Miten ihmeessä sellaisen kissan kanssa voi elää joka on "siitoskissa" vai miksi sitä nyt pitäisi kutsua. Siis uroskissa jolla teetetään pentuja? Eikö sellaisen kanssa ole vaikea elää? Mouruaminen ja merkkailu? Pahan hajuinen pissa? Kertokaa asia on ihmetyttänyt jo jonkun aikaa :)
Miten ihmeessä??
Ihmettelijä
2393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hah, ei vaikeaa ollenkaan! Jos olen varma asemastani ja saan tarpeeksi huomiota isäntäväeltäni, olen aivan mainio kotimies. En ole niin vähä-älyinen, ettenkö osaisi pissata laatikkoon. Kissanahan pidän siisteydestä ja tietenkin myös isäntäväen hoitamasta hiekkalaatikostani. Satunnaiseen mouruamiseeni sanovat jo tottuneensa. Kylkeä vain kääntävät.
Sutjakka ja tyylikäs olen (kun en syö sydänsuruihin ja valjun tunne-elämän täydennykseksi), ja häntäni alustakin kelpaa näytellä.
Mouuuurrrr!
Kuten kaikki kissat, siitosuroksetkin ovat yksilöllisiä. Toiset kollit aloittavat järkyttävän merkkailun ja mouruamisen jo reilusti ennen vuoden ikää, toiset käyttäytyvät hyvin herrasmiesmäisesti eivätkä merkkaa koskaan muualle kuin laatikkoonsa, siellä olevan hajun peittämiseen riittää hyvä hiekka. Koska nämäkin ominaisuudet periytyvät, pyritään siitokseen käyttämään lähinnä näitä merkkailemattomia kolleja. Toki merkkaileviakin joudutaan jonkin verran käyttämään, mutta yleensä niillä astutetaan muutama naaras kollin ollessa nuori ja sitten vapautetaan poika palleistaan. Eihän mitään urosta ole tarkoituksenmukaista käyttää ikuisesti siitokseen, Suomessa kannat ovat miltei joka rodussa niin pienet että yhden kollin liiallinen käyttö voisi olla hyvinkin haitallista. Siksi veikkaisinkin suurimman osan siitoskolleista olevan jo kolmen vuoden ikään mennessä kastraatteja.