Monet monogrammein koristellut pitsireunaiset nestyykit kastuvat aateliskyyneliin, kun herkkänä, taiteellisena nuore....keski-ikäisenä
kaunosieluna otit jaloon aatelisnokk...nenääsi, kun sanoimme sinua uunoksi. Emme Turhapuroa tarkoittaneet, vaan uunoa numero yhtenä.
Nooo, olisihan sinun ranskankielen taitoisena pitänyt tietää. Eikö se ole ainakin sinne päin?
Tule kertomaan miten ranskalaiset sanovat ja kirjoittavat numero yhden.
Tule muutenkin!
kaunosieluna otit jaloon aatelisnokk...nenääsi, kun sanoimme sinua uunoksi. Emme Turhapuroa tarkoittaneet, vaan uunoa numero yhtenä.
Nooo, olisihan sinun ranskankielen taitoisena pitänyt tietää. Eikö se ole ainakin sinne päin?
Tule kertomaan miten ranskalaiset sanovat ja kirjoittavat numero yhden.
Tule muutenkin!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minä vakuutan sinulle (otan oikeuden sinutella, viittaan korkeaan ikääni ja suureen ikäeroomme), että Kingkale ei ole murjottavaa tyyppiä.
Aivan varma en ole, mutta käsittääkseni hän on työmatkalla Argentiinassa ja jos ei satu siellä ottamaan yhteyttä tälle palstalle, saattaa olla, että viestisi jää häneltä kokonaan näkemättä.
Hän saattaa soittaa minulle tänä iltana ja voin kertoa hänelle, että sinulla on kaipaus.
Älä sysää ikävää muiden hartioille, sinulla se on ja muiden nimissä täällä Kingkalea huutelet.
Et sinä, hupsukka, ole ensimmäinen etkä viimeinenkään riutuva daami Kingkalen charmin hurmaamana.
En minä riudu, vaan pelkään, että Kingkale riutuu.
Tunnetusti empaattisena ja vaistoihini tukeutuvana, tunnen, koen sielussani, että jossain Argentiinan pampaksella joku kaipaa minua. Onhan kännykät keksitty ja faksit sun muut. Eli mököttää Kingkale. Mököttää ja murjottaa.
Minullakin on ikävä Kingkalea. Meidän piti tavata tällä viikolla, mutta minun virukseni esti sen. Siis norovirukseni.
Nyt olen toipunut ja toivon vielä, että tapaamisemme kuitenkin toteutuu. Viikonloppuisin se ei onnistu koskaan.
Ps. Kuten Pertta-täti sanoi, Kingkale ei murjota koskaan. Minä en tiedä, onko hän työmatkalla, en ole kuullut mitään muutamaan päivään.
Pertta-täti on kyllä jo niin vanha höpsö, että hän saattaa nyt sekoittaa asioita.
Mutta eiköhän asia selviä.
Kristallipalloni näyttää Ahvenanmaata, eikä Argentiinaa, kun nyt tarkemmin katsoin.
Pertta-tädin iässä on jo varaa olla suuripiirteisempi, mitä tulee noihin maantieteellisiinkin kohteisiin.
ja tyttöystävät!
Onpa hienoa kuulla, että joku kaipaa. Minäkin olen kaivannut teitä, sillä pieni breikki täytyi pitää. Eilen käväisin Lontoossa työasioissa ja tämä päivä meni sitten matkan antia purkaessa (Pertta-täti muistaa väärin, Argentiina on vasta huhtikuussa). Sitä se bisnesmiehen työ on, mutta en valita.
Katriinalle tiedoksi, että murjottamaan minusta ei ole, siihen olen liian energinen ja vilkas. Mutta halaus Sinulle ja suukko poskelle.
Rakkaalle Olivialle paljon, paljon onnea. Tiedät kyllä, mistä. Tarkoitukseni oli laittaa ruusuja lähettipojan kautta, mutta unohdin. Suo anteeksi, olen ollut liian kiireinen. Lähdemme ensi viikolla ajelulle, mikäli mitään yllättävää ei tapahdu ja yritän korjata unohdukseni.
"Hei tytöt ja ystävät"
Ettet vain olisi sovinisti!
Ettet vaan erottelisi tyttöjä kahteen kategoriaan.
"Sellaisiin" ja sitten ystäviin.
Joka tapauksessa olen iloinen kun et tällä kertaa ollut murjottamassa, ja voit kaikin puolin hyvin.
Menenkin tästä jo mieli keventyneenä nukkumaan.
Hyvää yötä!
vähemmän eläkkeläiset matkustelevat. Eikö tuo sinunkin Lontoon homma ollut pelkää unta. Mitä sitten tulee tähän dementiaasi se ei enää parane.
Vähänpä taidat sinä köyhä eläkeläinen matkustella. Toista se on niiden, joilla on varaa.
Nimittäin sovinistin maine, sellainen en ole todellakaan. Tytöt ja ystävät = naiset ja miehet. Ja sitten tyttöystävät erikseen.
Tämä selvitykseksi Kulta-Katriinalle. Saanhan sanoa Sinua Kulta-Katriinaksi, se on hieno nimi.
noussut väärällä jalalla sängystä?
Jos halusit loukata, et onnistunut.
Minulla häivähti mielessäni, että sairaus, niin paha, ettei voi nousta sängystä ollenkaan, on joskus syynä katkeruuteen ja ilkeilyihin.
Saat sanoa minua Kulta-Katriinaksi.
...aatelisleiriin se näkkyy Katriinakkii mänevän.
Nyt jo nimmii vaihellaan. Mitä sit verho takan vehataankkaa?
Hyvinkii nouvan kaapist Saku-vainaan (musta pässi) villoist kuotut sukat. Ne jalas sit vaa unnii nään onnest, joka män ohitsein.
Olen aivan talonpoikainen, punainen ja pönäkkä.
Ei pisaraakaan aatelisverta. Vaikka kuinka peuhasin ja pengoin, yrittäen löytää suvustamme jotain hienoa, niin ei niin mitään.
Sukututkimuksen lopetin äkkiä kun ensimmäinen "salavuoteilu" tuli kirkonkirjoissa vastaan.
Aivan totta, aikoinaan seurakunnan papista riippuen, kirjoihin merkittiin tälläisiä.
Esim. Maria Jaakontytär tuomittu jalkapuuhun salavuoteilusta. (Edellinen keksitty nimi, ettei kukaan luule hänen suvustaan olevan kyse)
Niin, että Pelle, en minä ole tyrkyllä itseäni parempiin piireihin.
Tai parempiin ja parempiin, Ajattelin tutkia tuon kunkku Kalenkin taustoja,- tiedä mitä löytyy?:=D
ja sitten kun tultiin hevosvarkaisiin, maksoit taas 5000, että pitäis turpasa kiinni.