Olen parisuhteessa oleva mies jolla kaksi aivan loistavaa lasta !
Nyt pikku-ihmiset ovat sairastelleen viimeisen 3 kk aikana ns. vuoden kiintiöt täyteen ja täytyy ihmetellä, että miten Te YH:t selviydytte arjen kiemuroista ja jaksatte vielä töissä olla pirteinä kun tenavat sairastaa !
Kaksinkin tuntuu väsyttävän ihan riittävästi !
Koittakaapa jaksaa !
Nyt pikku-ihmiset ovat sairastelleen viimeisen 3 kk aikana ns. vuoden kiintiöt täyteen ja täytyy ihmetellä, että miten Te YH:t selviydytte arjen kiemuroista ja jaksatte vielä töissä olla pirteinä kun tenavat sairastaa !
Kaksinkin tuntuu väsyttävän ihan riittävästi !
Koittakaapa jaksaa !
Vastaukset 6
Vanhimmat
No minulla lapsia 4kpl, ja heillä ei ole isää.
Joten ei auta kun sinnillä jaksaa lasten sairastelut, meilläkin kun yksi sairastuu niin perässä sairastuvat muutkin.
Kyllä sitä tuntee olevansa rättiväsynyt toisinaan töissäkín, varsinkin kun nuorin teki hampaita ja yöt oli rauhattomia.
Ainoa huono puoli on että sairaan lapsen takia voi olla pois vain 3päivää ja meillä ainakin siihen mennessä on jo seuraava lapsi sairastunut.
Nuorin minulla on 1v,4kk seuraava täyttää kahden viikon päästä 5v, ja sitä seuraava on 9v, ja vanhin on 17v,
Mutta kyllä sitä on jaksettava vaikka joskus onkin virta vähissä
oletko neitsyt maria, kun lapsillasi ei ole isää?
Luoja joskus tekee väärin kun vie lapsilta isän.
Kuolema tulee joskus ennalta arvaamatta, yllätyksenä ja sitä ei koskaan toivoisi kenenkään elämään tulevan.
Meidän isä on enkelinä taivaassa.
Sanoppa muuta. olen neljän lapsen yh, lapset ovat 2, 3, 5 ja 8 v. Nuoein sairasi eka vuoden aikana 13 korvatulehdusta, 10 kk vanhana leikattiin risat, laitettiin putket liimakorviin ja ei kun taas korvatulehduksia potemaan. Tytön ollessa 11kk hänellä todettiin krooninen keuhkoastma, johon jatkuva lääkitys. Hän on saanut kolme pahaa astmakohtausta, joiden takia ollut sairaalahoidossa. Eikä tässä kaikki : hänellä on puheenkehityksen viivästymä vauvana sairastetun liimakorvataudin seurauksena. Käymme kerran viikossa puheterapiassa, tyttö käy tietystä syystä myös toimintaterapiassa, lastenlääkäri ja kurkku- nenä ja korvasairauksien lääkärit myös häntä hoitavat. on välillä rankkaa, mutta hän on aivan ihana lapsi =). Saan sentäs hoitotukea, mutta tekisin kaikkeni tyttöni eteen vaikka siitä ei mitään maksettaisikaan. Välillä tulee kyllä itku, koska rahat eivät meinaa lääkkeisiin riittää... Noh, ei kellekkään anneta enempää kuin jaksaa kantaa ja monella muulla on asiat paljon huonommin kuin minulla. Selviän elämällä hetken kerrallaan ja tekemällä kustakin hetkestä elämisenarvoisen. Ne on ne pikku hetket, joista elämänonni koostuu =).
Voi kun oli kiva lukea rohkaiseva pieni kirjoituksesi!
Täytyy myöntää, että kun työpaikan kahvipöydässä kahden huoltajan perheiden äidit valittavat kuinka on rankkaa, tekisi välillä mieli suorastaan huutaa: "Mutta onhan sulla mies!".Oon todella sitä mieltä, että antaisin mitä vain, jos kahden lapseni isä vielä eläisi. Hänen kuollessaan olimme olleet erossa muutaman vuoden, mutta osa minusta, kuten lapsistakin, kuoli hänen mukanaan.
Kateus on kamalaa. Huomaan välillä kadehtivani jopa yksinhuoltajaa, jonka lapsilla on isä. Jonka lapset viettävät joka toisen vkl:n isänsä luona. Joka saa siis sitä kaivattua omaa aikaa, akkujenlatausaikaa, joka toinen vkl.
Hävettää kadehtia.
Kaikille yksinhuoltajille AURINKOA JA JAKSAMISTA.
Kuten kaikille lähimmäisille, jotka tarjoavat jopa pyytämättä APUAAN YKSINHUOLTAJILLE!!
elämä on rankkuudestaan huolimatta todella ihanaa...
Nyt meillä eletään flunssa kautta.. itselläni on kuumetta toiselal tyttärellä ja pojalla.
Ja kauhee kurkku kipeä kaikilla.
Mutta onneksi he eivät enää niin paljon hoitamista kaipaakaan.. kuhan on läsnä.