Siis nyt kaikki riekaleiksi revityt sohva- kertomukset sun muut kakanpäälleastumis jutut tänne, huomasin että minulle alkaa pikkuhiljaa nousta sellanen pentukuume ettei paremmasta väliä. AIKA ei todellakaan ole otollinen, mutta nyt olisi periaatteessa AIKAA.
Eli kauhukertomuksia kaipailen, jostain syystä olen unohtanut sen 8kk kestäneen terrorin jota neiti ylläpiti.
Eli kauhukertomuksia kaipailen, jostain syystä olen unohtanut sen 8kk kestäneen terrorin jota neiti ylläpiti.
Vastaukset 19
Vanhimmat
muistoja pentuajoilta.Labbiksen pentu jyrsi uuden asuntomme seinänkulmia,onneksi suvussamme oli kirvesmies.Ikävin oli tuon kyseisen labbiksen pentuaikana päivä,jolloin lapsemme olivat jättäneet pallon lattialle aamulla porukoiden lähtiessä.Ei siinä mitään,labbis oli tietenkin pyöritellyt palloa ympäri asuntoa lukuisten pissalammikoiden yli.Luuttu käteen vaan töiden jälkeen ja lattiat pesuun.
Terrieripentumme taas piti huolen siitä,että vanha hyvin palvellut sohvamme kannettiin pikkuhiljaa viikojen kuluessa muovipusseissa roskikseen.
meidänkin elintasoa hinattu pikkuhiljaa alas roskiskeen. Niin saivat kyytiä kukkaset, kaikki pöydälle jääneet tavarat, liedellä olleet ruuat oli kertaalleen maistettuja mikäli unohdettu laittaa syrjään... Näitähän piisaa.. Jostain syystä ne muistot ei vaan enää tunnu niin kamalilta kuin silloin... Samalla pentukuume kasvaa.. jaiks
Meidän perhoskoira on ollut tosi mallikelpoinen, eikä mitään sohvatason vahinkoaa pentuaikana syntynyt. Ehkä ne pisuläntit ikävimmästä päästä.
Kirjan selkämyksiä se ehti järsiä muutaman. Mulla oli huono tapa jättää lempituolini viereen lattialle kirja illalla ja aamulla se olikin jo lähes kootut teokset. Emännän ylpeys, ainoa kunon hattu sai uuden muodon pikkuhampaide tikkaamana. Mutta kaiken kaikkiaan ei kovin pelottavia esimerkkejä.
sai kyytiä myös kirjat mm. vihkiraamattu (ggrrrr!!) ja pari louis vuittonin kassia, ne harmitti!
Meidän nyt jo 3-vuotias seisojamme on kuin painajais unesta (eikä vielä näy valoa tunnelin päässä). 4 sohvakalustoa on mennyt hankintaan, keittiön pöytä, auton kojelauta, n.15 paria kenkiä, kaukosäätimiä, n. kymmenet rintaliivit, lipasto, vöitä ym ym... Rouva osaa purkaa pyykit telineeltä ja tuhota ne, se osaa tyhjentää kauppakassia apuna ja auttaa mielellään ruokien syönnissä. Kaikki mikä liikkuu on ajettavaa riistaa (myös kissavanhuksemme), joka silloin tällöin saa myös osumia =(. Kaverilla on selvä ad/hd ongelma, koska se ei ole paikallaan kuin nukkuessaan, eli yöt, jos välillä niitäkään. Pienikin ääni riittää kertomaan koko naapurustolle,että kotona ollaan. Vieraat eivät kylään tullessaan varmasti pääse rouvan ohi, se odotuttaa niitä välieteisessä niin pitkään että kuuluu avun huutoja. Mustasukkaisuus on kuitenkin ehkä pahin kaikesta. Mennessäni mieheni viereen katsomaan telkkaria, näen valkean hammasrivistön ja kuulen möreää murinaa. Tätä on nyt kestänyt yli kaksi vuotta, ja jouduimme tekemään ratkaisun, että koiralle tehtiin ulos koppi ja se viettää siellä päivät. Asuminen nimittäin meni aivan mahdottomaksi saman katon alla. Rouva on niin omapäinen ettei rankinkaan koulutus ole tuottanut tulosta, ja tuntuu että ongelmia tulee vielä sen kasvaessa. Jaksamisia kaikille kokemustensa kanssa!
hankkiutua ongelmakouluttajan luo? Voi tulla tilanteita ettei koiraa jostain syystä voikkaan ulkona pitää. Tuo hampaiden näyttäminen (tuon kaiken muun kukkuraksi) ei ole hyvä juttu...
eräs asiakas kertoi kun he olivat olleet emännän kanssa pois kotoa n.3h,sillä aikaa oli pentu käynnyt emännän meikkipussilla,,,syönnyt e-pillerit pakkauksineen(basenji-narttu) ja repinyt verhot alas olkkarista.Olivat käyttäneet pennun vatsahuuhtelussa.Omani on ollut suhteellisen kiltti:)))
kaveri kerto että niiden koira oli vetässyt laatan närästyslääkettä, oli ainakin mahahapot pysyneet koiralla kurissa =)
oltu kiltisti. Mitään mainittavaa ei ole mennyt rikki, muutama paita on saanut pieniä reikiä koiran purukalustosta ja kerran poika oli repinyt ison palan tapettia seinältä. Että ei sen pahempaa.
kyllä se meinaa rasittaa kun koskaan ei tiedä mikä odottaa kun kotiin tulee =/ onneksi useimmiten ohimenevää =)
Sakunpentu oli pureksinut keittiössä pöydänjalkoja ja kaikkea muutakin, kun tulimme töistä kotiin. Hirveellä kiireellä Justiina siivosi pahimmat purut lattialta ja muutenkin asunnosta, sillä sen äiti oli tulossa kylään aivan millä hetkellä tahansa.
No kaikki saatiin valmiiksi ajoillaan, ja anoppi oli juuri istumassa keittiön pöydän ääreen, kun satuin vilkaiseen sen nojatuolin jalkaa, johon hänen liki 100 kiloinen ruhonsa oli laskeutumassa.
Kuuluin NAPSS, ja anoppi selälleen koiran vesikupin päälle.
Kehtasi vielä väittää että olin tehnyt sen tahallani.
jiihaa! Voi anoppi raukka =( Oikeastaan en keksi muuta kuin toivoa että hän olisi juuri tuota ennen soittanut anoppi-tyyppisesti suutaan niin olis mahdolisesti saanut palkkansa =) heh
Ensimmäinen koira tuhosi pentuna ollessaan varmaan n.5 paria kenkiä ja lukemattomia pehmoleluja...eli siis ei juuri mitään verrattuna tähän toiseen koiraamme..ikää sillä nyt noin puoli vuotta. Jyrsi edellisestä asunnosta ovien karmit, listojen kulmat ja kynnykset. Järsi kolmea eri lipastoa (kaks niitä jouduttiin heittää roskiin) sohvapöydän jalkoja. Kahesta kukasta neiti on vaihtanut mullat (siis aloittanut sen homman,minähän sen olen töistä tullessa saanut sitten hoitaa loppuun..), kirjoista repinyt kannet, pureskellut kenkiä ja mattoja. "Suolistanut" miljoona pehmolelua ja pissinyt sänkyyn, sohvalle, omalle pedille ja vanhemman koiran pedille tietty sata ja tuhat kertaa matolle ja muutenkin sisälle (niinkuin ihan pienenä pentuna pitääkin ;D). Pureskeli myös pilalle iskän Thaimaasta tuliaiseksi tuoman puisen norsun. Tuikkupussi ollut kerran leviteltynä kun olen töistä kotiin tullut..ja unohtuipa läjä lehtiä päiväksi ulottuvuuskorkeudelle --> ne olivat menneet silppurista läpi päivän aikana.. Pyykit on monesti "viikattuna" jos on unohtunut pesuhuoneen ovi auki.
Että tällaista meillä päin :)
ihan samaa meillä oli. Ei päivääkään ettei jotain olisi syöty, purtu tai kaivettu. Jostain syystä huonekalut saivat olla rauhassa, mutt airtaimisto kuten kirjat, tavarat, roskat ym.. oli aina pisin ja poikin. Myös kävi kaapeissa ja kellarissa.
Aika kilttejä on kaikki ollut mutta yksi nolo sattuin tämän nuorimmaisen kanssa. Yksi sen lempipuuhista oli pentuna kivetä pyykkikoppaan nukkumaan. No meillä oli uudet naapurit kylässä kun tämä sydänten valloittaja päätti raahata äipän mustat pitsihörhellykset sieltä kopasta uusille tuttavuuksille lahjaksi :D Hiukkasen naama punotti.
se oli varmaan kamalaa. Voin vaan kuvitella.. Ja vanhat kamut nyt ei välttämättä olisi niin paha mutta uudet kyllä nolotta..
Varasti pyykit narulta,silmälasit,juustohöylän.Söi olohuoneen maton riekaleiksi,pissi sänkyymme juuri kun olin vaihtanut lakanat.Puri meitä naskaleillaan.(olimme sisällä rukkaset kädessä.)Varasti ruokaa,riehui tauotta.(Ahdh?)Meillä ei ollut hermoromahdus kaukana:)Tänään on mitä helpoin ja kultaisin kaveri.
on se tuhoaminen loppunut mutta se adhd jäi..=)
Meillä pentuaikana meni kenkiä monen monta paria, jos oli korkoa kengässä, sen parempi! Eniten kengissä harmitti eräät ulkomailta tuodut uniikki kappaleet joita en kertaakaan ehtinyt käyttää.. : (
On mennyt pipoja ja sormikkaita, seinään rapsutellut 20x30cm kolon, mattoja, ovea raapinut, pesusoikon syönyt, repinyt patjan sisälmykset ulos, sekä järsinyt yöpöydän kulmaa. Papereita silputtu, kuten vessa- ja talouspaperiakin.
Joka ikinen lelu kohdannut loppunsa hirveän hammasmonsterin kynsissä. Myöskin muutama laukku saanut tuta hammasta.
Kanin juomapullo päreiksi, kuten myöskin kännykkä ja sytkäri, sukat yms...
Pienenä pissalammikot mitä parhaimmissa paikoissa, samoin kakat.
oksennus sängyn vieressä, juuri siinä kohdin mihin lasket jalkasi...
Koira joka on pyörinyt jossakin mädässä ulosteessa sekä mudassa juoksee suoraan sänkyyn kun ote herpaantuu...
Tällaista meillä, mutta on se kuitenkin niin ihana, ja onneksi on nuo pentuajat jo ohi! : )