Se tulee usein kahville.
Vuosien tuttu
yhdessä kierretty monessa.
Yhdessä puitu rahan vähyyttä,
elämän mutkia mietitty.
Se tulee melkein kuin kello,
ajallaan omaan tyyliinsä.
Se on omasta mielestään
älykäs.
Se vaan toistaa liikaa
samaa levyä.
Päivästä toiseen,
vuodesta kolmanteen.
Joskus mä en jaksa.
Suljen korvat suodattimella,
syyllisyyttä tuntematta,
uniani menettämättä.
Se laittaa itselleen suojaverkon,
sanoen olevansa rehellisen suora.
Olevansa kuin horoskooppi merkkinsä.
Kahtiajakoinen, mustavalkoinen
eikä siedä
mitään lällyä,
rakkautta sun muuta
hän ei
tarvitse, haluaa olla yksin.
Sen rasistiset puheet yritän
ohittaa.
Se tietää mun mielipiteet.
Välttelee siksi nykyään pahimpia.
Meidän pahin riita koski
sitä aluetta.
Mä en siedä sen juttuja
lapsista.
Mä luulen kai naiviisti
voivani vaikuttaa.
Ainakin se haluaa pitää
mun ystävyyden.
Asetin vihoviimeisen rajan
lapsiin.
Se lupasi olla enää ottamatta
sitä aluetta.
On se pitänyt kohtuullisesti
sanansa.
Kohta se taas tulee.
Joskus mä kuitenkin mietin.
Se sanoo olevansa
oloonsa tyytyväinen.
Itkeeköhän se öisin?
Mä kysyin kerran itkemisestä.
Se katsoi mua kuin hullua.
Olet sä ihan kahjo.
Mä en itke koskaan!
Miksiköhän mä en usko sitä?
Täytyy laittaa se kahvi valmiiksi...
Vuosien tuttu
yhdessä kierretty monessa.
Yhdessä puitu rahan vähyyttä,
elämän mutkia mietitty.
Se tulee melkein kuin kello,
ajallaan omaan tyyliinsä.
Se on omasta mielestään
älykäs.
Se vaan toistaa liikaa
samaa levyä.
Päivästä toiseen,
vuodesta kolmanteen.
Joskus mä en jaksa.
Suljen korvat suodattimella,
syyllisyyttä tuntematta,
uniani menettämättä.
Se laittaa itselleen suojaverkon,
sanoen olevansa rehellisen suora.
Olevansa kuin horoskooppi merkkinsä.
Kahtiajakoinen, mustavalkoinen
eikä siedä
mitään lällyä,
rakkautta sun muuta
hän ei
tarvitse, haluaa olla yksin.
Sen rasistiset puheet yritän
ohittaa.
Se tietää mun mielipiteet.
Välttelee siksi nykyään pahimpia.
Meidän pahin riita koski
sitä aluetta.
Mä en siedä sen juttuja
lapsista.
Mä luulen kai naiviisti
voivani vaikuttaa.
Ainakin se haluaa pitää
mun ystävyyden.
Asetin vihoviimeisen rajan
lapsiin.
Se lupasi olla enää ottamatta
sitä aluetta.
On se pitänyt kohtuullisesti
sanansa.
Kohta se taas tulee.
Joskus mä kuitenkin mietin.
Se sanoo olevansa
oloonsa tyytyväinen.
Itkeeköhän se öisin?
Mä kysyin kerran itkemisestä.
Se katsoi mua kuin hullua.
Olet sä ihan kahjo.
Mä en itke koskaan!
Miksiköhän mä en usko sitä?
Täytyy laittaa se kahvi valmiiksi...
Vastaukset 2
Vanhimmat
s - siis emootio voi olla
niin himskatin vahva
no häpeän tietty
vain rentoutuneena
näin pääsee käymään
kerran viikossa
- euforialleen mitään voi
- kovinkaan karju
rentojen jatkoja. :)