajille löydy töitä ja paljon. Nyt varsinkin kun suuret ikäluokat alkavat vanhentua ja lastenkin parissa kuitenkin tarvitaan työvoimaa. Itse opiskelen lähihoitajaksi, viimeinen vuosi menossa ja kyllä tää ihan kivaa hommaa on ollut, mitä noissa harjoitteluissa on tehty.
Hei!
Lähihoitajilla alkaa nyt olemaan sellainen tilanne, että saavat valita työpaikkansa eli töitä on tarjolla yllin kyllin. Ja tulevaisuudessa työt tulevat vain lisääntymään, varsinkin vanhusten hoidossa. Muista kuitenkin eri vaihtoehtoja punnitessasi, että työ on suurilta osin kolmivuorotytötä eli aamu-,ilta- ja yövuoroja liksäksi hoitajat työskentelevät viikonloppuisin ja pyhäpäivinä. Itse olen ollut hoitoalalla jo 15 vuotta ja voin sanoa pitäväni työstäni! Päivät ovat todella vaihtelevia ja työ ihmisten parissa palkitsevaa vaikka palkka itsessään ei päätä huimaa.
tervetuloa joukkoon! Osaavat kädet aina tervetulleita. Itse olen valmistunut v. 2003 ja jo opiskelujen aikana lomilla ja muutenkin töitä tehnyt. Sekä valmistumisen jälkeen olen saanut tehdä töitä ilman työtöntäpäivää ( vuoden äitiyslomalla olin välillä). Vakipaikan sain reilu vuosi sitten!
älä vaan tee sitä virhettä. Todella rankkaa työtä paskalla palkalla. siinä koko totuus.
Lähihoitajille on ylitarjontaa työpaikoilla.
Totuus on että todella rankkaa duunia, pienellä porukalla ja huonolla palkalla.
On toki ihanaa olla potilaiden kanssa jne jne.. mutta... kun tuota "ulkokuorta" koputtaa ja "kutsumus" ammatiksi kuvattua ammattia vähän tarkemmin katsoo, huomaa totuuden.
Itse en tuota virhettä tekisi..
Olen aikaisemmin ollut töissä vaikea vammaisen henkilökohtaisena avustaja ja rankkaa se oli sekin.
Ei minulla todellakaan ole mitään ruusunpunaisia rillejä silmilläni ,enkä ajattele vain pullea poskisia mummoja ja mummojen juttuja menneistä vuosista.
Tiedän että se on rankkaa,henkisesti ja fyysisesti.
Haluan tehdä työtä ihmisten parissa,haluan tehdä jotain konkreettista,haluan auttaa ja uskon että saisin työstä hyvänmielen.Palkka saisi olla kohtuullinenjotta sillä 4 hengen perheen elättää.
Ymmärrän että nyky-yhteiskunta on enemmän yksilö ajattelua ,tyyliin minä minä minä.
Mutta itse olen tyyppiä joka ajattelee me me me.
Eihän se ala kaikille ole ,mutta itseäni se houkuttaa.
Kaippa siitä nyt jonkinlaisen palkan saa.Itselleni on kuitenkin tärkeämpää että voin hyvillä mielin mennä töihin ,tehdä päivän työt ja tulla kotiin ajatellen että olen saanut jotain konkreettista aikaiseksi.